Eino Leinon runo ”Kohtalon impi” isoäitini sisarelle Irkku Railiolle

Irkku Railio syntyi Helsingissä 25.6.1884 kauppias Johan Viktor Railion (ent. Dahlgren) (1851–1951) ja Amanda Railion o.s. Engren (1858–1928) perheeseen. Perheessä oli yhteensä 11 lasta, joista 5 kuoli jo varhaisiässä. Käytyään keskikoulun Helsingin tyttönormaalilyseossa hän suoritti vuonna 1909 postitutkinnon ja siirtyi tämän jälkeen täysipäiväisesti Helsingin postilaitoksen palvelukseen. Vuonna 1916 Irkku Railio nimitettiin Helsingin postikonttorin eskpeditöörin apulaiseksi ja vuosina 1928–51 hän toimi postikonttorin 1. luokan kirjurina. Hän eli elämänsä naimattomana.

Helmikuussa 1925 tuolloin 41-vuotias Irkku Railio oli lomailemassa Tuusulassa taiteilijoiden suosimassa Onnelan täysihoitolassa. Onnelassa oli samaan aikaan asukkaana kansallisrunoilija Eino Leino, ehkä hoitamassa jo heikentynyttä terveyttään. Siellä he olivat tutustuneet toisiinsa, ja 12. helmikuuta 1925 Leino kirjoitti runon Kohtalon impi, jonka hän luovutti henkilökohtaisesti Irkulle, ehkä muistona heidän tapaamisestaan. Sukumme jälkipolville ei ole jäänyt tarkempia tietoja heidän tapaamisestaan Onnelassa lähes 100 vuotta sitten. Eino Leino kuoli jo seuraavan vuoden tammikuussa.

Irkku Railio oli kehystänyt Leinolta saamansa runon lasilla varustettuun raamiin (19×14 cm). Pieni runotaulu oli Irkun loppuelämän ajan hänen kotinsa seinällä Helsingin Kankurinkadulla. Irkku Railio kuoli 71 vuoden ikäisenä 15.2.1956.

Tämän jälkeen Irkun runotaulu siirtyi hänen sisarelleen, isoäidilleni Lempi Salovaaralle (o.s. Railio).    Taulu oli hänen olohuoneensa seinällä Käpylän Onnentiellä vuoteen 1969 saakka. Jouluna 1969 Lempi antoi runotaulun lahjaksi perheettömälle tyttärelleen Hilkka Salovaaralle. Taulun taakse on kirjoitettu luovutusta koskeva teksti. Taulu oli tätini kodin seinällä vuoteen 2001, jolloin hän kuoli 76 vuoden ikäisenä. Tämän jälkeen Leinon runotaulu siirtyi perintönä tämän selvityksen laatijalle. Olen harrastanut pitkään sukututkimusta, joten tämänkin vuoksi katsottiin oikeaksi, että tämä sukuaarre siirtyisi minulle. Olen myös Lempin lastenlapsista vanhin.

Taulun saatuani ymmärsin, että jo 75 vuoden ajan seinällä riippuneen taulun runon musteteksti tulisi päivänvalossa edelleen haalistumaan. Muste oli vuosikymmenien kuluessa jo haalistunut selvästi. En halunnut kuitenkaan irrottaa runoa alkuperäisestä lasikehyksestä, vaan päätin säilyttää sitä jatkossa tammisessa pikkulaatikossa. Jossakin määrin muste on kuitenkin haalistunut pimeässäkin kuluneen 20 vuoden aikana.

Koska täytän loppuvuonna 80 vuotta, olen pohtinut monien sukuesineitteni kohtaloa sen jälkeen, kun aikani tulee täyteen.  Pohdinnan kohteena on ollut myös tämä hallussani oleva Eino Leinon Irkku Railiolle kirjoittama runo. Kahdella 1970-luvulla syntyneellä lapsellamme ei ole ollut ikänsä vuoksi yhteyttä isoäitiini eikä hänen Irkku-sisareensa. Siten Leinon runotaululla ei ole heille sellaista henkilökohtaista merkitystä kuin minulle, koska muistan nuoruudestani hyvin Irkku Railion.

Siksi olen päättänyt luovuttaa tämän Leinon kirjoittaman runon Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle, jossa se säilytetään runon hauraan kunnon kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Näin runotaulu ja siihen liittyvä tarina ovat myös Eino Leinosta kiinnostuneiden kirjallisuuden tutkijoiden käytettävissä.

Helsingissä 11.6.2021