Kaunein suomalainen juhla

Helsingin yliopiston Suomen kielen ja kulttuurin opiskelijat kertovat, miltä suomalainen kulttuuri ja yhteiskunta näyttävät ulkomaalaisen opiskelijan silmin. Kirjoittajat ovat kotoisin eri puolilta maailmaa, ja he ovat oppineet suomen vieraana kielenä. Tässä kirjoituksessa opiskelijat kuvaavat, mikä suomalainen juhla on heidän mielestään kaikista kaunein.

Minun ensimmäinen kesäni Suomessa herätti paljon unohtumattomia tunteita, sillä kesäkuussa kaikki juhlivat juhannusta. Pitkän pimeän ja harmaan talven jälkeen, jolloin aurinko paistaa hyvin harvoin, juhannus tuntuu minusta erityisen tärkeältä ja voimaannuttavalta.

Juhannusta juhlitaan myös muissa maissa, kuten Ruotsissa, Virossa ja kotimaassani Venäjällä, jossa sitä kutsutaan Ivan Kupalaksi. Ivan Kupalaa vietetään kaksi kertaa: kesäkuun viimeisellä viikolla ja 7. heinäkuuta, joka on ortodoksinen loma juliaanisen kalenterin mukaan. Itse en ole koskaan juhlinut Ivan Kupalaa Venäjällä, sillä sitä pidetään vanhentuneena juhlana. Ivan Kupalaa juhlivat suhteellisen pienet ihmisryhmät, jotka ovat kiinnostuneita muinaisen Venäjän perinteistä. Ihmiset laittavat kokon järven tai joen rannalle, tanssivat ja hyppivät kokon yli. Korkeimmalle hyppääjää pidetään tulevan vuoden onnekkaimpana ihmisenä. Kokon uskotaan olevan hyväksi myös eläinten terveydelle: maanviljelijät tuovat karjansa ja ulkoiluttavat niitä nuotion ympärillä, jotta eläimet eivät sairastuisi. Ivan Kupala on erittäin hauska juhla. Ihmiset tanssivat piiritansseja, laulavat kansanlauluja, jotkut pelaavat pelejä, kertovat kauhutarinoita ja tekevät ennustuksia.

Myös saunassa käymisen perinne on minulle henkilökohtaisesti hyvin läheinen. Vaikka Venäjällä ei käydä saunassa joka juhlassa, saunominen on silti yleistä. Sekä Suomessa että Venäjällä sauna kuuluu oleellisesti juhlakulttuuriin, ja Ivan Kupalan viettoon kuuluukin olennaisesti saunominen.

Vedellä on erityinen merkitys sekä Ivan Kupalana että juhannuksena. Venäjällä jotkut pysyvät erossa uimisesta, sillä he uskovat, että pahat henget saattavat hukuttaa heidät. Joillakin alueilla ihmiset kuitenkin kylpevät, sillä he pitävät vettä parantavana. Ainoa pelottava asia juhannuksessa on se, että ihmiset hukkuvat mennessään uimaan humalassa. On hyvin surullista lukea tällaisista tapauksista uutisista myöhemmin. Luulen, että Venäjällä ei uutisoida hukkuneista ihmisistä, koska juhannusta ei enää juhlita kaikkialla Venäjällä.

Suomessa juhannuksen merkitystä ja laajuutta voi verrata vain jouluun. Nykyään kaikki suomalaiset eivät tietenkään juhli niin perinteisesti. Jotkut, lähinnä nuoret, ovat kertoneet minulle, etteivät he juhli tai vietä juhannusta lainkaan.

Itse pidän todella paljon siitä, että Suomessa on tapana kokoontua juhannuksena ystävien tai sukulaisten kanssa. Minusta näyttää siltä, että tärkeä osa juhannusta on myös se, että suomalaiset eivät rasita itseään ajatuksella ostaa lahjoja tai kokata paljon ruokaa vieraille. Esimerkiksi Venäjällä isäntä tai juhlien järjestäjä valmistaa yleensä kaiken itse. Suomalaiset valmistavat ystäviensä kanssa salaatteja ja grillaavat ja nauttivat yhdessäolosta ja yhteisestä seurasta. Minä pidän paljon ajatuksesta olla luonnossa, poissa kaupungista.

Monesti suomalaiset sanovat, että juhannuksen jälkeen kesä on jo päättymässä. Minusta se on yhä täydessä vauhdissa, ja edessä on vielä monta kaunista aurinkoista kesäpäivää!

Polina Semakina

Venäjällä, mistä olen kotoisin, talven tärkein juhla on uusivuosi. Sen viettoon liittyvät uudenvuoden kotimaiset elokuvat, olivier-salaatti, mandariinit ja ilotulitukset. Minulle osa lähestyvää juhlaa olivat lapsuudessani myös joulukortit, joita perheeni sai suomalaisilta ystäviltä. Kun olin pieni, en ymmärtänyt, miksi postikorteissa luki ”Hyvää joulua” eikä ”Onnellista uutta vuotta!”. Silloinkin jo kuitenkin tunsin, että suomalaisille ystävillemme joulu on erittäin tärkeä juhla. Nyt, kun olen opiskellut suomen kieltä ja kulttuuria jo viisi vuotta, ymmärrän hyvin, miksi Suomessa joulu on talven pääjuhla.

Minusta tuntuu, että Venäjän uudenvuoden ja Suomen joulun välillä on aika paljon yhteistä. Monet koristelevat talonsa ja pystyttävät muutama viikko ennen juhlaa joulukuusen, joka ilahduttaa heitä ja muistuttaa siitä, että joulu lähestyy. Venäjän uusivuosi ja Suomen joulu ovat myös ensisijaisesti perheen juhlia: sukulaiset tulevat eri kaupungeista ja kokoontuvat yhteen. Siinä missä suomalainen joulu on kuitenkin rauhallinen juhla, niin uusivuosi Venäjällä on enemmän riemun juhla.

Mitä erityistä suomalaisessa joulussa on ulkomaalaisen silmin? Viime vuonna koin ensimmäistä kertaa todellisen suomalaisen joulun tunnelman. Minusta juhlan lähestyminen alkaa tuntua, kun kauppojen hyllyille ilmestyy kaikenlaisia joulutavaroita. Näyteikkunat näyttävät todella ihanilta, sillä jokainen kauppa haluaa juuri oman kauppansa olevan kaikkein kaunein. Kauppojen hyllyillä on runsaasti tonttutuotteita, mikä ensin vähän yllätti minua, koska Venäjällä niitä näkee harvoin.

Venäläisen uudenvuoden päähahmoja ovat Ded Moroz (pakkasukko) ja hänen tyttärentyttärensä Snegurochka (lumityttö). Joka uusivuosi he matkustavat hevosten vetämällä reellä ja tuovat lahjoja kaikille hyväsydämisille. Suositun venäläisen kansantarinan mukaan Snegurochka on lumesta tehty lapsi. Sen teki vanha pariskunta, jolla ei ollut lapsia. He asuivat pienessä mökissä ja olivat todella yksinäisiä. Ded Moroz näki lumitytön ja tunsi sääliä vanhuksia kohtaan. Hän nosti sauvansa ja antoi tytölle elämän. Pariskunta ei olisi voinut olla yhtään onnellisempi.

Suomalainen joulu liittyy kiinteästi mielessäni myös tuleen. Venäjällä uutenavuotena valoa tuovat tavallisesti jouluvalot, mutta Suomessa sytytetään perinteisesti myös paljon kynttilöitä ja pannaan talojen eteen pihatulia. Kun kävelin joulukuussa Helsingin katuja pitkin, ihailin jokaista kynttilää ja tunsin sisälläni hyvän ja lämpimän tunteen. Mielestäni suomalainen joulu on erityinen siinä mielessä, että se on todella rauhallinen valon ja ilon juhla, jossa tärkeintä ei ole vain hauskanpito vaan myös elämän onnellisten hetkien arvostaminen. 

Minulla on kokemusta vain siitä, miltä tuntuu joulun lähestyminen, sillä en ole koskaan itse viettänyt supisuomalaista joulua. Pidän paljon kuitenkin sekä uudestavuodesta että joulusta ja olen todella kiitollinen siitä, että minulla on mahdollisuus viettää molempia juhlia.

Karina Safonova

Varmasti jokainen suomea opiskellut on kuullut stereotypian siitä, kuinka introvertteja suomalaiset ovat. Jos minulta kysyttäisiin, ovatko suomalaiset oikeasti introvertteja, minun vastaukseni olisi: tule pikkulaskiaiseen, niin näet, että suomalaisetkin voivat olla hurjapäitä. Pikkulaskiainen on ylioppilaiden järjestämä perinteinen laskiaistapahtuma. Juuri tämän ylioppilaiden oman talvifestivaalin vuoksi laskiaisesta tuli minulle kaunein suomalainen juhla. 

Oli tavallinen talvipäivä, kun törmäsin suomalaisiin hurjapäihin pikkulaskiaisen mäenlaskukilpailussa. Vaikka oli jo maaliskuu, lämpötila jäädytti ilman sumuksi hengitettäessä. Yhtäkkiä näin värikkäisiin vaatteisiin pukeutuneita ylioppilaita mäen huipulla. Heillä oli erikoisia laskuvälineitä: purjevene, sohva ja jopa läpinäkyvä sauna. Kun ylioppilaat laskivat mäkeä alas, heidän elinvoimansa ja energiansa tarttui syvästi minuun.

Minusta tuntuu, että pikkulaskiaisen mäenlaskukilpailu on ylioppilaiden oma tapa hyvästellä talvi ja toivottaa kevät tervetulleeksi. Laskiaisena talvi ei vielä ole ohi, mutta kevät on jo tulossa. Tämä lopputalven rieha näyttää kertovan ihmisille, että on aika herätä pitkistä pimeistä ja kylmistä öistä. On aika antaa lumen sulaa, on aika riisua raskas takki. On aika auringon paistaa taas koko päivän, on aika toivottaa kevät tervetulleeksi innokkaasti ja toiveikkaasti.

Rakastan pikkulaskiaista, rakastan hurjapäiden opiskelijoiden energiaa, rakastan musiikkia ja hurraamista riehassa ja tätä kaunista tapaa toivottaa kevät tervetulleeksi. Mielestäni laskukilpailun paras hetki on se lähtöhetki, kun olet valmiina laskemaan mäkeä alas. Nautinto on paljon jännittävämpi ennen sen alkamista kuin nautinto itse. Pikkulaskiaisena odotankin kevään aikaa samalla tunteella kuin ennen mäenlaskun lähtöä. Tällainen innokas odotus tekee myös laskiaisesta minulle kauniin.

Pikkulaskiaisen vuoksi tutustuin paremmin laskiaiseen ja kiinnostuin enemmän suomalaisista perinteistä. Ennen kaikkea ylioppilaiden laskiaisena, pikkulaskiaisena, ylioppilaat toivat uutta energiaa ja positiivisuutta elämääni.    

Ke Xu