Joustavat sukupuolet – miksi?

Sukupuolentutkimus tuli naistutkimuksen nimellä osaksi suomalaista akateemista keskustelua ja opetusta vähitellen 1980-luvulta alkaen. Folkloristiikkaan se tuli Aili Nenolan teoksen Miessydäminen nainen (1986) myötä. Sen jälkeen julkaistiin suomalaista ja karjalaista perinnettä naisnäkökulmasta tarkastelevia artikkelikokoelmia: Louhen sanat (1990) ja Gender and Folklore (1998). Yksi merkittävä tutkimus suomalaisen perinneaineiston naistutkimuksessa on Satu Apon Naisen väki (1995). 2000-luvun alkupuolella on julkaistu sukupuolentutkimukseen ja feministiseen teoriaan kytkeytyviä väitöstutkimuksia (Vakimo 2002; Kupiainen 2004), mutta sen jälkeen on folkloristisessa feministisessä tutkimuksessa ollut hiljaista.

Sukupuoli ja seksuaalisuus ovat olleet murroksessa aina 2010-luvulta lähtien. Niitä tarkastellaan uudestaan uusista näkökulmista erilaisissa kulttuurisissa ja yhteiskunnallisissa tilanteissa. Kaksinapaisen jaottelun sukupuoliin on osoitettu olevan riittämätön, kun sukupuolta lähestytään kulttuurisesti ja sosiaalisesti rakentuneena. Suomen kielessä ei ole vastaavaa sex/gender-jaottelua kuin englannissa, joten voidaan ajatella suomen sukupuoli-käsitteen sisältävän nuo molemmat aspektit.

Folkloristisen aineiston analyysin avulla pystytään kriittisesti arvioimaan toisaalta, miksi ja millä tavoin sukupuoleen kiinnittyneitä kaksinapaisia ja vanhoja käsityksiä pidetään yllä. Toisaalta sama aineisto avaa näkymiä sille, mikä saa käyttäytymään ja olemaan toisin. Tämä oli yksi lähtökohta sukupuolentutkimukseen keskittyvälle Kalevalaseuran vuosikirjalle. Tavoitteena oli osoittaa, että edelleen on tarvetta ja myös intoa tarkastella erilaisia kulttuurisia aineistoja feministisen tutkimuksen lähtökohdista. Tämä tarkoittaa aineistojen ja tutkimushistorian kriittistä, normeja kyseenalaistavaa ja lähtökohdiltaan moniäänistä tutkimusta.

Kalevalaseuran vuosikirjan Joustavat sukupuolet – muuntuvat merkitykset artikkeleissa tarkastellaan sukupuolia sekä niihin kytkeytyviä merkityksiä ja muutoksia kulttuurissa ja yhteiskunnassa perinteen, kirjallisuuden ja sukupuolihistorian näkökulmista. Vuosikirjan artikkeleiden kirjoittajille sukupuoli ei ole itsestään selvä kategoria, käsite tai kaksinapainen luokittelu. Artikkelit osoittavat, kuinka sukupuoli on moninainen ja muuttuva. Se on sellainen fundamentaalina identiteetin osana ja ilmaisuvälineenä sekä yhteiskunnallisten ja kulttuuristen rakenteiden ilmentymänä.

Teoksen artikkeleissa käsitellään sukupuolta toistoteoin tuotettuna ja esitettynä. Sukupuolen performatiivisuuden ohella tarkastellaan sukupuolen ruumiillisuutta. Miten naisen oikeus omaan kehoon toteutuu? Entä miten naisten toimijuus mahdollistuu ja toteutuu erilaisissa kansallisissa konteksteissa? Millaisia sukupuolen esityksiä tarjoavat kotimainen runopoika-rap ja digitaaliset ympäristöt?

Kokoelman jokainen artikkeli avaa erilaisen, omanlaisensa näkymän sukupuoliin ja sukupuolentutkimukseen. Yhteistä niille on, että ne tarjoavat uudenlaisen näkökulman ennalta tuttuihin aiheisiin ja teemoihin. Lisää ajattelemisen aihetta saatte perehtymällä Kalevalaseuran vuosikirjaan numero 103.

Apo, Satu 1995. Naisen väki. Näkökulmia kansanomaiseen kulttuuriin ja ajatteluun. Helsinki: Hanki ja Jää.

Kupiainen, Tarja. 2004. Kertovan kansanrunouden nuori nainen ja nuori mies. Helsinki: SKS.

Nenola, Aili ja Timonen, Senni (toim.) 1990. Louhen sanat. Kirjoituksia kansanperinteen naisista. Helsinki: SKS.

Nenola, Aili. 1986. Miessydämien nainen: naisnäkökulmia kulttuuriin. Helsinki: SKS.

Vakimo, Sinikka.2001. Paljon kokeva, vähän näkyvä. Tutkimus vanhaa naista koskevista kulttuurisista käsityksistä ja vanhan naisen elämänkäytännöistä. Helsinki: SKS.