Yxi Wsi Weisu Conserwoinnista

Kun kirjastolla on ikää lähes 200 vuotta, näkyvät vuosien kerrokset kokoelmissa. Kokoelmat ovat karttuneet koko tuon vajaan 200 vuoden ajan samalla tavoin kuin on karttunut tietotaito kokoelmien ylläpidosta. Näin pitkään kirjaston historiaan mahtuu valtavat määrät oppimista kokoelmienhoidosta ja säilyttämisestä.

Kirjastossa pyrimme koko ajan kehittymään kokoelmanhoidossa, mikä tuo työhömme myös vanhan aineiston säilytystapojen ja kokoelmien käsittämisen päivitystarpeen. Tällä hetkellä käsittelemme arkkikirjallisuuden kokoelmaa, joka on yksi kirjastomme erikoiskokoelmista.

Arkkikirjallisuudella tarkoitetaan irtoarkeille tai vihkosiin painettuja lauluja tai runoja. Niitä on Suomessa julkaistu 1600-luvulta 1940-luvulle asti. Arkkiveisujen ja arkkikirjallisuuden tarkoituksena on ollut tiedottaa, valistaa ja huvittaa. SKS:n kirjaston kokoelmaan kuuluu arkkikirjallisuutta aina 1600-luvun lopulta alkaen ja uusimmat arkkiveisut sijoittuvat 1930- ja 1940-luvulle.

Kun arkkikirjallisuuden kokoelmaa on alettu muodostaa, näitä pieniä lehtisiä on sidotettu yksiin kansiin arkistointia varten. Tiettävästi varhaisimmat sidotukset on tehty jo 1800-luvun puolella. Sidottaminen on suojellut aineistoa muun muassa likaantumiselta ja repeytymiseltä. Yksittäisten vihkosten ei ole tarvinnut lerpattaa hyllyillä irrallaan, kun ne ovat saaneet tukevat kannet ympärilleen. Myöhemmin tieto tällaisen aineiston säilyttämisestä on lisääntynyt ja olemme oppineet, että hauraan materiaalin säilyttäminen sidottuna ei olekaan paperille hyväksi. Nykynäkökulmasta katsottuna sidokset ovat karkeita ja kömpelöitä, eivätkä suojaa sisältöä riittävästi. Ne on tehty kuitenkin oman aikansa parhaan osaamisen mukaan.

Suomessa arkkikirjallisuutta julkaistiin koko-, puoli, ja neljännespainoarkin suuruisina lehtisinä. Aikoinaan lehtisiä sidottaessa kaikkia näitä kolmea kokoa on sidotettu samojen kansien väliin. Tämä on tehnyt sen, että varsinkin kokopainoarkin suuruisia lehtisiä on jouduttu taittelemaan useampaan kertaan, jotta ne mahtuisivat kansien väliin. Arvokasta materiaalia on haluttu suojella arkistoimalla se, vaikka se tarkoittaisi sitä, ettei näitä suurimpia lehtisiä voisi aivan noin vain sidoksen välistä lukea. Aineiston säilyttäminen on ollut ensisijaista ja mennyt luettavuuden edelle.

Arkkikirjallisuutta on sidottamisen lisäksi korjattu vuosien saatossa. Lahjoituksena tulleet arkit eivät ole lähtökohtaisestikaan olleet aina hyvässä kunnossa. Revenneitä sivuja on korjattu tukipaperilla ja teipillä. Lehtisiä paikatessa ei ole tiedetty, että paikkapaperi on liian paksua hauraan sivun paikkaamiseen. Tämä onkin aiheuttanut lisävaurioita sivuille. Paikkaukset eivät myöskään ole aina aivan esteettisiä, mutta repeilevät sivujen reunat ovat ainakin tuettuja.

Lähetimme viime vuoden lopulla konservoitavaksi kymmenen sidosta arkkikirjallisuutta. Konservoinnissa sidokset purettiin ja puhdistettiin. Monet vihkoset saivat japaninpaperia uloimman taitteen tueksi. Paperia vahvistettiin tukiaineilla, käsikirjoitusmusteen aiheuttama rautakorroosio stabiloitiin, vanhat paikat poistettiin ja korvattiin uusilla sekä hauraat paperialueet tuettiin. Konservoidut vihkoset tulivat takaisin alkuvuodesta. Nyt niitä säilytetään sidosten sijaan koteloissa vaakatasossa, jotta irtovihkoset eivät rasitu pystysäilytyksestä. Kokopainoarkin kokoiset veisut saivat oman kotelon, joten nekään eivät enää joudu olemaan taiteltuna. Nyt kaikki ensimmäisen konservointierän vihkoset ovat luettavassa kunnossa. Toinen samanlainen erä lähti alkukesästä konservoitavaksi.

Kokoelmanhoito kehittyy jatkuvasti. SKS:n kirjastossa päivittäisen arjen osana on, uuden aineiston käsittelemisen lisäksi, pitää huolta vanhasta aineistosta. Välillä on tarkistettava, miten nyt jo vakiintunut kokoelma voi ja tarvitseeko se jotakin. Arkkikirjallisuuden erikoiskokoelma ei kartu enää kovinkaan paljoa, kun ei ole uutta materiaaliakaan julkaistu yli 80 vuoteen. Näitä vihkosia kuitenkin löytyy myös meidän muista kokoelmistamme ja osana kokoelmanhoitoa siirrämme muista kokoelmista löytyvää arkkikirjallisuutta osaksi tätä erikoiskokoelmaa. Näin saamme itsekin parhaan mahdollisen kuvan kokoelman laajuudesta ja sisällöstä. Aineisto on niin arvokasta, että haluamme sen säilyvän mahdollisimman pitkään ja olevan saatavilla siitä kiinnostuneille.

Arkkikirjallisuuden kokoelman luettelo on elänyt vain meidän kirjastolaisten käytössä Arvid Hultinin laatiman bibliografian Luettelo Helsingin yliopiston kirjaston arkkikirjallisuudesta I-V (1929-1932) marginaaleissa ja lisälehdillä käsin kirjoitettuina merkintöinä. Kirjaston väki on kuitenkin työstämässä luetteloa myös asiakkaiden nähtäville. Arkkikirjallisuuden luettelointi siirtyy marginaaleihin tehdyistä merkinnöistä sähköiseen muotoon. Näin kokoelmien tarkistustyö edistää niin aineiston hyvinvointia, kuin siitä tehtävän luettelointityön kehitystä.

Arkkikirjallisuutta käsitellessä olen huomannut, että kaiken muun kehittyessä ja muuttuessa, yksi asia ei muutu: ihmiset. Ihmiset ovat kiinnostuneita samoista asioista nyt kuin pari sataa vuotta sitten. Arkkikirjallisuuden aiheet olivat alkuun hengellisiä, kunnes 1800-luvulla ne maallistuivat. Maallisen arkkikirjallisuuden aiheet käsittelevät muun muassa sotia, murhia, romantiikkaa ja erilaisia sensaatioita. Täysin samat aiheet myyvät lehtiä nykyäänkin. Perimmiltään ihminen ei muutu.