Yksityiskohta Kaisa Juhantyttären virsivihkosta. SKS KIA.

SKS:n arkiston molemmista kokoelmista löytyy itseoppineiden eli kouluja käymättömien kirjoittajien tekstejä 1800-luvulta ja 1900-luvun alusta. Vuonna 2003 silloisessa kirjallisuusarkistossa järjestettiin keruu Mitä, miten ja miksi kansa kirjoitti. Tavoitteena oli saada arkistoon vanhoja yksityisluontoisia käsikirjoituksia, joiden avulla voitaisiin selvittää suomalaisten kirjallisten taitojen historiaa.

Aineistoja kartoitettiin myös jo olemassa olevista arkistokokoelmista ja kiinnostavia käsikirjoituksia löytyi oletettua enemmän. Monipuolinen aineisto sisältää tekstiaineistoja, kuten päiväkirjoja, kertomuksia, runoja ja käsinkirjoitettuja lehtiä. Kartoitusta jatkettiin SKS:n kansanrunousarkistossa ja kansankerääjiä ja heidän aineistojaan löytyi toinen mokoma.

Kirjoitustaitoiset kansanihmiset olivat asemaltaan ja taustoiltaan hyvin erilaisia. Tilastollisesti kirjoitustaito yleistyi ensin vakavaraisten talollisten keskuudessa, mutta arkistoista löydettyjen tekstien tekijöinä oli ruumiillista työtä tehneitä ihmisiä aina talonpojista ja emännistä satunnaisilla töillä itsensä elättäneisiin kiertolaisiin.

Tutkimuksissa on puhuttu paitsi kirjoitustaitoisista kansanihmisistä, myös itseoppineista kirjoittajista sekä kansankirjoittajista. Kouluja oli vähän eikä niissä ennen 1800-luvun loppuvuosia yleensä opetettu kirjoittamista, joten itseoppineisuus kuvaa asiaa hyvin. Kansankirjoittaja on sen sijaan ilmaus, joka viittaa kirjoittamista aktiivisesti harjoittaneeseen ihmiseen, joka kirjoitti ehkä runoja tai kertomuksia, joskus päiväkirjaa. Tällaiset henkilöt toimivat usein myös kirjureina kirjoitustaidottomille. Jopa julkaisukynnys saattoi ylittyä toisinaan, kun kansankirjoittaja sai juttunsa sanomalehteen. Tosin lukijakirjeet julkaistiin melkein aina nimimerkkien suojissa, joten kansankirjoittajat eivät yleensä saavuttaneet suurempaa tunnettuutta teksteillään.

SKS:n arkistosta kartoitettiin itseoppineita koskeneessa tutkimushankkeessa jo olemassa olevista arkistokokoelmista itseoppineiden aineistot ja kiinnostavia käsikirjoituksia löytyi oletettua enemmän – yhteensä kirjallisuuden ja kulttuurihistorian kokoelman (entisen kirjallisuusarkiston nykyisen) noin 200 henkilöltä. Monipuolinen aineisto sisältää tekstiaineistoja, kuten päiväkirjoja, kertomuksia, runoja ja käsinkirjoitettuja lehtiä. Kartoitusta tehtiin myös perinteen ja nykykulttuurin kokoelman (entinen kansanrunousarkisto) kokoelmista, joista kansankerääjiä ja heidän aineistojaan löytyi toinen mokoma.

Tutustu myös Kynällä kyntäjät -verkkoaineistoon!


Kuva: Yksityiskohta Kaisa Juhantyttären virsivihkosta. SKS KIA.