Yksi keskeinen aihe Paulaharjun aineistossa ovat parantajat ja tietäjät tai ylipäätään henkilöt, jotka pystyivät välittämään Paulaharjulle hänen kaipaamaansa tietoa menneiltä ajoilta.
Kaksi Paulaharjulle merkittävää naista olivat Haapas-Mari ja Anni Lehtonen. Elokuussa 1901 Paulaharjut olivat muuttaneet Uudellekirkolle Kirstinälään opettajan töihin. Samuli Paulaharjulla oli työn alla rakennustutkimuksia, mutta ihmisen henkinen perinne alkoi kiinnostaa koko ajan enemmän. Hän innostui löydettyään toisintoja Kalevalan runoista, joita D. E. D. Europaeus oli aikoinaan kirjoittanut muistiin samoilta seuduilta. Kyliä kiertäessään Paulaharju tapasi ”ensimmäisen koulumestarinsa” ja ”lauluemon”, hyvämuistisen Mari Haapasen.
Anni Lehtosen Paulaharju kohtasi Oulussa syksyllä 1909. Anni oli köyhä leski Vienasta, noin 50-vuotias, kuuden lapsen yksinhuoltaja. Hän kävi Oulussa työ- ja kerjuumatkoilla kuten monet muutkin vienalaiset naiset. Anni pesi oululaisille pyykkiä, kantoi tiiliä rakennuspaikoille yms. Ainakin seitsemän vuoden ajan Paulaharju laulatti Annia kotonaan, Anni ja Kreeta-Liisa ystävystyivätkin.
Paulaharju haastatteli ja kuvasi paljon parantajia. Tässä kuvassa on Hätämaan tietäjä eli Juho Luomajoki Piippolasta, tunnettu kansanparantaja. Kolmikymppisenä sokeutunut Luomajoki oli myös menestynyt maanviljelijä. Hän hoiti potilaita kaikista yhteiskuntaluokista ja Luomajoen luona asui välillä kymmeniäkin potilaita saamassa hoitoa.
Alla olevissa kuvissa on parantaja tositoimissa. Reeta Lohilahti painelee saunassa kiukaan kivillä saunamaahista ja lähteen luona vesimaahista. Maahinen oli jonkinlainen ihovaiva ja erilaisia maahisia on Paulaharjun aineistoissa nimetty kolmesta yhdeksään laatua. Kuhmolaisen Matti Kyllösen mukaan on olemassa vesi-, savi-, sika-, lammas-, hevos-, maa-, hiekka- ja tulimaahinen. Vaivan laatu ja aiheuttaja on tärkeä erottaa, jotta osaa valita oikean parannustavan.
Vesimaahisesta kainuulainen tietäjämuori Kaisa-Reeta Tormulainen on kertonut seuraavaa:
”Vesimaahinen on sellainen, jotta visva kuohuu ja iho on verilihalla, Pitää ottaa hetteen laijassa kun on kuohuja ja vahtoa, niin pitää ottaa siitä repale ja painella sillä ja sitten panna se takaisin paikoilleen.”
Kerälän ukko Hyrynsalmelta taas ohjeistaa näin:
”Vesimaahiseen pitää ottaa hetteestä levää ja sillä painella, kolmesta kohti ottaa levää ja painella ja sitten panna samaan paikkaan. Sairaan pitää viijä sinne hetteen luo. Vesimaahinen kuohuu vettä ja on veen näkönen myötään iho.”
Leena Lasanen mittaa kohtausta. Taivalkoski, 1917. PAULA1932:112, sidos S 60.
Paulaharjun aineistossa on sekä tietäjiä että henkilöitä, jotka mainitaan tietäjien jälkeläisiksi. Siitä on pääteltävissä, että heillä itselläänkin on perittyä tietoa ja osaamista.
Kuopus-Jussi on kuvassa pöydän ääressä välineineen, selvittämässä taudin syytä ”viinaan katsomalla”. 91-vuotias parantaja kertoo:
”viinaan kun kahtoo, niin puukolla pitää hämmentää, karkastulla rauvalla hämmentää viinaa, ja vaskilantti rapata viinaan. Ja siihen sitten kahtotaan, ja siinä tauti teki haamunsa.”
Lasissa näkyvästä taudin haamukuvasta päätellään, mikä vaiva on kyseessä ja millä siitä pääsee. Kuopus-Jussin kuvasta tulee mielleyhtymä Albert Edelfeltin kuuluisaan Louis Pasteurin muotokuvaan, jota pidetään edustavana esimerkkinä miljöömuotokuvasta. Miljöömuotokuva on 1800-luvun lopun naturalistinen muotokuvatyyppi, jonka määrittelyissä on painotettu muotokuvan kohteen ja tilan välistä sopusointua sekä yhteenkuuluvuutta. Henkilö on kuvattu luonteenomaisessa arkiympäristössään ja näin kuvatun hahmon ympäristö kertoo jotain olennaista kohteestaan.
Samoin kuin Pasteur laboratoriossaan katsoo lasisylinteriin, jossa on vesikauhun saastuttamaa selkäydintä, Kuopus-Jussi on kuvassa omassa miljöössään, suvereenisti oman työnsä ääressä, etsimässä katseellaan lasin pohjalta taudin syytä ja parannuskeinoa.
Tietäjien ja taitajien kuvia
Pääkuva: Kemivaaran muori istuu portailla ja tekee käärmevettä. Suomussalmi, 1917. PAULA1932:104, sidos S 59.