Paulaharjun kokoelmassa on runsaasti lapsikuvia. Hän oli selvästi kiinnostunut myös lastenperinteestä ja opettajantyönsä kautta hänellä lienee ollut luonteva, ymmärtävä ja ystävällinen suhde lapsiin. Kuvien kautta saamme kurkistaa 1900-luvun alun lasten maailmaan.
Paulaharjun kuva-aineiston ehkä tunnetuin ja pidetyin aihepiiri ovat lapsikuvat. Tässä hienossa otoksessa ovat hänen ja puolisonsa Kreeta-Liisan viidestä lapsesta kolme nuorinta: Ahti, Paula ja Lauri Kiimingissä kesällä 1913. PAULA2019:33.
Paulaharju lähetti aineistoa SKS:lle aktiivisesti vuosikymmenten ajan. Kyseessä olivat tällöin hänen keräämänsä aineistot, ei hänen oma henkilökohtainen aineistonsa. Tätä yksityisempää perheen kuvastoa saimme iloksemme arkistoon vuonna 2019, kun Marjut Paulaharju luovutti suvun hallussa ollutta aineistoa SKS:lle. Tuolloin vastaanotimme myös yli 100 lasinegatiivin kokonaisuuden, josta ylläoleva kuvamuisto Samulin ja Kreeta-Liisan perheen viimeisestä yhteisestä kesästä löytyy. Tämä kuva on digitoitu lasinegatiivista ja kuvan sävyssä ja tarkkuudessa on havaittavissa eroja suhteessa muihin verkkonäyttelyn kuviin.
Paulaharju kehitti ja vedosti ottamansa kuvat itse rakentamassaan pimiössä. Hänellä ei ollut suurennuskonetta, joten valokuvavedokset ovat niin kutsuttuja pinnakkaisia, samankokoisia kuin itse negatiivi. Valokuvavedosten laatu ei mm. näistä syistä ole aina paras mahdollinen, varsinkin jos verrataan originaalinegatiivista 2020-luvulla digitoituihin laadukkaisiin ja tarkkoihin kuvatiedostoihin. Toisaalta oman tunnelmansa vedoksiin tuo Paulaharjun oma kädenjälki ja vedosten sävymaailma.
Paulaharjun negatiiviluettelosta voi nähdä, että hän käyttää läpi vuosikymmenten lähinnä 9 x 12 cm kokoisia lasinegatiiveja. Tätä isompi lasinegatiivin koko 12 x 18 cm on ollut käytössä vain Pohjois-Karjalan matkalla sekä muutamassa Inkerin kuvassa. Taipuisia selluloidinegatiiveja, 9 x 12 cm:n laakafilmiä sekä 6 x 9 cm:n rullafilmiä on ollut käytössä Suomen Lapin ja Ruijan matkoilla 1920-luvulta lähtien.
14.7.1921 Enontekiön Muotkajärvellä Paulaharju kuvasi Juunaan talon pikkupojan keskittyneenä veistopuuhissaan. Kuvateksti kertoo pojan vuolevan allia ja allin poikia. PAULA1930:109, sidos E 87.
Vähän aiemmin samana kesänä Paulaharju oli kuvannut Pöyrisjärvellä saamelaislasten leikkihetken. Saamelaiskulttuuria Paulaharju tallensi erityisesti vuonna 1914 Kuolan Lapissa kolttasaamelaisten parissa sekä pitkin 1920-lukua Suomen alueella (1921, 1925, 1926). Kuvatekstin mukaan lapset rakentavat leikkikotaa, jossa saavat taajoa eli leikkiä. He ovat Näkkäläjärven saamelaisia ja Pöyrisjärven rannalla kesän vietossa. Miehet poroineen ovat tunturissa. PAULA1930:184, sidos E 87.
Valokuviin on tallentunut lasten leikkejä, ja usein on kyse tilannekuvista, joissa kuvattavat eivät välttämättä katso kameraan, vaan keskittyvät omiin juttuihinsa. Sekin kertoo kuvaajan ja kuvattavien välisestä suhteesta. Voidakseen tallentaa jonkin yhteisön perinnettä Paulaharju vietti aikaa heidän kanssaan. Hänestä tuli siis jossain määrin tuttu hahmo myös lapsille, joten voi olettaa, että hän saattoi liikuskella kuvaamassa lasten leikkejä, eikä se hämmentänyt tai häirinnyt lasten puuhia.
Tämä kuva on Ruijasta kesäkuulta 1927. Päkin pikku tytöt leikkivät talon auringonpaisteisella seinustalla. Kuvan yhteyteen Paulaharju on kirjannut että Johan Bäck, tyttöjen isä tai muu sukulainen on Muonion Päkkejä ja asuu nyt Yykeänperällä (Skibotn) Ruijassa ”korkean Jorbotshohkan juurella Outaperällä Apajassa Kalguenon takana”. Paulaharju tallensi Ruijan suomalaisten elämää retkillään 1920-luvun lopulla ja 1930-luvun alkupuolella. PAULA1930:169, sidos E 87.
Kotiseudultaan Pohjanmaalta Paulaharju keräsi myös runsaasti aineistoa. Kuvassa kesältä 1928 Hookonan eli Humalalammen pojat Perhosta ajelevat mäkiautojen tapaisilla vehkeillä. Tässä ja monessa muussa lapsikuvassa Paulaharju on laskeutunut konkreettisesti lasten tasolle kuvatessaan. Kuvan pojat katsovat luontevasti suoraan kameraan. PAULA1930:112, sidosE 87.
Sirkku Dölle on todennut, että Paulaharjun lapsikuvista henkii rauhallinen ja ystävällinen tunnelma, niissä ei ole arvostelua, tunkeilua tai tirkistelyä, kuvaaja on saavuttanut kuvattavien luottamuksen.
Lapset olivat osa yhteisönsä työvoimaa 1900-luvun alkupuolella, työnteko oli lasten arkea ja Paulaharju kuvasi myös tätä todellisuutta, lapsia työn touhussa. Kuvassa kesäkuulta 1921 Enontekiön tytöt ovat hakeneet luutavarpuja. Työ on Paulaharjun valokuvissa kansanperinteen taltiointia. Useimmiten kuvaustilanteet olivat aitoja, mutta luultavasti joitakin kuvia on lavastettu tai ainakin tarkoituksella organisoitu. PAULA1930:127, sidos E 87.
Joissain kuvissa lapset saattavat olla resuisen näköisiä, mutta varsinaista kurjuuden tai kärsimyksen suoraa kuvastoa on vaikea löytää. Lähimpänä kärsimyksen tai hädän kuvaa lienee tämä taivalkoskelainen isä lapsineen. Kuvateksti kertoo: ”Luukkosen köyhän pirtin pettua syövä perhe. Isä kotona lapsiraukkoineen, äiti kylässä jauhoja etsimässä. Mökissä ei jauhon hiventäkään. Taivalkosken metsäkylä Kiannan rajoilla 30.7.1917.” PAULA1930:100, sidos E 87.
Tytöt ja pojat puuhissaan
Pääkuva: Lapset katua krappaamassa. Saaristokatu, Raahe 1923. PAULA1930:130, sidos E 87.
