Perinteen ja nykykulttuurin arkistoaineistot

Perinteen ja nykykulttuurin kokoelman vanhin käsikirjoitus on piispa Henrikin surmavirsi. Säännöllisemmin kokoelmat alkoivat karttua Elias Lönnrotin ja hänen aikalaistensa keruutyön myötä 1830-luvulta lähtien. Kalevalan Riemuvuoden Kilpakeruu 1935 vakiinnutti kirjoittamalla kertovien perinteentaitajien aseman kokoelmien kartuttajina. Äänitekokoelmat koostuvat perinne- ja muistitietonauhoitteista. Maantieteellisesti aineistot ovat pääasiassa suomalaiselta ja karjalaiselta kulttuurialueelta.
Kokoelmat ovat pääosin yksittäisten kerääjien luovuttamia. Merkittävä osa aineistosta karttuu kilpakeruiden ja tutkimuskyselyiden kautta. Arkistolla on vastaajaverkosto, johon kuuluu yli 400 eri ikäistä, eri sosiaaliryhmiin kuuluvaa naista ja miestä eri puolelta Suomea. Kaikkiaan aineiston luovuttajia on arkiston toiminta-ajalta useita kymmeniä tuhansia.
Perinne- ja muistitietoaineistoja on vuosikymmenten aikana luetteloitu useilla tavoilla. Pääkortiston ja arkistotietojärjestelmän avulla tavoittaa viitetiedot suurimmasta osasta kokoelmia. Lisäksi joidenkin aineistojen tarkempaa hakua helpottamaan on olemassa manuaalisia luetteloita, hakemistoja tai tietokantasovelluksia. Tiedonlähteet verkossa johdattavat digitoituihin kokotekstiaineistoihin ja hakemistoihin.
Lönnrot-files – tieteiselokuvallinen tulkinta siitä, miten tänä päivänä SKS:aa perinteen ja muistitiedon kerääjänä kiinnostaa moninainen elämämme juuri nyt, maalla ja kaupungissa. SKS:n tilaustyö Metropolia ammattikorkeakoulun elokuvan ja television tutkinto-ohjelman opiskelijoilta.