Naisten elämästäkin jää jälkiä!

Suurmiespainotteista historiaa on jo vuosikymmenten ajan tasapainotettu nostamalla lähteistä esiin naisia ja monia muita historian hämärään aikaisemmin jääneitä ryhmiä. Akateemisen historiantutkimuksen oikaisuliike ei hevillä näy tavallisen tiedontarvitsijan arjessa. Moni vaikkapa paikallishistoriaa, yhdistyksiä tai ammatillista järjestäytymistä tutkiva joutuu huomaamaan, että naisten toiminta jää usein pelkkien nimien ja yksittäisten faktojen varaan. Tiedon puute kertautuu: niukkoja tietoja on vaikea asettaa kontekstiinsa ja kirjoittaa osaksi historiaa.

Tämä karu havainto sai historioitsija Maritta Pohlsin ja monet muut naisjärjestöjen aktiivit perustamaan Naisten Ääni -verkkojulkaisun. Organisaattorina on Suomalainen Naisliitto ja mukana ovat mm. 57 järjestöä edustava Naisjärjestöjen Keskusliitto, NYTKIS, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Työväen arkisto. Naisten Ääni -julkaisuun voi kuka tahansa kirjoittaa pienoiselämäkerran valitsemastaan naisesta toimituskunnan laatimien ohjeiden pohjalta. Verkkoon kertyy moniääninen kokoelma, joka kertoo, mitä suomalaiset naiset ovat tehneet ja miten vaikuttaneet yhteiskunnan kehittymiseen, miten he ovat eläneet ja kuinka selviytyneet elämän haasteista.

Mukaan toivotaan valtakunnallisella, paikallisella tai oman sukunsa keskuudessa vaikuttaneita naisia. He voivat olla organisaatioiden päättäjiä tai eri tasoilla järjestötyössä ahertaneita, innovatiivisia uudistajia ja alojensa pioneereita tai auttajia ja tukijoita, arjen sankarittaria, näkyviä ja näkymättömiä, äänekkäitä ja hiljaisia. Heidän vaikutuksensa voi olla laajaa ja tunnustettua tai lähipiirin kokemaa.

Moniäänisyydessään verkkojulkaisusta muodostuu paitsi biografinen hakemisto myös laajempia ulottuvuuksia avaava aineisto. Arkistoon talletettuna se säilyttää tietoa siitä, kuinka Suomen naisista ja heidän työstään on kirjoitettu, minkälaisista ansioista heitä on haluttu muistaa ja mitä piirteitä on arvostettu.

Naisjärjestöjen laajalla rintamalla organisoima hanke etenee alkuvaiheessaan naisten järjestötoimintaan painottuen, mutta laajenee toivottavasti pian esimerkiksi ammatillisiin järjestöihin ja monenlaisten paikallisten vaikuttajanaisten tasolle. Naisten Ääni on organisoinut innostuneille kirjoittajille koulutusta, ja esimerkiksi Hämeenlinnassa Vanajaveden Opistossa on syksyllä käynnistynyt vuoden mittainen elämäkertojen kirjoittajakurssi.

Verkkojulkaisusta tiedonetsijät löytävät elämäkerrat helposti googlaamalla. Tekstit on suojattu Creative Commons -lisenssillä, joka mahdollistaa tietojen käytön ei-kaupalliseen tarkoitukseen lähde mainiten. Toivottavaa onkin, että tietoja käytetään myös muiden julkaisujen muokkaamiseen.

Naisten osuus on henkilöhistoriallisissa hakemistoissa edelleenkin pieni. Alan jättiläinen, Oxford Dictionary of National Biography, on saanut 50 000 kohdehenkilön joukkoon noin 10 % naisia, ja Suomessa naisten osuus Kansallisbiografiassa on noin 14 %. Pientä lukua selittää osin julkaisujen painottuminen kansallisen vaikuttamisen tasolle, osin julkaisujen tieteellisyys – kirjoittaa voi vain henkilöistä, joista on tarpeeksi lähteitä. Kiinnostavaa on, että myös tämän hetken keskeisimmässä ”hakuteoksessa”, nykyaikaan painottuvassa ja käyttäjiensä vapaasti muokkaamassa Wikipediassa, naisten osuus henkilöartikkeleista on vain noin 15 %.

Oman elämäkertansa ovat Naisten Äänessä jo nyt saaneet mm. Suomen ensimmäinen naispuolinen pelastusjohtaja Piia Vähäsalo, hiihtäjälegenda Siiri ”Äitee” Rantanen, nelivuotiaana sotalapseksi lähtenyt Ester Vaara, bakteriologian ja serologian dosentti Elsa Ryti, kätilö Alva Forsius ja huutolaistyttö Mirjami Stranius.

Suomen 100-vuotisjuhlavuoteen 2017 mennessä kirjoitetaan satoja, toivottavasti tuhansia suomalaisten naisten elämäkertoja. – Hyvää itsenäisyyspäivää 2015 Suomen naisille ja miehille!