Äänitysohjeita haastattelua varten

Laitteet

Käytä vain hyvälaatuisia laitteita ja tarvikkeita. Voit käyttää äänitallenninta, joka tekee wav-, mp3- tai wma-tiedostoja. Haastattelun voi myös videoida. Älä äänitä laitteen runkoon rakennetulla mikrofonilla, vaan käytä aina irtomikrofonia.

Haastattelutilanne

Valitse rauhallinen paikka. Kokemus on osoittanut, että kuuntelijat, huoneen läpi kulkijat, leikkivät lapset, koirat, avonainen ikkuna jne.häiritsevät. Lähellä olevat sähkölaitteet (kännykät, jääkaapit ym.) saattavat aiheuttaa häiriöitä äänitykseen. Mikrofoni asetetaan jalustalle n. 30-100 cm päähän kertojasta.

Käyttötarkoitus

Kerro haastateltaville selkeästi ennen äänitystä, miksi haastattelu tehdään, miten sitä käytetään ja minne aineisto tallennetaan. Jos aineisto tallennetaan SKS:n arkistoon, on haastateltavalle kerrottava seuraavat asiat:

• äänite talletetaan kertojan nimellä
• aineisto on avoimesti tutkimuskäytössä arkiston käyttösääntöjen mukaisesti
• mikäli haastateltava tai aineiston luovuttaja niin haluaan, aineistoon voidaan asettaa käyttörajoituksia

Haastattelun aloitus

Merkitse jokaiseen tallevälineeseen nimikirjaimesi ja juokseva numero (esim. JS1, JS2 jne.) tai nimeä tiedostot samalla periaatteella. Lisäksi haastattelun alussa tulee ilmetä puhuttuna (haastattelijan sanomana tai vastauksena kysymykseen) seuraavat tiedot:

• äänitysaika ja -paikka
• äänittäjän (äänittäjien) nimi
• kertojan (kertojien) nimi, syntymäaika ja -paikka
• käyttörajoitukset, jos niitä on
• tieto, mihin tarkoitukseen haastattelu on tehty, minne aineisto tallennetaan ja miten se on käytettävissä.

Haastatteluvihjeitä

Haastattelu on luonteeltaan päämäärähakuista keskustelua. Haastattelussa voi käyttää apuna kysymys- ja vihjelistoja, mutta on tärkeä antaa haastateltavan puhua rauhassa. Haastattelija ohjaa keskustelua: tekee lisäkysymyksiä syventää ja palaa kesken jääneisiin aiheisiin. Kerrontaa on hyvä täsmentää mitä, missä, milloin ja kuka –kysymyksillä.

Äänitteen voi ainoastaan kuulla, ei nähdä. Haastattelijan on tärkeä huolehtia siitä, että äänitteelle tallentuu keskustelun ymmärtämisen kannalta oleellinen lisätieto ("katselimme tässä juuri valokuvaa, jossa ...").

Haastattelijan tehtävänä on tallentaa aineisto sellaisena kuin kertoja sen hänelle esittää, vaikka se poikkeaisi hänen omista käsityksistään. Kertoja saattaa väistää jonkin aiheen, koska "se on vain juttua" tai "kuulopuhetta". Haastattelija voi painottaa, että kaikki mahdolliset tiedonmuruset ovat tärkeitä, mutta älä painosta kertojaa liikaa. Haastattelun onnistumiseksi:

• älä keskeytä kertojaa liian usein vaan tee muistiinpanoja ja palaa asiaan
• anna kertojalle aikaa palautella mieleen asioita, älä hätäile lisäkysymysten kanssa tai vaihda aihetta liian nopeasti
• älä katko äänitystä kertojan palauttaessa mieleensä asioita, hedelmälliset tauot kuuluvat normaaliin haastatteluun

Perustiedot

Jokaisesta äänitteestä tai äänitiedostosta ja sillä olevasta haastattelusta on kirjattava erilliselle paperille perustiedot.  Näin äänite voidaan identifioida ja arkistoida sekä saadaan tutkimuksen tai muun käytön kannalta olennaiset taustatiedot. Välttämättömät perustiedot ovat:

• äänitysaika ja -paikka
• äänittäjän (äänittäjien) nimi
• kertojan (kertojien) nimi, syntymäaika ja -paikka
• äänitteeseen kirjattu tunnus.

Muita tarpeellisia tietoja:

• tekniset kommentit ja tiedot äänityslaitteista (laitteen merkki ja malli)
• haastattelun kesto
• viitteet muuhun samanaikaiseen dokumentointiin (videointiin, valokuvaukseen)
• haastattelutilanteen kommentit
• haastattelun keskeissisältö.

Keruukertomus ja kenttäpäiväkirja

Keruuaineiston arvoa tutkimukselle lisää siihen liittyvä taustatieto. Perustietojen yhteyteen voi kirjoittaa kommentteja, mutta suotavaa olisi, että äänittäjät pitävät kenttäpäiväkirjaa ja/tai kirjoittavat lopuksi keruukertomuksen, joka voidaan tallentaa nauhoitusten yhteyteen.

Sisällysluettelo

Haastattelusta tarvitaan erikseen kirjoitettuna myös tietoja sen sisällöstä. Vähimmäisvaatimuksena voi pitää haastattelun keskeissisällön kirjaamista, minkä haastattelijat voivat itse tehdä.

Yleiskäyttöisin sisällön kirjaamisen tapa on nauhapöytäkirja eli sisällysluettelo, jonka parhaiten laatii haastattelun suorittaja. Sisällysluettelossa haastattelun kulku refereroidaan siten, että

• haastattelu jaetaan sisältöyksiköihin, kerronnallisiin kokonaisuuksiin (yhden asian muistelu, yksi tarina, laulu, työkuvaus jne.)
• yksiköt kirjoitetaan haastattelun kulun mukaisessa järjestyksessä; aihekokonaisuuksia ei kerätä yksiköiksi haastattelun eri kohdilta
• tarkoituksena on auttaa käyttäjää pääsemään äänitettä kuuntelematta perille siitä, mitä se sisältää ja missä kohdin äänitettä tieto suunnilleen sijaitsee.

Esimerkki sisällysluettelosta:

1. Kauanko säännöstelyä kesti? Viimeiset kortit menivät 1950-luvulla. Kun HM oli ensimmäisessä laivassa 1953 tarvittiin kortti. HM:n kotona ei varsinaisesti ollut pulaa ruoasta. Raumalta sukulaiset hakivat polkupyörällä maitoa. He saivat kuorittua maitoa, kun äiti kirnusi voita. Yleiseen kulutukseen piti luovuttaa myös määrätty määrä.
2. Nykyään ei kukaan enää kirnua itse. Sellaista kirnupiimää, missä olisi voikokkareita joukossa, ei enää saa mistään. Perunoiden päällä kiehutetut silakat olivat ennen köyhien ruokaa, nyt herrojen ruokaa. Samoin kuorittu maito, pluttana, oli köyhien ruokaa, nyt sitä juovat Helsingin hienoimmat herrat ja varsinkin rouvat. HM:n kotona sitä juotettiin vain vasikoille. Silli oli halpaa ja sitä söivät vain köyhät, nyt sitä syö rikkaat. Maailma on mennyt päälaelleen.
3. Mitä muuta ennen syötiin? Joka mökissä oli sota-aikana porsas, joka teurastettiin ennen joulua ja pistettiin suolaan. Siitä sitten veistettiin, keitettiin ja paistettiin. HM:n mielestä suolainen sianliha on hyvää. Teurastusta hiukan porrastettiin naapurien kanssa ja saatiin siten tuoretta lihaa. Rasvainen ja käristetty sianliha oli tavallisen hyvä sapuska, mutta nykyään se on (kuulemma) täyttä myrkkyä. "Kuolee välittömästi, kun pistää suuhunsa". Ei puhuttu, että on epäterveellistä. Ruumiillinen työ ja kulutus oli tietenkin toista luokkaa. Nyt on koneet, ennen piti tehdä käsin. Jos joku nykyään kyselisi läskistä sianlihaa, hänet vietäisiin varmaan Uuteenkaupunkiin (mielisairaalaan).
4. Montako kalastusvenettä isällä? Kaksi moottorivenettä ja soutuvene, joka oli tarkoitettu siian kalastukseen. Keväällä käytettiin pienempää venettä (6-7 m), kun silakka tuli rantaan. Ajoverkoilla käytiin isommalla veneellä (8-10 m). Iso vene kantoi 4000 kiloa silakkaa ja verkot vielä, 10-12 kpl.

Litteraatiot

Äänitteen voi myös litteroida eli kirjoittaa puhtaaksi sanatarkasti. Litteraation tarkkuus vaihtelee käyttötarkoituksen mukaan. Kirjallisuuden- ja perinteentutkimuksen litteraatioissa on pääsääntöisesti vain äänitteen sanallinen sisältö (ei taukoja, painotuksia yms.).

Julkaisua varten on haastattelut yleensä litteroitava.