Ihmisen kaikkein paras ystävä
Reaktioiden lukumäärä: 0
Kommenttien lukumäärä: 0
Koiranpäivä on Suomen Kennelliiton järjestämä valtakunnallinen teemapäivä, jota vietetään joka vuosi huhtikuun 24. päivä. Kyseisenä päivänä juhlimme koiran paikkaa suomalaisessa yhteiskunnassa ja kulttuurissa. Se on hetki pysähtyä miettimään, kuinka uskollinen kumppani koira on ollut ihmiselle vuosisatojen ajan ja kuinka paljosta saamme olla koiralle kiitollisia.
Koira on ollut ihmisen kumppani yhtä kauan kuin ihminen itse on ollut olemassa. Tämän tiedämme siitä, että koira oli meitä vastassa jo, kun meidät luotiin.
Kun ihminen oli luotu rupes koira heti häntä nuolemaan ja teki sen niin perusteellisesti että tuli valkoinen ja puhtas ettei karvakaan kasva kuin muutamiin kohti. Siitä hyvästä lupasi ihminen valita koiran osuutensa hänelle annetuista koti eläimistä, vaatimattomana koira sanoi tyytyvänsä kaluttuihin luihin ja turvan pituuden nänneistä. Ihminen on koiran osalla, mutta antaa lypsyltä tultua koiralle maito osansa lämminnä, samoin kissalle.
Haapavesi, Niemelä Hulda. KRK 37.1935
Sen jälkeen koiralla oli tärkeitä tehtäviä, joista suoriutuakseen sen tuli olla uskollinen ja kyetä kommunikoimaan haukkumalla. Koirathan kulkivat pääosin vapaina, joten oli tärkeää, että koira pysyi uskollisena isännälleen ja palasi aina kotiin.
Kun ottaa korvastaan vaikkuva ja panee sitä palasen [leivän] päälle ja antaa koiralle, niin koira seuraa sitä henkilöä, menipä sitten minne tahansa.
Vehmersalmi. Pitkänen Aukusti. KRK 112.62.
Kyky haukkua on ollut olennaista metsästyskoiralle, sekä kotia suojelevalle koiralle. Joskus kateelliset metsämiehet tai talon tyttöjen aittaan öisin mielivät sulhasehdokkaat yrittivät lumota koiran haukkumattomaksi.
Vieraan koirran soap lintuja haukkumasta kuin männöö, se joka ei koirroo omista, ampuu linnun, jota se haukkuu, ja tällä linnulla lyöp koirroo, niin se herkii lintuja haukkumasta.
Karttula. Oksman, Juho KRK 111:211.
Kun tahdotaan mennä sellaiseen taloon, jossa sellainen koira, joka varmasti haukkuu, on tehtävä seuraava taika. On päästävä talon veräjälle, ettei koira ole vielä huomannut, on vähän heilautettava kahta aidan varaseivästä ja kolmannesta varaseipäästä katkaista yläpäästä pieni kappale ja taloon mennessä pitettävä se kätessään, ja koira ei varmasti hauku.
Kuhmoniemi. Kilponen, Lauri. KT 210:29:1936
Yöjalkainen lumovaa koiran siten, että ottaa sen talon aituuksesta, missä aikoo tyttärikköön männä, yheksän pientä kivvee, teköö niistä kivinyytyn ja asettaa sen jonkin rakennuksen: saunan, laon tai riihen yheksännelle hirrelle.
Nurmes. Tuukkanen, Vappu 166.1937
Onneksi lumouksesta voi myös vapautua ja koira palautua entiselleen.
Jos koiran on kuka lumonnut, ettei se voi haukkua ulkona liikkuvia vieraita, tulee naishenkilön ottaa ja viskata koira helmojensa alate, niin koira pääsee lumouksesta ja ruppee haukkumaan.
Vehmersalmi. Pitkänen Aukusti. KRK 112.62.
Haukkumisen lisäksi koira on tarttunut toimeen. Tällaisiin tapauksiin on tarvittu kansanlääkinnällistä osaamista:
Jos koira puree, otetaan leivänpala, painellaan sillä kipeätä paikkaa ja syötetään koiralle:
”ota koira ommaas
vie vihhaas”
Rautu. Haavio, Martti. 190.1932.
Koira on ollut mukana ihmisten arjessa ja se on päässyt moniin sananlaskuihin. Milloin jossain on ollut koira haudattuna ja syyllisyyden on helposti voinut todeta ”se koira älähtää johon kalikka kalahtaa”. Onpa koira ennustanut myös säätä, leikillisesti tai ihan vakavin mielin.
Kun koira tulee lumineen huoneeseen, ennustaa se tuiskua.
Iisalmi. Kettunen, Juli KT 91:55.1937
Koiran ulkonäkö ja käytös on herättänyt kiinnostusta ja sitä myöten myös tarvetta selittää.
Sellainen koira, jolla on n.k. lisäsilmät = karvapilkut silmien päällä ikään kuin koiralla olisi 4 silmää, näkee piruja. Sellaista koiraa ei voi mikään lumooja lumota.
Sortavala. Moilanen, Matti 2943.1937.
Rikas ja ahne herra teetti työväelläkin hyvin paljon töitä rääkäten tällä tavalla työväkeään. Ja kuitenkin herra aina haukkui heitä vähästä työn teosta. Mutta kerran eräs vanha ja väsynyt työmies sanoi herralle: jos et heitä pois haukkumista, niin sinä saat haukkua silloinkin, vaikka et milloin tahtoisikaan. ja olisi haukkuminen sinulle vastenmielistä. Ja silloin muuttui työväkeään haukkuva herra koiraksi ja sen jälkeen on koira haukkunut silloinkin konsa se näyttää olevan hänelle vastenmielistä.
Sortavala. Otsoisten kylä. J. Hyvärinen 1162:1937. – Maria Pärnänen, emäntä. s. 1880.
Ennenvanhaan, kovana sodanaikana, kun kaikilla, jotka tahtoivat vähänkin liikkua, piti olla lupakirjat, päättivät koiratkin hankkia maaherralta itselleen sellaiset kirjat. Ryhdyttiin tuumasta toimeen. Kaikki koirat lähtivät matkalle maaherran luo. Maaherra asui saaressa, eikä sinne päässyt muuten kuin uimalla. No koirat uivat saareen ja maaherra antoi turvakirjat jokaiselle ja käski koirain painua kiireen vilkkaa kunkin omalle maalleen. Koirat lähtivätkin, mutta kun eivät kiireessä keksineet passeilleen sopivampaa säilytyspaikkaa, pistivät ne häntäinsä alle ja painoivat hännän tiiviisti kiinni. Mentiin sitten uimasille, saaresta pois pyrkimään. Kun koirat pääsivät veteen, eivät he huomanneetkaan pitää häntää tiukastia takamuksia vasten, vaan nostivat ne ylös jolloin virta vei passit jokaiselta. maallepäästyä alkoivat koirat etsiä, olisiko edes jollekin heistä sattumalta jäänyt passi talteen hännän alle. tässä tarkoituksessa ne nuuskivat toistensa takamuksia ja tekevät niin vielä tänäkin päivänä.
Laihia. Viljo Kontkanen. 371.1937
Kerrotaan, että ihminen on kironnut rukiin. Ennen aikaan muistellaan, että rukiissa oli seitsemän tähkää. Tämän ihminen vielä katsoi vähäksi ja kirosi sen, sitten pani tuliseen uuniin palamaan loppuun.
Tämän huomattua koira hyppäsi uuniin ottamaan tätä rukiintähkää ja sai vielä yhden palamattoman tähkän ja sanoi: tästä minun osalle riittää. Siitä asti on koiran turpa musta palaneen näköinen ja hännänpää samoin.
Salmi. Vinni, Vilho 12.1937
Tämä pelastettu rukiintähkä on se, josta meidän tulee olla edelleen koiralle kiitollisia. Se on se ”koiran osa”, jolla ihmiskuntakin elää. Siksi kannustamme mitä lämpimimmin kohtelemaan uskollista ystäväämme niin hyvin kuin vain osaamme.
Koiraa ei pidä iltasetta jättää, koska me koiran avulla eletään.
Sortavala. Moilanen, Matti 5671.1938
Tekstissä esiintyvät lainaukset on poimittu SKS:n arkiston perinnelajikortistoista:
Eläinperinnekortisto käsittää noin 15 000 korttia eläimiin liittyvää perinnettä: uskomuksia, taikoja, enteitä, loruja, sananparsia ja tarinoita.
Kansanlääkintäkortisto sisältää runsaat 100 000 kopiokorttia ihmisten ja eläinten tauti- ja sairauskuvauksia, parannuskeinoja, kertomuksia parantajista, loitsuja, uskomuksia sekä tautien ja lääkkeiden nimityksiä.
Satukortistossa kortteja on noin 25 000 ja yksi satujen pääryhmistä on eläinsadut.
Sananparsikortistossa on kaikkiaan noin puoli miljoonaa tekstiä. Varsinaiset sananlaskut on aakkostettu mekaanisesti ensimmäisen nominin, tämän puuttuessa verbin tms. mukaan.
Syntytarinakortisto sisältää ilmiöiden ja olioiden alkuperää selittäviä vakavamielisiä myyttejä, syntylegendoja ja historiola-ainesta sekä leikillisiä pilasatuja ja kaskuja. Kaikkiaan kortistossa on noin 9 000 korttia.
Tuoreempaa aineistoa löytyy 2014–2015 järjestetystä keruusta ”Kissa, koira, hevonen – eläin perheenjäsenenä”, joka pitää sisällään kaikenlaista kerrontaa koti- ja lemmikkieläimistä ja ihmisen suhteesta niihin. Keruuesite (PDF), Keruun tulokset (PDF)
