Arkkikirjallisuuden kokoelma

Arkkikirjallisuudella tarkoitetaan arkeille painettuja veisuja tai kertomuksia, joita Suomessa julkaistiin 1600-luvulta 1900-luvun alkupuolelle saakka.

SKS:n kirjaston arkkikirjallisuuden erikoiskokoelma sisältää

Erikoiskokoelmassa on tällä hetkellä yli 2000 arkkiveisua. Kokoelmaa täydennetään vähitellen siirtämällä arkkikirjallisuutta kirjaston muista kokoelmista osaksi erikoiskokoelmaa.

Arkkikirjallisuuden kokoelma on sijoitettu kirjaston suljettuun varastoon, josta voit tilata aineistoa lukusalikäyttöön kirjastossa.

Ensimmäiset arkkiveisut painettiin Suomessa 1640-luvulla. Aiheiltaan veisut olivat alkuun suurelta osin hengellisiä ja valistavia. Viihteellisuuden ja tiedottamisen merkitys kasvoi vähitellen. Veisuja sepitettiin hallitsijoista ja sodista, luonnonkatastrofeista ja onnettomuuksista, ryöstöistä, murhista ja muista sensaatioista sekä romanttisesta rakkaudesta. Osa veisuista ylitti kielirajoja: arkeissa julkaistiin suomennoksia lähinnä Ruotsista saaduista lauluista. Runojen ja laulujen ohella julkaistiin proosaa eli satuja ja muita kertomuksia. Arkkikirjallisuuden julkaiseminen hiipui 1930- ja 1940-luvulla.

Arkkikirjallisuus oli suullisen ja kirjallisen kulttuurin välimaastoon kuuluvaa laajojen kansanjoukkojen kirjallisuutta. Arkkiveisuja esitettiin ja myytiin markkinoilla, toreilla ja muissa väenkokouksissa. Halpoihin koko-, puoli- tai neljännespainoarkin suuruisiin lehtisiin mahtui yksi tai useampi laulu. Nuotteja ei painettu, vaan kunkin veisun aluksi ilmoitettiin, minkä tutun virren tai muun laulun sävelmällä se lauletaan. Suosittuja veisuja painettiin uudestaan jopa vuosikymmeniä, ja usein veisut jatkoivat elämäänsä myös arkkien ulkopuolella suullisesti leviten.

SKS:n kirjaston kokoelmiin arkkikirjallisuutta on saatu 1800-luvulta lähtien, usein lahjoituksina. Yksi merkittävistä lahjoittajista on kirjankeräilijä Matti Pohto (1817–1857) eli Kirja-Matti tai Veisu-Matti, jolta saatiin yli 150 arkkiveisua vuosina 1849–1856. Vanhin arkkikirjallisuuden kokoelman arkkiveisuista on vuonna 1695 julkaistu Ruotzin suru weisu eli muistoruno kuningatar Ulriika Eleonooralle (1656–1693). Eniten aineistoa on 1800-luvulta, jolloin arkkiveisut olivat ajan ilmiöiden tulkkeina yhä suositumpia. Uusimpia ovat 1930- ja 1940-luvuilla julkaistut maalliset arkkiveisut.

Sivun kuvat: Emma Suominen.