Kilvoittelua, karjalaisuutta ja kirkkoslaavinkielisiä käsikirjoituksia – Virtuaalinen Valamo -hanke

Laatokan pohjoisosissa sijaitseva Valamon saari on vuosisatojen ajan houkutellut kristillisiä kilvoittelijoita rukouksen täyttämään luostarielämään. Virtuaalinen Valamo -hanke tuo luostarin vuosisataisen kirjallisen perinnön tähän aikaan ja avaa sen aarteet laajemmalle käyttäjäkunnalle kuin koskaan aiemmin.

Valamon luostarin syntyhistoria on hämärän peitossa. Luostarissa syttyneet tulipalot ja muut hävitykset ovat tuhonneet Valamon vanhemman historian kirjalliset lähteet. Tutkimuksen piirissä esitetyt arviot luostarin perustamisajankohdasta vaihtelevat 1100- ja 1400-lukujen välillä. Luostarin oman perimätiedon mukaan kreikkalainen lähetyssaarnaajamunkki Sergei saapui saarelle jo 900-luvulla. Hän sai myöhemmin seurakseen karjalaissyntyisen Hermannin, joka jatkoi Sergein työtä. Vähitellen luostarin maine kasvoi ja se alkoi houkutella kilvoittelijoita pitkienkin matkojen päästä. Valamo onkin ollut mielenkiintoinen karjalaisuuden, slaavilaisuuden ja bysanttilaisen kristillisyyden kohtauspaikka. Sen suojissa ovat kilvoitelleet useat ortodoksisen kirkon syvästi kunnioittamat pyhät, kuten Aleksanteri Syväriläinen, Savvati Solovetskilainen ja Herman Alaskalainen.

Luostari on ollut historiansa saatossa pikiäkin aikoja tyhjillään esimerkiksi sotien ja siitä seuranneiden alueluovutusten seurauksena. Viimeisin hävitys tapahtui vuonna 1754, kun luostari paloi lähes kokonaan maan tasalle. Tästä lähtien meillä on historiallisten lähteiden kautta tarkempi kuva Valamon vaiheista. Tästä alkaa myös luostarin (nykyisen) käsikirjoituskokoelman historia. Tämä käsikirjoituskokoelma on Virtuaalinen Valamo -hankkeen keskiössä.  

Valamon käsikirjoituskokoelma on hyvin monipuolinen. Se sisältää noin 700 pääasiassa slaavinkielistä käsikirjoitusta. Siihen kuuluu palveluksissa käytettyjä muistelukirjoja, pyhien elämänkertoja, kirkkoisien teosten slaavinkielisiä käännöksiä, ortodoksista teologista ja hengellistä kirjallisuutta, palveluskirjoja sekä esimerkiksi munkkien päiväkirjoja.

Vanhimmat Valamossa kopioidut käsikirjoitukset ovat jo 1400- ja 1500-luvuilta, mutta ne siirrettiin mitä ilmeisemin 1700-luvun lopulla Novgorodin pyhän Sofian kirkkoon. Tämä on yksi syy sille, että Valamon kokoelmassa on hyvin vähän tekstejä, jotka on kopioitu ennen 1700-luvun loppua. 

Läntisessä Euroopassa on totuttu ajattelemaan, että käsikirjoitusten aika loppui kirjapainontaidon yleistymiseen 1500-luvulla. Itäisen kristikunnan luostareissa käsikirjoitusten kopioiminen säilyi kuitenkin yhtenä munkkien kuuliaisuustehtävänä lähes meidän päiviimme asti. Valamon luostarin nuori käsikirjoituskokoelma valottaa tätä perinnettä hyvin mielenkiintoisella tavalla. Meillä on erittäin vähän ensi käden tietoa myöhäisantiikin tai keskiajan kirjureista ja heidän toimintatavoistaan. Valamon kokoelmassa on kuitenkin useita käsikirjoituksia, joissa kuulemme kirjureiden oman äänen. Käsikirjoituksissa on tietoja esimerkiksi kirjureiden henkilöllisyydestä, kopioimiseen käytetystä ajasta sekä kopioimisajankohdista. Kaikki nämä tiedot puuttuvat lähes kokonaan vanhemmista käsikirjoituksista.

Kokoelmaa kartutettiin Laatokan Valamossa aina Suomen talvisotaan asti, jonka jälkeen se siirrettiin koko luostarin mukana Heinävedelle. Nuorimmat kokoelmaan kuuluvat käsikirjoitukset sijoittuvat juuri tälle ajanjaksolle.

Virtuaalinen Valamo -hanke tuo tämän ainutlaatuisen käsikirjoituskokoelman uudelle vuosituhannelle ja digitaaliseen aikaan. Käsikirjoituksia on valokuvattu digitaaliseen muotoon Valamon kirjastonhoitaja Virva Suvitien johdolla vuodesta 2019 lähtien. Valokuvausprojekti on nyt loppusuoralla ja suurin osa käsikirjoitusten kuvista on koottu Valamon luostarin verkkosivuille. Virtuaalinen Valamo -hanke on suoraa jatkoa tälle valokuvausprojektille. Hankkeen tarkoituksena on rakentaa kokoelmalle verkkotietokanta, joka pitää sisällään kaikki tiedot käsikirjoituksista, niiden kuvat ja transkriptiot. Virtuaalinen Valamo on etupäässä transkribointihanke, jossa käsikirjoitusten kuvien tekstit kirjoitetaan auki digitaaliseen muotoon. Tässä käytetään automaattisia tekniikoita Transkribus-sovelluksen avulla.

Hanke on alkanut kirkkoslaavin kielimallin rakentamisen merkeissä, koska suurin osa käsikirjoituksista on slaavinkielisiä. Tämä tarkoittaa sitä, että Transkribus-sovellus opetetaan ymmärtämään kirkkoslaavissa käytettyä kirjaimistoa, mutta myös itse kirkkoslaavin kieltä. Tämä tehdään siten, että opetusdatan avulla sovellukselle ikään kuin kerrotaan, missä kohdin valokuvaa teksti sijaitsee, kuinka monta tekstiriviä kullakin sivulla on, mitä sanoja ja kirjaimia kullakin rivillä on jne. Opetusprosessissa käytetään neuroverkkotekniikoita, koneoppimista ja tekoälyä. Kun kirkkoslaavin kielimalli on saatu riittävän tarkaksi, koko aineisto prosessoidaan tätä kielimallia käyttäen. Tämä tarkoittaa siis sitä, että tietokone tai sovellus tuottaa automaattisesti käsikirjoitusten transkriptiot. Tämä on koko hankkeen kulminaatiopiste ja säästää paljon aikaa.

Transkriptioiden kautta kokoelma avautuu tutkimukselle ja jokaiselle asiasta kiinnostuneelle aivan uudella tavalla. Käyttäjä voi esimerkiksi tehdä sisältöä koskevia hakuja tietokannassa, siis etsiä tietoa käsikirjoitusten teksteistä. Tämän lisäksi transkriptioissa voidaan soveltaa esimerkiksi konekääntämistä, joka entisestään laajentaa verkkotietokannan käyttäjäkuntaa.

Käsikirjoituskokoelman verkkotietokanta rakennetaan yhteistyössä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kanssa. Hankkeen muita yhteistyökumppaneita ovat Kansallisarkisto, Itä-Suomen yliopisto sekä Freiburgin yliopisto.

Hankkeen ensimmäinen vaihe ja rahoituskausi alkoi kesällä 2024, ja se kestää kaksi vuotta, jona aikana puolet käsikirjoituksista pyritään transkriboimaan ja liittämään verkkotietokantaan. Koko aineiston transkriboimiseen menee yhteensä neljä vuotta.

Finni, Saara. Valamo: Sinisen Kukan Saari. 2. uus. p. Tammi, 1990.

Lähteenmäki, Maria, et al. Laatokka: Suurjärven Kiehtova Rantahistoria. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2021.

Panteleimon, metropoliitta. Valamon Paterikon: Luostarin Isien Elämäkertoja. Valamon luostari, 1989.

Sergei, arkkimandriitta, et al. Valamon Luostarin Aarteet. Valamon luostari, 2011.