Kaarlo Sarkia

Runoilija Kaarlo Sarkiaa on usein luonnehdittu sidonnaisen mitan mestariksi. Kriitikot ovat kiittäneet Sarkian runoutta rytmin ja riimin taidonnäytteenä. Runot ovat olleet lausujien suosiossa soinnillisuutensa vuoksi ja ne ovat tuttuja myös lauluina. Tänäkin päivänä monet tunnistavat seuraavat säkeet "/Älä elämää pelkää, / älä sen kauneutta kiellä. / Suo sen tupaasi tulla / tai jos liettä ei sulla, / sitä vastaan käy tiellä, / älä käännä sille selkää. / Älä haudoille elämää lymyyn kulje: / Ei kuolema sinulta oveaan sulje. /" Sarkia tunnetaan myös ranskalaisen ja italialaisen runouden suomentajana.

Sarkia oli alkuperäiseltä nimeltään Kaarlo Teodor Sulin. Hän syntyi 11.5.1902 Kiikassa aviottomana piikatytön lapsena. Vaatimattomista lähtökohdistaan huolimatta lahjakas poika menestyi hyvin koulussa ja pääsi ylioppilaaksi Tyrvään yhteiskoulusta vuonna 1923. Hän jatkoi opiskelua Helsingin ja Turun yliopistoissa, mutta keskeytti opintonsa antautuen runoilijan uralle. Opiskeluaikanaan Turussa Sarkia liittyi Koskenniemen kirjalliseen piiriin, jossa muodostuneet suhteet olivat myöhemmin runoilijalle hyvin merkityksellisiä.

Monen aikalaisensa tavoin Sarkia sairastui tuberkuloosiin. Nuorena puhjennut tauti alkoi lievänä kaularauhastuberkuloosina, mutta eteni vuosien myötä keuhkoihin ja muualle ruumiiseen. Omakohtaiset kokemukset sairastamisesta ja ruumiin heikkoudesta vaikuttivat nuoreen mieheen. Ajoittain voimakkaastakin masennuksesta ja ahdistuksesta kärsinyt Sarkia käsitteli runoissaan elämän peruskysymyksiä: kuolema ja ihmisen kärsimys asettuvat runojen kuvastossa tiiviisti elämän ja sen tarjoamien nautintojen rinnalle.

Sarkian kirjoittamista kirjeistä sekä muusta jälkeenjääneestä aineistosta käy ilmi, että runoilijan tie ei aineellisestikaan ollut helppo. Jatkuva rahapula ja vanhojen velkojen paine tuntui vaivaavan kirjoittajan arkea. Nuorella ja komealla Sarkialla oli kuitenkin taipumusta koreiluun, toisinaan hän leikitteli dandymaisella ulkomuodollaan. Sarkian kirjeistä ja tuotannosta voidaan löytää jopa narsismiin viittaavia äänenpainoja. Myös homoseksuaalisuus oli Sarkialle kipeä ongelma: hän etsi rakkautta sitä kuitenkaan löytämättä.

Toinen maailmansota vaikutti voimakkaasti Sarkian pohdintoihin ihmisen pahuudesta ja hyvyydestä. Ihmisen kyky julmuuteen hahmottuu hänen runoissaan ylivertaisena verrattuna muuhun luomakuntaan, mutta ihminen voi myös valita pyrkimyksen hyvään ja kauniiseen. Sota-ajan kokemusten myötä Sarkian runojen maailmassa korostuivat pasifismi ja ajatus kaikkien ihmisten veljeydestä. Runoilijana Sarkia irtautui nuoruuden kauneus-uskoa korostaneesta romantiikasta kokoelmassa Kohtalon vaaka, jossa punnitaan vakavasti ihmisen vaikeaa osaa maailmassa.

Sarkia sai tilaisuuden matkustaa ulkomaille hoidattamaan terveyttään WSOY:n myönnettyä hänelle stipendin. Matkat Sveitsiin ja Italiaan olivat Sarkian tuotannon kannalta merkittäviä. Viimeinen parantolamatka Ruotsiin oli kohtalokas: Sarkia kuoli pian matkan jälkeen 16.11.1945 Sysmässä.

Vaikka Kaarlo Sarkia ei nykyään ole kenties yhtä tunnettu kuin monet aikalaisensa esimerkiksi Tulenkantajien piiristä, hänen runonsa elävät yhä muun muassa Erik Bergmanin, Kaj Chydeniuksen, Petri Laaksosen ja monien muiden säveltämissä lauluissa.

Paula Immonen