Mistä tiedämme, mitä vanhuudesta ja vanhenemisesta ajatellaan?

Intialainen tutkijaystäväni Ritu Priya pohti ikääntymistä maailman mittakaavassa. Yhdistyneiden kansakuntien (YK) mukaan vanhoiksi lasketaan 60-vuotiaat ja sitä vanhemmat henkilöt. Ritu kertoi intialaisten kylien feministeistä, joiden vaatimus on alentaa eläkeikä viiteenkymmeneen vuoteen. Maaseudun naiset ovat niin raskaan työn kuluttamia, että vanhuus koittaa varhain. Samanlaisista tarpeista viestitti Maailman terveysjärjestön WHO:n asiantuntijalääkäri Hanna Nohynek; globaali etelä oli halunnut covid-19-pandemian aikana vanhuuden suojarokotuksia nuoremmille kuin 65 vuotta täyttäneille, sillä ikä ei ole vain numero koko maailmaa ajatellen.

Olin pitkään HelpAge Internationalin, kansainvälisen ikäihmisten apujärjestön hallituksessa. Kriisitilanteissa, kuten Ukrainan sodassa tai Melissa-hirmumyrskyn runtelemassa ympäristössä kansainvälinen apu keskittyy helposti naisiin ja lapsiin, mikä on toki tarpeellista. Mutta entä vanhat ihmiset? Järjestöni laski, että vain häviävän pieni osuus, noin 0,1% kansainvälisestä kriisiavusta kohdentuu ikäihmisiin. Pakolaisleireillä vanhat ihmiset muodostavat kuitenkin tärkeän voimavaran aputyöntekijöille; heillä on kokemusta, kansansa kulttuurin ja historian tuntemusta jakaa muille hädänalaisille rohkaisuksi.

Vanhat ihmiset ovat kaikki erilaisia keskenään. Lasten kehitys tunnetaan ikävaiheiden tarkkuudella. Suomalaisen neuvolan kehitysodotukset ovat varsin globaaleja. Tiedetään, mitä voi odottaa kaksivuotiaalta tai koulualokkaalta. Jopa murrosiän alkukin noudattelee omaa kulkuaan, toki tytöillä ja pojilla eri vauhdissa. Mutta vanheneminen, se tapahtuu yksilöllisesti. Ei voida asettaa mittakeppejä 60-vuotiaille tai 85-vuotiaille. Vaikka lähihistoria on tuonut meidän vanhojen eteen yhteisiä sukupolvikokemuksia, jokaisella on oma elämänkulku. Koulutus, terveys, perheellistyminen, sattumukset, kiinnostuksen aiheet – ne kaikki ovat ihan yksilöllisiä muokaten vanhenemista. Siksi jokaisella on oma erityinen tuntuma vanhenemiseen. Vanhat ovat yhteiskuntien verevä, kirjava kokemusasiantuntijoiden joukko. Tämä ääni on saatava kuuluviin.

Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto VALLI ry tunnetaan toistuvasta vuoden isovanhemman valinnasta. Tänä vuonna 2025 valinta osui taloustieteilijä Sixten Korkmaniin, vuonna 2024 kunnian sai lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen. VALLI ajaa vanhojen ihmisten oikeuksia ja vartioi vanhojen ääntä suhteessa tietoteknologiaan. Nyt VALLIn työn kohteena on yhdessä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Opetushallituksen kanssa kerätä näkemyksiä vanhuudesta ja vanhenemisesta kaikenikäisiltä ihmisiltä. Tässäpä ollaankin olennaisten kysymysten äärellä.

Jokainen elollinen olio vanhenee koko ajan, vanheneminen ei ole ukkojen ja mummojen yksityisomaisuutta. Mitä me tiedämme vanhenemisen kokemuksesta? Lasten näkökulmat omasta vanhenemisestaan ja vanhoista ympärillään ovat tuoreita ja kiinnostavia. Nuorten murjaisut ja läpät vanhoista ovat nopeasti katoavaa kansanperinnettä, ellei niitä saada talteen. Miten tällaista tietoa voitaisiin paremmin saada kuin pyytämällä sitä lapsilta ja vanhoilta, naisilta ja miehiltä itseltään? Jokainen kirjattu kokemus ja muistelus on arvokas, koska se kertoo tämän päivän suomalaisesta elämästä. Kannustan kaikkia osallistumaan. Kerätään yhdessä kokemusten aarreaitta!