Äänimaisemakeruussa kuulosteltiin myös tulevaisuuden ympäristöjä
Reaktioiden lukumäärä: 0
Suomen akustisen ekologian seura ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura keräsivät jo kolmatta kertaa kuvauksia suomalaisista äänimaisemista. Kuultava tulevaisuus -keruu jatkoi vuonna 2004 ja 2014 järjestettyjä Sata suomalaista äänimaisemaa ja Muuttuvat suomalaiset äänimaisemat -keruita.
Kuultava tulevaisuus -keruussa etsittiin kuvauksia ja huomioita äänimaisemista Suomen maantieteellisten rajojen sisältä. Vastaajia pyydettiin kertomaan, minkälaisiin ääniympäristöihin he ovat kiinnittäneet huomiota, mitkä äänimaisemat he kokevat itselleen tai yhteisölleen merkityksellisinä, ja miten ne ovat ajan saatossa muuttuneet. Kirjoittajia pyydettiin myös kuvittelemaan tulevaisuuden äänimaisemia.
Huhtikuussa 2025 päättyneessä keruussa vastaanotettiin 80 lähetystä erilaisista äänimaisemista ympäri Suomea. Suurin osa sisälsi useamman äänimaiseman kuvailun. Kuvatut paikat ja tilanteet ulottuivat 1940-luvun muistoista nykypäivään. Vanhin kirjoittaja oli 1930-luvulla ja nuorin 2000-luvulla syntynyt. Muutama kirjoittaja lähetti myös äänitteen ja kuvia kuvailemastaan kohteesta. Olipa mukana myös runoja ja kokonainen elämäkertakäsikirjoitus. Kirjoittajista kourallinen oli osallistunut aiempiin äänimaisemakeruisiin, ja he palasivat täydentämään kuvauksiaan paikoista, joiden äänimaisema oli kokenut muutosta.
Äänimaisemakuvaukset muodostavat hyvin moniäänisen kokonaisuuden äänellisistä ympäristöistä, joissa kirjoittajat ovat viettäneet arkea ja juhlaa. Joissakin paikoissa he ovat ehkä vain käväisseet, mutta jokin seikka ääniympäristöstä oli painunut merkille. Osassa kirjoituksia todettiin äänimaisemien pysyneen samanlaisina vuodesta toiseen. Yksi tällainen esimerkki esitettiin Imatran koskesta, jonka kohina edusti kirjoittajalle jotain ikiaikaista:
”Aistein varustettu ihminen ei voi olla näkemättä ja kuulematta Imatraa, jos sen partaalle osuu. Kysymys miksi kiinnitin koskeen huomiota, on turha. Imatra on osa luontoa, osa ihmistä. Minusta sen ääni purkaa ulos jotain ikiaikaista, Imatrassa soi jotain käsittämättömän alkuperäistä. Sana ikiaikainen avautui minulle siinä, kun seisoin alajuoksun keskivaiheilla, kun rajut aallon löivät kanjonin kallioihin, kun kallioiden uumenista kumisivat matalat äänet, kun kuohujen korkealle nostamat vesihelmien sarjat putoilivat vyöryvään veteen ja helisivät äänistä korkeampina.”
Nainen, 79v.
Muutoksia äänimaisemassa havainnointiin monella tasolla. Moni havainnoista liittyi liikennevälinekannan uusiutumiseen. Tässä kirjoituksessa kohteena olivat sähköpyörät ja niiden avulla uutta palvelua tarjoavat ruokalähetit:
”Entisaikaan ei oltu kuultukaan ruokalaläheteistä. Kahvilähettejä tosin jo oli, kun kahviloista tilattiin kotiin tai toimistoihin kahvia ja särvintä. Pitsaakin tuotiin autoilla kotiovelle. Nyt kaupunkimaisemissa vilisee Wolt lähettejä ruokareppuineen sähköavusteisilla pyörillään. Helsingissä on alettu valittaa näiden kulkuvälineiden äänistä ja oikeastaan äänettömyydestä. Ne liikkuvat usein jalkakäytävillä eivätkä kävelijät varsinkaan lapset ja vanhukset aina kuule ja huomaa niiden sähköistä lähestymistä. Onnettomuuksia saattaa sattua. Uusi ääni onkin hiljaisuus.”
Mies, 86v.
Muutoksen perspektiivi saattoi myös olla monivuosikymmeninen. Pohdiskelua itselle tärkeän ääniympäristön muuttumisesta oli luettavissa tästä kirjoituksesta Ylä-Savosta 1950-luvulta, jossa luetellaan useita äänilähteitä:
”Moottorin ääniä ei Kotvakolla kuultu. Ei ollut edes moottorisahoja. Radio oli, mutta sen virtalähteitä akkua ja anodia säästettiin. Kuunneltiin vain tärkeitä lähetyksiä, kuten uutisia ja pyhänä jumalanpalvelusta. Pirtti oli talvella, jos ei ollut majoittuvia savottalaisia, työverstas. Siellä kehrättiin, kudottiin kangaspuilla, veistettiin työkalut, jopa tehtiin sukset ja veneet. Enoilla oli soittimia: viulu, mandoliini, haitari ja kantele, joita he vapaina hetkinään soittivat. Ukki vingutteli virsikanteleellaan pyhinä virsiä.”
Nainen, 81v.
Vastaavaa verstastyön ääntä kuvailtiin myös nykyajassa. Seuraavassa esimerkissä äänellisesti itseä kiinnostava arkinen tila on löytynyt pyöräpajalta:
”Metallinen ovi narahtaa kolisten auki. Polkupyörän takakiekon vapaarattaan nakutus. Joku säätää pyöränsä jarruja, niistä kuuluu kova vinkuna. Kuusiokoloavain tippuu maahan. Kiintolenkki kilahtelee vasten mutteria kun sitä yritetään saada osumaan loveen. Spray-öljyn suihkaus. Metalliharjan tylppä rapsutus. Ähinää, monikielistä puhetta, seurustelua, opastusta, kiroilua, naurua. Sheldon Brown. Seinän takana bändi aloittaa treenaamaan metallimusiikkia. Toisen seinän takana toisessa tilassa bändi alkaa treenaamaan punkmusiikkia. Joku sammuttaa radion kakofonian lievittämiseksi.”
Nimimerkki MJ
Tulevaisuuden äänimaisemasta otettiin kirjoituksissa kiinni pohtimalla suunnitteilla olevia infrastrukturaalisia hankkeita esimerkiksi liikenneväylien, sähköntuotannon ja kaivosteollisuuden kautta. Epävakaa maailmanpoliittinen tilanne ja ympäristökriisi herättivät myös monet pohtimaan näiden mahdollisia vaikutuksia äänelliseen ympäristöön lähitulevaisuudessa.
”Miten kauan vesistömme hiljaisuus ja puhtaan veden loiske säilyvät? Ilmastonmuutos on jo täällä ja uutiset kuivuvista joenuomista ja rutikuivista, aavikoituneista vesistöistä maailmalta kantautuvat huolestuttavina meillekin. On vaikea vielä kuvitella, millainen on äänimaisema täällä tulevaisuudessa. Itä-Suomi tyhjenee hyvää vauhtia, teollisuus ei juuri nyt uhkaa, mutta itärajalla on muita huolia. Ainakin kaivosteollisuus ja moottoriurheilu puhtaiden ja hiljaisten järviemme äärellä tulisi ehdottomasti kieltää. Jokin hiljaisuuden keidas on ymmärrettävä säästää. Hiljaisuus on maailmalla kullan arvoista ja sitä on täällä meillä vielä olemassa. Se säilyköön!”
Nainen, 69v.
Kirjoitukset luovat kokonaisuudessaan äänellistä kuvaelmaa yhteiskunnan muutoksesta, työskentelyn ja vapaa-ajan ympäristöjen uusista muodoista, äänellisten kulttuurien ja niitä muokkaavien asioiden ja esineiden, toimintatapojen ja merkitysten murroskohdista. Yhdessä aikaisempien äänimaisemakuvausten kanssa nämä muodostavat merkittävän aineiston aineettomasta kulttuuriperinnöstä Suomessa.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Suomen Akustisen Ekologian Seura yhteistyössä Turun yliopiston, Aalto-yliopiston ja Itä-Suomen yliopiston kanssa järjestivät Kuultava tulevaisuus -keruun 16.9.2024–30.4.2025. Vastaukset on arkistoitu SKS:n arkistoon.
Lämmin kiitos kaikille keruuseen osallistuneille! Vastaajien kesken on arvottu kirja- ja äänitepalkintoja.
Lisätietoja
Mitä mieltä olit tästä jutusta?
Vastaa muistietokeruisiin
Itsenäisen Suomen tieteen historia
Vastausaikaa jatkettu vuoden 2025 loppuun! Tieteentekijä! Kerro elämästäsi ja ympäristöstäsi tieteen ja tutkimuksen maailmassa 31.12.2025 mennessä. Keruu on osa laajempaa Itsenäisen Suomen tieteen historia -hanketta.
Lisätietoa ja vastauslomake
Vanhuus monin silmin
Huom! Vastausaikaa jatkettu. Kerro meille, millaisia ajatuksia sinulla on vanhuudesta! Vastaa 15.1.2026 mennessä. Arvomme kaikkien kirjoituksensa lähettäneiden kesken kirjapalkintoja.
Lisätietoa ja vastauslomake
Pyöräillään!
Kerro meille ajatuksiasi ja muistojasi polkupyöräilystä ja ole mukana tallentamassa pyöräilyn historiaa. Vastaa 28.2.2026 mennessä ja voita kirjapalkintoja!
Lisätietoa ja vastauslomake
Limpuista levaineihin – leivontamuistot ja -kokemukset
Keräämme kokemuksia ja muistitietoa suomalaisen leivän historiasta ja nykyperinteestä. Vastaa 31.3.2026 mennessä ja voita kirjapalkintoja!
Lisätietoa ja vastauslomake
Kateus
Kerro meille ajatuksiasi ja kokemuksiasi kateudesta. Vastaa 31.5.2026 mennessä. Arvomme kaikkien kirjoituksensa lähettäneiden kesken kirjapalkintoja.
Lisätietoa ja vastauslomake
