
1500 kirjaa – ajatukset ja tekstit liikkeessä

Heinäkuun helteillä ilmestyi Viola Parente-Čapkován, Arja Rosenholmin ja Kati Launiksen toimittama kokoomateos Liikkuvat tekstit, liikkuvat naiset – Suomen, Venäjän ja Neuvostoliiton kirjallisella kentällä. Tuore teos on perinteikkään Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia -sarjan 1500. kirja.
Virstanpylvään paikalle osui sopivasti kirjallisen maailman muuttumista ja rajojen ylittämistä käsittelevä kirja, joka analysoi sitä laajaa ja monimuotoista vuorovaikutusta, josta kirjallisuuden kenttä muodostuu. Teos katsoo kirjallisuutta ja sen parissa toimivia ihmisiä monesta näkökulmasta: kääntämistä, kirjallisuuden vastaanottoa, kritiikkiä, kaanoniin nostettuja ja marginaaleihin jääneitä toimijoita, aiheiden ja lajien jatkumoita sekä erikielisten kirjallisuuksien vuorovaikutuksien verkostoa.
SKS on Suomen vanhin edelleen toimiva kirjankustantaja, jonka ensimmäinen kirja ilmestyi vuonna 1834. Teos oli suomennos sveitsiläisen Heinrich Zschokken teoksesta Kultala – hyödyllinen ja huvittava kertomus: yhteiselle kansalle luettavaksi annettu (SKST 1). Suomen vanhimman kustantajan kunniakkaasta tittelistä kisaillaan aika ajoin hyväntuulisessa urheiluhengessä. Vuonna 1812 perustettu Pipliaseura painoi Raamattua ja Uutta testamenttia jo ennen SKS:n perustamista, mutta ei vielä kustantanut uusia teoksia. Myös vuonna 1872 perustettu Gummerus on käyttänyt vanhimman titteliä, ehkä siksi, että se on maan vanhin varsinainen kustannusosakeyhtiö – SKS:han on tieteellinen seura, joka tekee paljon muutakin. Kirjojen kustantaminen on ollut maailmalla tiedeseurojen ydintoimintaa aina 1600-luvulta lähtien.
Historiallisesti SKST on ollut seuran julkaisujen pääsarja, jossa tärkeimmät teokset ̶ muiden muassa Kalevala ja Seitsemän veljestä ̶ on julkaistu. Sarjan julkaisuohjelma kuvastaa seuran tavoitteiden muuttumista ajassa. Alkuaikoina vasta perustetulla seuralla oli edessään massiivinen työmaa, suomen kehittäminen kaikilla elämän aloilla käytettäväksi kirjakieleksi. Kansanrunous oli keskeisessä asemassa, mutta sen lisäksi seura kantoi keisarivallan tukemana vastuuta virkakielen kehittämisestä ja suomenkielisten oppikirjojen laatimisesta kouluja varten. Lakikokoelmat, kemian oppikirjat ja esimerkiksi merenkulun sanasto palvelivat tätä tarkoitusta. 1800-luvun lopulla oppikirjat siirtyivät uusille kaupallisille kustantajille ja SKS otti ohjelmaansa esimerkiksi maailmankirjallisuuden klassikoiden suomennoksia, kuten Shakespearen näytelmät.
1930-luvulle tultaessa SKS oli jo selkeästi suomen kielen ja kansanrunouden tutkimukseen erikoistunut kustantaja. Sen jälkeen painotus on laajentunut myös kirjallisuustieteeseen, kulttuurien tutkimukseen ja viimeksi historiaan. Kaikkiaan seuran eri sarjoissa on julkaistu lähes 4 000 nimekettä.
Vanhankin kustantamon – ja ehkä juuri erityisesti vanhan – on syytä pitää katse tiukasti tulevaisuudessa. Kustannustoiminnan viimeisin suuri muutos oli siirtyminen kokonaan avoimeen tiedejulkaisemiseen: kaikki kirjat ovat nyt välittömästi saatavilla ilmaiseksi verkossa. Tieteellisenä seurana SKS:n tärkeä tehtävä on keskeisalojensa suomalaisten tieteentekijöiden tutkimustulosten levittäminen mahdollisimman tehokkaasti sekä kotimaahan että maailmalle.
Niinpä myös SKST 1 500, Liikkuvat tekstit, liikkuvat naiset, on vain klikkauksen päässä, osoitteessa oa.finlit.fi. Uskomme vankasti avoimen tieteen antavan vauhtia ajatusten ja ideoiden liikkeelle, joka on kaiken kustannustoiminnan ytimessä.





Postauksesssa ei vielä ole kommentteja. Ole ensimmäinen kommentoija!