Kuoveja ja kokkoja
Reaktioiden lukumäärä: 0
Kommenttien lukumäärä: 0Surumielinen kuovin ääni tuo minulle aina mieleen varhaiskeväisen Pohjanmaan. Siellä linnun voi nähdä ja kuulla missä tahansa kesantopelloilla, soilla ja tulvaniityillä. Etelä-Pohjanmaan maakuntalintu oli pari vuotta sitten viikon luontoäänenä. Tänä vuonna pääsiäisviikon lankalauantai osuu vasta huhtikuun puoleenväliin, joten voi toivoa, että kuovitkin ovat silloin jo palanneet Pohjanmaan avarille maille.
Lankalauantaina kulkevat myös noidat eli trullit. Niiden on sanottu liikuskelevan yöllä navetoissa ja lampoloissa karja- tai lammasonnea varastamassa. Noidat tietysti lentävät, luudalla, lampaalla, harakalla tai rukilla, kunhan ovat lausuneet loitsunsa Ylös ja alas – ei nurkkiin eikä pieliin! Varastamansa villat tai nahat noidat laskivat mieluiten tietyllä mäellä, niityllä, hiidessä, hornassa tai vastapäivään pyörivän myllyn uumenissa. Paikalla oli myös paholainen, joka verottajan ominaisuudessa otti omansa.
Varastelevia noitia karkotettiin metalliesineellä, elohopealla, suolalla ja ennen muuta tulella eli pohjalaisittain pääsiääsvalakioolla. Mitä kitkerämpi savu ja katku, sen parempi. Toisaalta tulien poltolla taattiin hyvä vuodentulo, kun viljavainioilla kärytettiin olkia ja lampaitten kaluamia lehdesten varpuja.
Valakioolla oli toinenkin tärkeä merkitys: nuorison seurustelu ja ilonpito. Ja luonnollisesti trossaaminen, kilpailu siitä, kenen kokko oli suurin ja näkyi kauimmaksi. Ylihärmäläinen paappa kertoi Samuli Paulaharjulle 1930:
– Silloon kun minä olin nuari, niin pääsiäästä mentiin polttamhan, ja se oli oikeen tykö kuuluva. Silloon myös pääsiääspesä tehthin, mentin flikkaan tyä friijoohin, ja otethin pää kainalhon tai riihilaroosta otethin olkia ja poltethin ja ihmisiä oli kovasti kattomas. Nuaria oli siälä enimmäkseen. Kun toisista tuli loppu, niin lähettiin toiseen paikkaan. Järven takanaki kokkovalkia näkyy. Lopuksi yätä menthin hyppelemhän.
Aivan selvästi myös Kustaa Vilkuna (s. 1902 Nivala) on muistellut nuoruutensa valakioota kirjoittaessaan Vuotuiseen ajantietoon:
Kevätyö on avaran tuntuinen, taivas on pimeässä mittaamattoman korkealla, ja äänet kantautuvat herkästi. – Kun nuotiot alkavat riutua, nousee mahtava pääsiäisen täysikuu taivaan rannalle. Pääsiäisen ikivanhasta sijainnista johtuu, että kokonpoltto Pohjanmaalla sattuu aina täyden kuun aikaan. Pilvinenkin yö on vaaleahämyinen, täynnä jännittävää tunnetta.
Ja jos hyppely ei riitä, voi tietysti kuunnella enteitä. Kuten Paulaharju Kytösavujen mailla -kirjassaan toteaa:
Kun härmäläiset olivat valkeansa polttaneet loppuun, he sydänyön hetkellä kiipesivät kolmasti muutetun huoneen katolle kuuntelemaan yön kummajaisia, ja istuivat kuin harakat pimeässä huoneen harjalla. Enteet olivat luonteeltaan usein varsin pelottavia ja tiesivät kuolinsanomia. Tulevasta avioliitostakin tosin voi kysäistä karsinassa oleilevalta sialta: jos sika röhkäisi, vastaus oli myönteinen.
Valkeita poltetaan yhä. Näkymä Nurmonjokivarressa muutama vuosi sitten oli häkellyttävä: koko seutukunta peittyi savuun ja tulet loimottivat kauas pimeässä yössä. Pikainen silmäys tulevan pääsiäisen tapahtumatarjontaan kertoo perinteen elämästä uudessa muodossaan: valkeita ei polteta pelkästään Helsingin Seurasaaressa, vaan pitkin Suomea. Ohjelmanumeroina ovat lähes kaikkialla kokonpolton ohella makkaranpaisto, kahvittelu, arvonnat ja parhaimman trullipuvun palkinta. Lapsille on usein tarjolla pieni narrikokko aikaisemmin illalla. Vieraina ovat esim. munia jakeleva pääsiäispupu tai jännittäviä tarinoita kertova noita.
Ideoita omaan pääsiäisenviettoosi löydät SKS:n Juhlakalenterista.
Hyvää pääsiäistä!
