Nuori siili ruohikolla

Luonnoneläinten kohtaaminen tuo elämään iloa, ihmetystä ja merkitystä

Nuori siili ruohikolla

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura keräsi muistoja ja kokemuksia kohtaamisista luonnoneläinten kanssa.

Lokakuussa 2024 päättyneeseen keruuseen saatiin 98 tekstivastausta, 59 kuvaa ja muutama video. Vastanneista noin kolmasosa oli miehiä ja kaksi kolmasosaa naisia. Vanhin vastaaja oli syntynyt 1920-luvun loppupuolella ja nuorimmat 2000-luvun alussa.

Vastauksista nousevia teemoja ovat esimerkiksi huoli luonnosta ja eläimistä, luonnonsuojelun tärkeys, erilaiset suhtautumistavat metsästykseen ja luonnoneläinten aiheuttama ihailu ja pelko. Muuttunutta luontosuhdetta kuvaavat tarinat tavoista, jotka ennen ovat olleet sallittuja, esimerkiksi liittyen eläinten ruokkimiseen tai tiettyjen lajien metsästämiseen.

Monipuolisissa keruuvastauksissa kuvaillaan niin luontoa kuin luonnoneläimiäkin usein tarkasti ja kauniisti. Monissa kirjoituksissa ympäröivän luonnon ja tunnelman suorastaan aistii ja vastaajilla vaikuttaa olevan hämmentävänkin tarkkoja muistikuvia näistä merkityksellisistä kohtaamisista. Tässä yksi ikimuistoinen hetki:

”Varovasti nostin päätä pensaan takaa ja ihan lähellä oli kaksi jumalattoman kaunista, isoa lintua. Kurkipari! Eivät ne meistä piitanneet, vaan koikkelehtivat pitkillä jaloillaan toistensa ympärillä. Lumouduin, sydämeni lyönnit kiihtyivät ja tunsin puhdasta olemassaolon iloa ja onnellisuutta.”

Nainen s. 1966

Joskus luonnonvaraiset eläimet koetaan inhimillisinä tai lemmikin kaltaisina. Niiden kanssa jutellaan, niistä huolehditaan, nimetään ja tiettyyn yksilöön saattaa syntyä aivan erityinen suhde. Tässä kaksi esimerkkiä:

”Hetken siinä vieressäni olivat, kunnes yhteisloikalla ojan yli pusikkoon poistuivat. Vilkaisi vielä vanha tuttu taakseen ja ikään kuin hyvästiksi häntäänsä ja tassuaan heilautti!”

Mies s. 1968


”Tästä merkillisestä tapaamisesta muistui mieleeni se lapsuuden kesä mökillä, kun meillä oli hoidossa kaksi variksenpoikaa, jotka biologi-lintujenrengastajaisäni oli tuonut metsästä todettuaan, ettei näillä poikasilla ollut emoa. Isä määritti toisen pojaksi ja toisen tytöksi. Nimesimme ne Lissuksi ja Kalleksi. Ne kesyyntyivät ja tykkäsivät meistä, perheestäni, ja me niistä.”

Nainen s. 1959

Toiset taas eivät halua tuntea yhteyttä luonnoneläimiin, niin kuin tämä vastaaja kertoo:

”Yhtään kertaa en ole kokenut niitä kokemuksia, joissa tuntisin minkäänlaista yhteyttä luonnoneläimeen, mikä sinänsä on hyvä asia, koska luonnoneläimen ei ole liiaksi hyvä tottua ihmiseen.”

Nainen s. 1989

Joskus eläinten kohtaamiseen voi liittyä erityistä symboliikkaa, menetetyn läheisen voi esimerkiksi kokea tapaavansa eläimen muodossa tai kohtaaminen voi tuntua viestiltä tuonpuoleisesta:

”Vanha Seniori, uskomattoman kankea ja aivan viimeisiä hetkiään elävä, jaksoi vielä viimeisen kerran kiivetä ikkunalaudalle. Hän tuli sanomaan jäähyväiset. Hän katsoi minua todella pitkään suoraan silmiin ja antoi minun silitellä turkkiaan. Yhtään muuta oravaa ei ollut mailla halmeilla, vain tämä vanhus. Minulle tuli väistämättä tunne ja suoranainen varmuus, että kyseessä oli ihme tai pikemminkin isäni lähettiläs. Seniori halusi sanoa viisaasti, että minun oli aika päästää irti isäni kuoleman aiheuttamasta surusta.”

Nainen s. 1947

Hienojen kohtaamisten lisäksi eläimistä voi toki olla myös monenlaista harmia, ne kun esimerkiksi syövät ja turmelevat puutarhaa, pistävät, purevat ja aiheuttavat vaivaa ihmisille. Monien vastaajien inhokkieläimiä ovat rotat, punkit, hyttyset, täit ja luteet. Joidenkin hankalina pidettyjen eläinten kanssa on myös mahdollista yrittää elää harmoniassa, niin kuin tämä vastaaja kertoo:

”Kun mökillä ensimmäisen kerran menin liiteriin ja vetäisin oven reippaasti auki ajattelematta, että siellä asutaan, nappasi ampiainen kaulaan. Mietin miten yhteiselo olisi mahdollinen ja niinpä aloin puhelemaan ampiaisille. Kun lähestyn liiteriä, kerron, että täältä tullaan, ei mitään hätää. Avaan oven rauhallisesti ja sanon että kiireisimmät voivat tulla ulos ensin. Tässä puuhastelen omiani ja te omianne. Yleensä rakentavat pesää, harmaiden sävyjen joukossa on muutama punamultainen juova. Kukaan ei ole tullut pistämään kolmeentoista vuoteen.”

Nainen s. 1953

Vuodenkiertoon liittyvät eläinhavainnot ilahduttavat ihmisiä ja ovat monille tärkeitä rutiineja ja perinteitä:

”Keväisin käyn kuuntelemassa puistossa ensimmäiset käen kukunnat. Toukokuun alkupuolella tulevat satakielet, joiden laulua on mentävä kuuntelemaan joen rannalla paikkaan, jossa ne ovat ennenkin laulelleet. Joka kevät on kuultava satakielen laulua.”

Nainen s. 1943

Havaintoja luonnoneläimistä on ihan kaikenlaisista paikoista, niin maalta ja erämailta kuin lähiöistä ja kerrostalon pihoiltakin. Näin toteaa yksi vastaaja:

”Luonnoneläimiä kohdatakseen ei tarvitse välttämättä hankkiutua kauas. Useimmat kokemukset saa kotona, ja vaikka lintuja näkee tai kuulee päivittäin, aina niistä tulee iloiseksi.”

Nainen s. 1953

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura järjesti muistitietokeruun Kohtaamisia luonnoneläinten kanssa 1.4.–31.10.2024. Vastaukset on arkistoitu SKS:n arkistoon ja Tietoarkistoon.

Lämmin kiitos kaikille keruuseen osallistuneille! Vastaajien kesken arvotut kirjapalkinnot on toimitettu voittajille.

Lisätietoja

Arkisto

Asiakas- ja tietopalvelu

Arkisto

+358 201 131 240

Mitä mieltä olit tästä jutusta?

Kiitos vastauksestasi!
Kiitos vastauksestasi.

Mitä mieltä olit tästä jutusta – Herättää kysymyksiä

Kenttä on validointitarkoituksiin ja tulee jättää koskemattomaksi.

Kerro meille ajatuksistasi

Kiitos vastauksestasi

Uutiset ja puheenaiheet

12.12.2025 - Blogi

Arkistopedagogiikkaa taiteen keinoin

11.12.2025 - Uutiset

Ehdota jäseniä SKS:n valtuuskuntaan

11.12.2025 - Kirjatiedotteet

Syrjäseuduilla on elämää väestökadon jälkeenkin – uutuuskirja kohdistaa katseen pohjoiskarjalaisten Sivakan ja Rasimäen kylien arkeen