Kirjojen pienkorjausta SKS:n kirjastossa

Yksi SKS:n kirjaston kokoelman ominaispiirteistä on pysyvyys. Aineiston valinnassa ja hankinnassa painotetaan pitkäaikaista, jopa vuosisatojen yli jatkuvaa saatavuutta ja käytettävyyttä. Lähtökohtana on, että kun kirja kerran hankitaan, se myös pysyy kokoelmassa. Aineisto, jolle ei juuri nyt ole kysyntää, voi tulevaisuudessa osoittautua tärkeäksi tutkimusaineistoksi ja tiedonlähteeksi. Poistoja tehdään vain harvoin. Niinpä kokoelmista halutaan myös pitää erityisen hyvää huolta.

Kirjat kuitenkin hankitaan ennen kaikkea käyttöä varten, joten väistämättä ne myös kuluvat.

Kokoelmia hoidetaan erilaisin toimin. Vanhojen ja hauraiden aineistojen huolenpitoon hyödynnetään kirjakonservaattoreiden palveluita, ja huonokuntoisia kirjoja korjautetaan kirjansitomoissa. Esimerkiksi arkkiveisuja on konservoitu uuteen uskoon kuluneen vuoden aikana, ja työ jatkuu tulevina vuosina. Ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä vanhaa tai muulla tavoin herkkää aineistoa suojataan esimerkiksi koteloimalla. Vanhoilla kirjoilla on hyvät oltavat vuonna 2022 valmistuneessa maanalaisessa makasiinissa, jossa säilytysolosuhteet ovat niille ihanteelliset. Tänä vuonna kotilainauksen vuosirajaa on nostettu vuodesta 1900 vuoteen 1917, eli ennen vuotta 1918 julkaistua aineistoa ei jatkossa enää saa lainaksi kotiin. Myös muuta huonokuntoista aineistoa siirretään lukusalikäyttöön, jotta aineiston pitkäaikainen säilyvyys voidaan paremmin taata.

Kaiken tämän lisäksi kirjastossa tehdään henkilökunnan omin voimin kirjojen pienkorjausta osana arkista kokoelmanhoitoa. Korjaaminen vaatii paitsi esteettistä silmää ja tarkkuutta myös tietoa erilaisista tekniikoista ja oikeanlaisista materiaaleista. Mikä tahansa liima ei käy, ja esimerkiksi liian innokkaalla teippaamisella voi saada peruuttamatonta tuhoa aikaan.

Suurimmilta kömmähdyksiltä välttyäksemme oppia on haettu erilaisilta kursseilta. Niin myös minä suuntasin viime syksynä työväenopiston kurssille perehtymään kirjansidonnan ja -korjauksen saloihin.

Kurssilla tavanomaisimmat kirjansidonnan välineet ja materiaalit tulivat tutuiksi: taittoluu, kirjansidontaliima ja kluutti. Japaninpaperi, naskali, neula ja lanka. Mukanani minulla oli muutamia SKS:n kirjaston kirjoja, joiden korjausmahdollisuuksiin lähdin tutustumaan kurssin opettajan avustuksella.

Kirjastossa tyypillisiä pieniä korjaustoimenpiteitä ovat esimerkiksi irronneiden sivujen liimaus ja kirjasidosten vahvistaminen liimalla sekä arkisto- ja kirjastokäyttöön tarkoitetuilla teipeillä. Vanhoissa kirjoissa selkä alkaa usein repsottaa tai irtoaa kokonaan, jolloin kluuttikankaasta voidaan tehdä uusi selkä. Jos kirja on paksu, saattaa olla tarvetta selän rakennetta vahvistavalle hylsylle. Kurssin aikana opettelin juuri näitä tyypillisimpiä toimia ja myös taitoa arvioida sitä, miten mikäkin vika olisi paras korjata.

Sain huomata, että kirjankorjaus on tarkkaa käsityötä, joka vaatii huolellisuutta ja kärsivällisyyttä. Yksi tärkeimmistä työkaluista oli viivain, koska kirjankorjauksessa onnistunut lopputulos vaatii huolella otettuja mittoja.

Kurssilta sain kaipaamiani oppeja, joiden avulla voin tehdä pienkorjauksia aina, kun kirjaston kokoelmissa tulee vastaan huolenpitoa kaipaavia kirjoja. Kurssi myös lisäsi ymmärrystäni kirjoista esineenä, ja katson niitä nyt eri silmin kuin ennen. Näen kirjan rakenteen ja yksityiskohtia, joihin en aiemmin osannut kiinnittää huomiota. Opittavaa riittää edelleen, mutta ainakaan korjauksen kohteista ei ole puutetta. SKS:n kirjaston kokoelmien kerroksellisuus takaa sen, että korjattavaa riittää – sekä meille arkisten pikkukorjausten tekijöille että ammattilaisille.

Kertakäyttökulttuurin leimaamassa maailmassa tuntuu merkitykselliseltä pitää huolta ja korjata. Huolellisten ja harkittujen korjausten ansiosta kirjojen käyttöikä kasvaa. Ei tarvitse heittää pois, vaan saa vaalia. Eri ikäisiä kirjoja käsitellessä tuntee yhtä aikaa olevansa yhteydessä menneeseen ja tulevaan. Yli 100-vuotiaan kirjan sivuja ommellessa saattaa pohtia, kuinka monissa käsissä kirja on olemassaolonsa aikana kulkenut. Miettiikö joku samaa vielä sadan tai kahdensadan vuoden päästä?