Vuoden onnellisin päivä
Reaktioiden lukumäärä: 0
Kommenttien lukumäärä: 0
Helmikuu 2022. Olemme saapuneet ystäväni Annan kanssa Tampereelta Helsinkiin, mukanamme 1930-luvun tandempolkupyörä. On tullut jokavuotisen Winter Tweed Runin aika. Talvinen polkupyörätapahtuma kokoaa tällä kertaa jo 11. kerran vanhoja polkupyöriä arvostavat ihmiset yhteen. Tapahtuman luonteeseen kuuluu, että ajajat pukeutuvat pyöränsä vuosikymmenen mukaan ja tällä kertaa olemme ystäväni kanssa hakeneet inspiraatiota ranskalaisista katupojista, onhan allamme peugeot. Ensipolkaisut tandemin kanssa pääkaupungin talvisilla kaduilla tuntuvat hieman epävarmoilta, jarrutkin toimivat huonosti. Olemme myöhässä, mutta pysähdymme silti ostamaan viiksiliimaa matkalla Senaatintorille. Kun saavumme kirkolle ovat muut jo lähteneet. Olemme tästä miltei helpottuneita, saamme harjoitella vielä hieman tandemilla ajoa ennen kuin joudumme liittymään muiden polkijoiden sekaan. Viesti puhelimessa kertoo, minne suuntaan muut ovat lähteneet ja lähdemme polkemaan. Ajo alkaa sujumaan ja kohta se on jo riemukasta. Saavutamme muut kahvilan pihasta, jossa ihmiset istuvat talviauringossa. Saapumisemme paikalle tallensi valokuvaan ystäväni Tomi ja valokuvasta välittyy se suuri ilo, joka liittyy vahvasti tähän polkupyörämuistooni.
Tämä on yksi henkilökohtaisista pyöräilymuistoistani. Niitä on paljon ja voisin kirjata niitä ylös sivutolkulla. Ja miksipä en kirjaisi. SKS ja Vanhat Velot ry käynnistivät nimittäin huhtikuussa Pyöräillään!-muistitietokeruun, joka kestää aina helmikuulle asti. Ehdin täten kirjoittaa vaikka kaikki muistoni ylös.
Mutta mistä kaikesta kirjoittaisin? Olisiko polkupyörämuistoni pyörän kanssa lapsena sattuneista ongelmatilanteista (ketjut irti kaukana kotoa tai tarakalta pinnojen väliin livahtanut pyyhe matkalla uimarannalta kotiin) vai kirjoittaisinko teinivuosieni yöllisistä seikkailuista? Voisin kirjoittaa myös pitkistä pyörämatkoista, joita olen tehnyt yksin. Ajatusten virrasta, jonka vauhtiin pääsee parhaiten polkiessa maantien laitaa. Tai muiden kanssa tehdyistä matkoista, joita värittävät toisenlaiset, jaetut muistot. Mieleeni nousevat myös muistot uuden (vanhan) pyörän hankkimisista. Niistä löydöistä ja hankinnoista voisin kertoa pitkään, sillä jokaiseen pyörääni liittyy tarina, sen edelliset omistajat, puuttuvien osien metsästys, pyörän kunnostus ja sillä tehnyt matkat.
Luulen kuitenkin, että keskeiseksi teemaksi nousisi pyörien lisäksi ihmiset, sillä minulle polkupyörä on toiminut aina ihmisiä yhdistävänä tekijänä. Olen saanut paljon uusia tuttavuuksia pyöräilyn kautta ja solminut elinikäisiä suhteita. Ystävät, joiden kanssa olen polkenut tandemia (edessä kapteeni, takana peräamiraali) ovat täysin omaa luokkaansa. Ne, jotka ovat polkeneet tandemia tietävät, että kapteenin ja peräamiraalin välillä täytyy vallita täydellinen luottamus.
Olen myös onnekas, kun olen päässyt seuraamaan pyöräilyä järjestötoimijan silmin. Olen vuosien aikana ollut mukana järjestämässä vanhoille polkupyörille suunnattuja tapahtumia sekä toki ollut myös osallistujana muiden järjestämissä tapahtumissa. Vuosittain järjestettävissä Retrokilpureissa ja muissa tapahtumissa on myös omat perinteensä ja rituaalinsa. Voisin kirjoittaa pelkästään siitä, millaisia muistoja on syntynyt eri vuosina ryhmäkuvaan asettautumisesta ennen varsinaista pyöräilyä.
Muistoja pyöräilystä siis riittäisi ja rohkaisen teitä muitakin muistelemaan ja jakamaan mieleenpainuvimmat polkupyörämuistonne tulevaisuuden historiantutkijoille. Kyselin hetki sitten muistitietokeruun kuulumisia ja sain kuulla, että keruu on jo tuottanut mukavasti muistoja sekä niihin liittyviä valokuvia. Tämä lämmittää kovasti mieltäni historiantutkijana ja polkupyöräharrastelijana.
Palaan vielä tuohon helmikuun päivään Helsingissä. ”Vuoden onnellisin päivä”, kuten ystäväni illalla sanoi, ja hän oli oikeassa. Tätä yhtä päivää oli odotettu ja muistona se kantoi silloin läpi kylmän talven – ja kantaa edelleen.
Leena Tuohino
–10.09.2025
15:09