Minun maisemani – kehyksiä, kosketusta ja kaukaisia katseita

Maisema on ikkunan takana, kehystettynä. Se on paljaan jalan alla. Se on mielessä ja muistoissa. Se on taivaanrantaa tai vaaroja hyväilevässä katseessa. Maisemasta kerrotaan usein suhteutettuna omaan elämänkaareen; sitä muistellaan tunteellisesti ja moniaistisesti. Se voi olla suurta ja pientä, tässä hetkessä olevaa tai muistoista esiin nousevaa.

Maisema-aiheinen keruu Minun maisemani järjestettiin yhteistyössä Turun yliopiston maisemantutkimuksen oppiaineen suunnittelemana samanaikaisesti sekä Svenska litteratursällskapetin arkiston että Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkiston kanssa. Keruussa tavoiteltiin ihmisten käsityksiä ja kokemuksia maisemasta. Maisemaa ei haluttu keruussa rajata pelkästään havaituksi ympäristöksi. Vastauksissa maisema osoittautuukin moniaistisesti koetuksi suhteeksi elettyyn ympäristöön sekä muistojen ja mielikuvien maisemiksi. Oma maisema voi olla eri, kuin maisema, jossa elää. Maisema voi olla myös unen ympäristöä. Keruuseen osallistui 120 vastaajaa suomenkielisessä osuudessa (SKS) ja 12 ruotsinkielisessä (SLS). Vastauksissa liikutaan koko Suomen pinta-alalla maalta kaupunkeihin.

Maisemalle on ominaista se, että se kantaa ajallisia tasoja. Monet kertovat maisemasta moniaististen havaintojen kautta ja maiseman kokemukseen liittyy vahvasti myös muistoissa elävät kokemukset maisemasta. Vanhat tuoksut ja äänet heräävät henkiin, kun tuttuun maisemaan palaa. Maisema säilöö muistoja ja ajallisia tasoja. Monissa kirjoituksissa käy ilmi ympäristön muutokset, kadut ja talot muuttuvat, mutta maisema pysyy, toteavat kirjoittajat. Pysyvimmiksi koetaan rannat ja meri.

Maisema taipuu kerronnassa helposti runoksi. Vastauksissa käytetään useaan otteeseen runomuotoa. Kertoja voi tarjoilla viiltoja erilaisten maisemien halki. Maiseman kompositio, sen elementit ja eletyt tunnelmat tiivistyvät metsän peuraan, rusakkoon patsaana kalliolla ja huoltoaseman valotorniin. Maisemissa kaikki on mahdollista.

Monet kirjoittavat maisemista elämänkerrallisesti käyden läpi lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden maisemia. Tällöin kerronta kiertyy muistelun teemaan, mutta maiseman muistelulle on ominaista myös muutoksen peilaaminen ja sen suhteuttaminen nykyisyyteen. Maisemasta kerrotaan omakohtaisesti, mutta se voidaan nähdä myös osana yhteiskunnallista muutosta. Oma maisema voi olla näyttämö historiallisille yli-sukupolvisille tapahtumien kerronnalle kuten radioaseman perustamiselle, tukinuitolle tai pientaloalueen rakentamiselle, tehtaan perustamiselle tai sodasta kotiin palaamisen jälleenrakentamiselle.

Maisemasta voidaan kertoa osana ympäristön käyttöä ottaen huomioon sen tuotantotaloudelliset näkökulmat. Ominaista maisemasta kertomiselle kuitenkin on sen näkeminen erilaisina mahdollisuuksina. Jollekin metsämaisema voi olla ansionlähde, mutta toiselle nautiskelun ja vaeltelun paikka. Maisemaa kuvailtaessa nämä kaikki näkökulmat ovat hyväksyttäviä.

Monelle maisema on nautintoa. Se on yhteyksiä omaan menneisyyteen, omaan sukuun. Se on usein kuitenkin yksin kokemista ja olemista. Usein lapsuuden maisema on jäänyt sieluun. Se värittää uusiakin maisemakokemuksia ja joskus uuden täydellisen maiseman löytäminen on sama kuin löytää maisema, joka on verrattavissa lapsuuden maisemaan. Monesti lapsuuden maiseman arvon ymmärtää kuitenkin vasta muistojen kautta silloin, kun se ei ole enää itsestäänselvyys.

Maisemat pysyvät muistoissa, mutta eivät ole koskaan staattisia. Elämän varrella maisemien muuttaminen opettaa myös aistimaan maisemaa eri tavalla. Kun on useassa erilaisessa maisemassa haistanut pakkasilmaa tai tuulta, aistii niiden hienovaraisetkin erot. Maiseman aistimellisuus on hyvin kehollista ja tunteellista. Esimerkiksi kaipuun maisemaan voi tuntea kehossaan, kirjoittavat vastaajat.

Maisema ei välttämättä ole tila, jossa voi elää, johon voi astua ja jota voi aistia moniaistisesti. Maisema voi olla myös digitaalinen esimerkiksi sosiaalisessa mediassa jaettu kuva. Tällöin sen sosiaaliset merkitykset korostuvat. Maisema voi olla myös sieluntila, jonka saavuttaa taiteen avulla tai taiteen välittämä kuvaus maisemasta. Mieluisat maisemat voidaan kokea myös matkoilla tai televisiota katselemalla.

Maisemien kirjo on omaa sisäistä elämänkaarta. Tärkeäksi voi nousta jokin tietty maisematyyppi, mutta hyvinkin erilaiset maisemat voivat kaikki yhdessä olla osa ihmisen identiteettiä.