Kirjeiden internet nälkäavun väylänä

Autonomian kauden kirjeenvaihtojen verkkojulkaiseminen, kun se joskus toteutuu, tulee mahdollistamaan tuon ajan toimijoiden sosiaalisten suhteiden tarkastelun aivan uudella tavalla. Se tuo näkyviksi sosiaaliset verkostot, joissa eri puolilla Suomea asuneet autonomian kauden toimijat elivät ja vaikuttivat.

Elias Lönnrotin laaja kirjeenvaihto, jota Suomalaisen Kirjallisuuden Seura tuottaa verkkoon kaikkien luettavaksi (Elias Lönnrotin kirjeenvaihto), oli osa aikansa internettiä, kirjeenvaihdon verkostoa. Yhden esimerkin kirjeenvaihdon kautta tapahtuneesta sosiaalisten suhteiden vaikutuksesta tarjoaa Kajaanin piirilääkärin kirjeenvaihto Helsinkiin niin ikään lääkäriksi opiskelleelle Lars Isak Ahlstubbelle (1804–1870). Lönnrot oli työskennellyt hänen kanssaan jo Helsingin vuoden 1831 koleraepidemian aikana. Ahlstubbe oli Lauantaiseuran jäsen, se lihavaksi mainittu, jonka sairastaessa muut lauantaiseuralaiset hyväntahtoisesti totesivat hänellä olevan ”vikaa läskissä”.

Tullessaan lääkäriksi Kajaaniin Lönnrot tulikin keskelle nälkäkatastrofia. Ahlstubbelle kirjoitettujen kirjeiden perusteella ei tarvitse arpoa, että tappoiko ihmisiä nälkä vai tauti. 1830-luvun alun kirjeissään Lönnrot kuvaa yksityiskohtaisesti miten ensin tuli nälkä ja sen jälkeen suurta kuolleisuutta kylväneet taudit, jotka levisivät nälän heikentämässä väestössä.

Lönnrotin kirjeissä kyse ei ollut vain nälkäkatastrofista tiedottamisesta. Sosiaalisten suhteidensa kautta Lönnrot sai Kajaanin ja Sotkamon nälkäänäkeville yksityistä ruoka-apua. Tunnettu on Lönnrotin kirje nälän ja tautien keskeltä, joka sai Helsinkiin saapuessaan vanhan toveripiiriin keräämään viime roponsa, kuten Aarne Anttila sitä kutsui, avustukseksi hädänalaisille. Sittemmin toinen, lauantaiseuralaisten toimittamassa Helsingfors Morgonblad -lehdessä julkaistu kuvaus hankki hädänalaisille avustuksia eri puolilta Suomea.

Lönnrotin kuvaukset vetosivat voimakkaasti lääkäri Ahlstubbeen, joka näyttää lähettäneen myös omia varojaan nälkäänäkevien auttamiseen. Tutulle ammattiveljelle Lönnrot kuvasi avoimesti kuinka nälänhädän syntyyn vaikuttivat paikalliset olosuhteet ja asenteet sekä kertoi kuinka nälän torjumiseksi tarkoitettu ruoka saattoi joskus joutua joron jäljille. Näin tapahtui esimerkiksi silloin, kun kaksi säkkiä viljaa saaneet isä ja poika ehtivät jo kotimatkalla vaihtaa saamaansa viljaa viinaan ja ryyppäämiseen ennen kuin omaiset ehtivät hätiin ja pelastivat mitä pelastettavissa oli.

Yksityisen kirjeenvaihdon kautta tiedotettu hätätila toi Kainuuseen ruoka-apua ja mitä luultavimmin pelasti ihmishenkiä. Mutta ei niin hyvää, ettei jotain huonoakin. Aikalaiskritiikin mukaan Lönnrot kuvaili nälänhätää liian tarkasti ja totuudenmukaisesti. Arvostelun mukaan ongelmana eivät ikään kuin olleetkaan kuolevat kainuulaiset, vaan se, että Lönnrotin kuvaukset saatettiin tulkita syytöksiksi hallitukselle eli asiassa välinpitämättömältä vaikuttavalle senaatille.