Jöns Budde ja Mechtildin ilmestysten välittyminen Pohjolaan

Pääsiäisen aikoihin vuonna 1469 luostariveli Jöns Budde Naantalista oli vierailulla Ruotsin Vadstenassa. Siellä häneltä tilattiin ilmestystekstin käännös, josta suurin osa on edelleen olemassa. Budden ruotsinnos saksalaisen mystikon Mechtild von Hackebornin ilmestyksistä kuuluu niihin harvoihin keskiaikaisiin laajoihin teksteihin, joilla on yhteys nykyiseen Suomeen.

Mechtild sai ilmestyksensä 1290-luvulla, ja 1400-luvun mittaan niitä käännettiin latinasta eri kansankielille ja levitettiin eri puolille Eurooppaa. Käännöksiä tehtiin englanniksi, hollanniksi, saksaksi ja katalaaniksi. Pohjolaan ilmestykset levisivät latinaksi ja Budden ruotsinnoksena. Jo ennen Buddea oli ruotsinnettu katkelmia Mechtildin ilmestyksistä, mutta Ruotsissa ja Suomessa niiden tunnetuin ja täydellisin versio oli Budden käännös.

Käännöksen synnystä on olemassa aikalaisdokumentti, koska Budde liitti käännökseensä jälkikirjoituksen. Siinä hän kertoo, että häntä pyydettiin ruotsintamaan teksti, jotta se tulisi niidenkin ulottuville, joiden latinantaito oli puutteellista. Budde näyttää suostuneen pyyntöön vähän pitkin hampain, ja työ sujuikin alkuun kankeasti. Sitten Budde näki työn uuvuttamana unen, jossa hänelle ilmestyi luultavasti Mechtild itse. Tämä näytti Buddelle kirkasta peiliä ja sanoi siitä näkyvän selvästi kaikki, mitä kirjassa sanotaan. Unesta herättyään Budde käänsi teoksen nopeasti.

On aihetta pohtia, kannattaako jälkikirjoitusta lukea konkreettisena kuvauksena käännöstyöstä vai retoriikkana ja lajityypin konventioita seuraavana tekstinä. Budde kirjoitti jälkikirjoituksensa ja unikuvauksensa vuonna 1480 eli 11 vuotta käännöstyönsä jälkeen. Kukapa muistaisi vaikkapa juuri nyt vuonna 2012 näkemänsä unen tarkkaan ja luotettavasti?

Mainintoja kirkkaasta peilistä on Mechtildin ilmestyksissä useita, joten viittaus kirkkaaseen peiliin vaikuttaa käännetyn tekstin innoittamalta. Jos kyseessä on Budden oikea uni, se on silti voinut saada innoitusta tekstistä.

Maininta pääsiäisestä on metka. Voinemme turvallisesti olettaa, että Budde todella oli Vadstenassa juuri pääsiäisen aikaan vuonna 1469, mutta jos hän olisi ollut siellä johonkin muuhun vuodenaikaan, olisiko hän välttämättä ollenkaan maininnut ajankohdasta? Pääsiäinen on kirkkovuoden kenties suurin kohokohta ja sellaisena merkityksellinen ja symbolisesti tärkeä. Pääsiäisen mainitseminen voi siten olla myös retorinen tehokeino.

Kuvaus on puettu asuun, jonka voi nähdä tapana vähätellä kääntäjän omaa taitoa ja panosta. Ansio käännöksestä annetaan korkeammalle voimalle tai Mechtildille itselleen. Koska Budde oli pikemminkin eräänlainen välikappale, käännös on luotettava, koska se tuli kuin ylhäältä annettuna. Toisaalta ylemmän antama auktoriteetti tavallaan tarttuu Buddeen ja antaa hänen työlleen arvoa, joten tämän voi kääntäen nähdä myös Budden tapana korottaa itseään.

Budde lisäsi käännökseensä selityksiä ja tiivistäviä lukujen loppukaneetteja. Ne eivät juuri poikkea latinankielisen teoksen sisällöstä, mutta ovat lukijan tulkintaa auttavia ja ohjaavia toistoja ja selvennyksiä. Budde johdattaa yleisöään tekstin sisältöön kädestä pitäen ja puhuttelee kuulijoitaan tai lukijoitaan varsin suoraan: Hei, sinä Jumalan ystävä, paina mieleesi tämä ja ymmärrä se näin!

Käännöstä lienee käytetty lähinnä sisarten niin sanottuna pöytälukemistona luostarin aterioiden aikana. Yksi sisarista luki tekstiä ääneen lukupulpetin ääressä muiden kuunnellessa hiljaa ja tarkkaavaisesti. Tämä toistui päivittäin, ja kaikki osallistuivat aina. Kokemus lienee ollut suuressa määrin ryhmän yhteinen, mutta kukin keskittyi myös omaan mietiskelyynsä ja oman sielunsa pelastukseen. Todennäköisesti moni ei koskaan nähnyt itse tekstiä, vaan he ainoastaan kuulivat sitä luettavan ääneen. Abbedissalla oli oikeus korjata virheitä ja esittää tiivistäviä ja selventäviä kommentteja, joskaan ei tiedetä tekikö abbedissa tällaista käytännössä vai oliko se vain periaatteessa mahdollista. Mahtaisivatko Budden tulkinnanohjaukset ja loppukaneetit edustaa jotakin samankaltaista? Kun tiedämme itse käännöksen olleen tilaustyö, herää kysymys, onko myös tällaisia selityksiä ja tiivistelmiä tilattu Buddelta, vai tekikö hän niitä oma-aloitteisesti.

Buddesta henkilönä tiedetään etupäässä hänen tekstiensä kautta. Niiden lisäksi on muutamia asiakirjoja, joissa hänet mainitaan tai jotka hän lienee kirjoittanut. Konkreettisia Buddeen liittyviä esineitä on oikeastaan vain yksi, Naantalin kirkossa säilytettävä pateenilautanen, jonka Budde teetti Tukholmassa. Esineen näkeminen paikan päällä on ehkä suorin konkreettinen yhteys Buddeen, jonka nykytutkija voi kokea. Jo säilyneiden käännösten määrän perusteella voidaan kuitenkin todeta, että Budde oli poikkeuksellisen tuottelias. Koska emoluostari tilasi tytärluostarin veljeltä käännöksen, voi olla, että Budde oli myös poikkeuksellisen kyvykäs. Hän myös edusti Naantalin luostaria oikeudellisissa kiistoissa, joten ehkä hän oli luostarin oppinein ja luotetuin henkilö.

Budde teki valtavan työn ja saattoi Mechtildin ilmestykset ruotsinkielisen yleisön saataville noin 170 vuotta alkuteoksen laatimisen jälkeen. Suomeksi ilmestykset tulivat yleisön ulottuville 553 vuotta Budden käännöksen jälkeen. Nyt ne ovat saatavilla SKS:n Tietolipas-sarjassa selityksin varustettuina.

Carlquist, Jonas (2007): Vadstenasystrarnas textvärld. Studier i systrarnas skriftbrukskompetens, lärdom och textförståelse. Uppsala: Svenska fornskriftsällskapet.

Lamberg, Marko (2007): Jöns Budde. Birgittalaisveli ja hänen teoksena. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.