Aune, Liisa & valokuvan voima

Kuva nousee esiin, kun selaan Krohnin suvun valokuva-aineistoja SKS:n arkistossa. Kun viimeksi olen katsonut kyseisiä kuvia väitöskirjaa tehdessäni, selaamani kuvat olivat fyysisiä. Digitointityö oli 2000-luvun alussa vasta alkamassa. Nyt kuvien luettelot löytyvät koneelta, jota saan selata vapaasti. Osa kuvista on digitoituja ja saan ne näkymään ruudulle. Etsin ennen muuta uusia kuvia Minna Krohnista, Julius Krohnin toisesta puolisosta ja Aino ja Aune Krohnin äidistä. Viimeistelyn alla on Minnaa ja hänen tyttäriään koskeva elämäkerrallinen teos.

Kun nyt kerran istun arkiston päätteen ääressä, katson vähän laajemminkin mitä luetteloista löytyy – sellaista, mitä en kenties aiemmin ole havainnut. Säveltäjä Ilmari Krohnin kuva-arkiston kohdalla huomaan kuvauksen ”Aune ja tunnistamaton nainen”. Kuva on onnekseni digitoitu, ja avatessani sen näen edessäni kuin elävinä Aune Krohnin ja hänen elämänkumppaninsa Liisa Tarvon.

En ole koskaan ennen nähnyt tätä kuvaa, ja reaktioni on affektiivinen. Katson heidän ilmeitään, Aunen intensiivistä katsetta, heidän vaatteitaan ja asentoaan. Liikutun kun pohdin, mitä kaikkea kuva kertoo. Suurennan kuvaa, tutkin sitä ja erilaiset tunteet liikkuvat mielessäni. Kun näen tuttuja arkiston asiakkaita, pysäytän heidätkin kuvan ääreen ja kysyn, saanko kertoa, keitä kuvassa on. Tuntuu hyvältä jakaa hetken tunnelataus muiden kanssa, sellaisten, jotka ymmärtävät, mitä kaikkea arkistoon, sen aineistoihin ja pitkäaikaiseen tutkimukseen kytkeytyy.

Valokuva Aune Krohnista ja Liisa Tarvosta kertoo naisten välisen ystävyyden, rakkauden ja kumppanuuden historiasta. Aune Krohn (1881–1967) oli nuorin Julius ja Minna Krohnin lapsista. Hänestä tuli opettaja, kirjailija, kääntäjä ja virsirunoilija. Hän rakasti pianonsoittoa. Aunen työtä siivitti vankka uskonnollisuus ja hän oli aktiivinen Nuorten Naisten Kristillisen yhdistyksen (NNKY) toiminnassa. Hän asui Helsingissä sairaan äitinsä kanssa. Vastuu mielenterveytensä kanssa kamppailevasta Minnasta oli Aunella ja kotona olevalla hoitajalla. Vasta äidin kuolema keväällä 1917 vapautti Aunen hoitotaakasta, ja hän aloitti uuden elämän Hattulan Parolasta ostamassaan Toivolan talossa. Talon hän jakoi rakkaan ystävänsä Liisa Tarvon kanssa. Naiset olivat tavanneet NNKY:n toiminnassa 1913.

Aune kirjoitti vuosikymmenten kuluessa lukuisissa kirjeissään sisarilleen Ainolle ja Helmille suhteestaan Liisaan, heidän arkielämästään ja tunteistaan Liisan kuoleman jälkeen. Aiemmin olen nähnyt heistä muutamia valokuvia, mutten koskaan tällaista kuvaamossa otettua. Päättelen kuvan ajankohdaksi 1930-luvun taitteen. Kenties kuva otettiin Aunen viisikymmenvuotissyntymäpäivän kunniaksi 1931.

Moni asia jää kuvan äärellä arvoitukseksi: miksi tätä kuvaa Aunesta ja Liisasta ei ole tullut esiin aiemmin arkistoaineistossa? Miksi hän ei kirjeissään maininnut valokuvaa, vai mainitsiko hän, mutta en vain ole huomannut sitä sadoista kirjeistä? Keille hän kuvan lähetti? Jos hän lähetti sen veljelleen Ilmarille, johon hänen suhteensa oli etäisin, niin miksei hän olisi lähettänyt sitä myös sisarilleen, joille hän saattoi puhua Liisasta avoimesti? Toisaalta, kuva voi olla jäljellä jossain muualla kuin arkistossa – Ainon aineistot ovat osin jääneet Viroon, Helmin aineistoa on edelleen suvun hallussa.

Liisa Tarvosta meillä on jäljellä ennen muuta Aunen monisanaiset luonnehdinnat kumppanistaan, heidän suhteestaan sekä elämästään Hattulan Parolassa. Naisten keskinäinen kirjeenvaihto ei ole löytynyt. Nykyään Liisaa on kuitenkin mahdollista etsiä Kansalliskirjaston digitoiduista lehdistä toisin kuin 2000-luvun alussa. Nekään eivät silti tuota suurta tulosta: löydökset keskittyvät Liisan kuolinvuoteen 1938, jolloin useissa lehdissä ilmestyi hänen kuolinilmoituksensa sekä ilmoitus hautajaisista.

Kuolinilmoituksessa Uudessa Suomessa 3.4.1938 muistetaan ”meidän rakasta” Liisa Tarvoa, joka oli syntynyt 13.7.1885 ja kuollut 31.3.1938, allekirjoittajina olivat Anna, Aune ja Oili. Anna oli Liisan sisko ja Oili pariskunnan kotiapulainen. Toisessa ilmoituksessa kerrotaan Liisan hautajaisten olevan Raumalla, jonne ystäviä pyydetään tätä saattamaan ja viettämään muistohetkeä NNKY:n tiloissa. Vielä 13.4. Uudessa Suomessa Aune Krohn kiittää sydämellisesti kaikkia ”ystäviä ja omaisia, jotka ovat muistaneet vainajaa ja yhteistä kotiamme”.

Valokuvan taakse kätkeytyy monta tarinaa. Minulle kuva näyttää ennen muuta Hattulan Aunen sellaisena kuin hän oli niiden satojen kirjeiden takana, joita hän vuodesta 1917 lähtien aina 1960-luvun alkuun asti lähetti sisarilleen ja muille läheisilleen. Aune oli vivahteikas, syvällinen ja taidokas kirjeiden kirjoittaja. Kirjeissään hän osasi kuvata elävästi ja tunteikkaasti Liisan ja heidän yhteisen elämänsä merkitystä. Aunelle Liisa oli ”parasta mitä hän oli maan päällä omistanut”; hän oli yhtä kuin koti ja menetetyt vanhemmat. He jakoivat vakaumuksen ja työn yhteisessä kodissa. Aune rinnasti heidän kumppanuutensa pitkään avioliitoon. Kun hänen sisarensa Ainon puoliso Oskar Kallas kuoli Tukholmassa tammikuussa 1946, Aune kirjoitti, miten hän kykeni ymmärtämään, miltä kumppanuuden päättyminen tuntui – olihan Liisa vuosikaudet seisonut hänen rinnallaan ”uskollisesti rakkaudella tukien ja kantaen”.

Valokuvassa Aune näyttää voimakkaalta ja on asettunut aavistuksen etukenoon asentoon. Hänen toinen kätensä on kulkeutunut Liisan puolelle. Kenties hän pitää Liisaa kädestä, sitä emme kuvasta näe. Lähes sadan vuoden takaa Aunen intensiivinen katse ja vakava ilme kertovat lujatahtoisesta oman tien valitsemisesta.