Kokkausta, teatteria, työpaikan vuorovaikutusta – kielenoppimisen monet mahdollisuudet

Kielenoppiminen ja -opetus ovat muutosten edessä. Yhä suuremmat ihmisjoukot liikkuvat kielialueilta toisille; liikkeessä on niin työperäisiä muuttajia kuin olosuhteiden pakosta siirtyviä pakolaisiakin. Toisaalta tekniikka muuttaa kielenopetusta ja sen ympäristöjä. Esimerkiksi älypuhelimet pelillistävät oppimista ja internet mahdollistaa jokapäiväiset kohtaamiset toisella puolella maapalloa elävien ihmisten ja heidän kieltensä kanssa. Maailman kutistuminen ja teknologisoituminen asettavat haasteita myös kielenopetukselle. Niihin pyrkii osaltaan vastaamaan toimittamamme artikkelikokoelma Kielenoppiminen luokan ulkopuolella (SKS, 2019).

Kielenoppimistutkimuksen keskiössä on pitkään ollut virallinen kielenopetus ja sen moninaiset kontekstit. Suurennuslasin alle on perinteisesti otettu tilanteet, jotka on suunniteltu nimenomaan kielenoppimiseen eli kielikurssit ja kielten oppitunnit eri oppilaitoksissa. Kieliä on kuitenkin maailman sivu opittu muuallakin. Oikeastaan voi sanoa, että kieliä opitaan kaikkialla, missä niitä käytetään – kaikkialla, missä ihmiset ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Näiden tilanteiden tutkimus on tärkeää, sillä oppiminen ei tapahdu arjen tilanteissakaan automaattisesti eikä välttämättä mahdollisimman tehokkaasti. Tutkimus myös auttaa valjastamaan arjen monenlaiset kielenkäyttötilanteet kielenoppimisen ja -opetuksen voimavaraksi ja tarjoaa näin malleja luokkahuoneen seinien sisäpuolella tapahtuvan kielenopetuksen kehittämiseen.

Artikkelikokoelma Kielenoppiminen luokan ulkopuolella esittelee tutkimusta tällaisesta ”villistä” kielenoppimisesta. Kielenoppimisympäristöinä tarkastellaan esimerkiksi ruoanlaittoa, seikkailua pakohuonepelissä, teatteriharjoituksia ja kahvilassa asiointia. Kokoelman artikkeleissa oppimisen kohteina ovat suomi, ruotsi ja englanti. Tutkimusartikkelit näyttävät, miten erilaisten vuorovaikutustilanteiden osallistujat selvittävät kieleen liittyviä kysymyksiä, ikään kuin muun käynnissä olevan toiminnan sivutuotteena. Vaikka paikalla ei olisi opettajaa ohjaamassa tilannetta kielenoppimisen suuntaan, osanottajat toimivat usein hyvinkin aktiivisina kielenoppijoina ja näkevät vaivaa selvittääkseen esimerkiksi puuttuvan sanan tai oikean sanamuodon.

Yhteiskunnallisessa keskustelussa kenties eniten puhuttanut luokan ulkopuolinen kielenoppimisympäristö on työelämä. Esimerkiksi Suomen nykyinen maahanmuuttajien kielenopetus ammentaa ajatuksesta, jonka mukaan kielenoppija ottaa ensin kurssilla haltuunsa kielen perusteet ja oppii loput myöhemmin työtehtäviensä lomassa – kuin itsestään. Vaikka työelämän tilanteet tarjoavatkin epäilemättä motivoivan ympäristön kielenoppimiseen, ei todellisuus ole aivan näin ruusuinen. Kaikissa ammateissa ei esimerkiksi ole riittävästi kielenoppimiseen otollisia vuorovaikutustilanteita, ja toisaalta työyhteisön kielitietoisuuden vähäisyys voi johtaa toimimattomiin tai suorastaan haitallisiin käytänteisiin. Muuri voi itse asiassa nousta eteen jo aikaisemmin, sillä työelämän kielitaitovaatimukset ovat usein varsin korkeat. Seurauksena voi olla noidankehä: ammattikieltä oppisi tehokkaimmin osana työyhteisöä, mutta vähäinen kielitaito estää pääsyn työyhteisön jäseneksi. Artikkelikokoelmassamme työelämän kielenoppimista pohditaan erityisesti hoitoalan työntekijöiden näkökulmasta ja osana hoitoalan ammattilaisten osaamista. Lisäksi esitellään mobiiliteknologian mahdollisuuksia ja onnistuneita kielenoppimistarinoita niin hallinnon ammattilaisen haastatteluista kuin korkeakouluopiskelijoiden kokemusten pohjalta.

Maailma on täynnä kieltä ja kielenoppimismahdollisuuksia. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettemmekö me tarvitsisi edelleen kielenopetusta ja kielenopettajia. Opetuksen ja opettajien roolit vain saattavat muuttua. Moderni kielenopettaja ei ole pelkkä luokkahuoneen johtaja, vaan hän pystyy myös analysoimaan ja opastamaan, miten oppilaiden omien arki- ja työelämän tilanteiden tarjoamat mahdollisuudet ja oman oppimisen reflektointi saadaan tehokkaaseen oppimiskäyttöön. Artikkelikokoelmamme viimeinen osuus palaa institutionaalisiin oppimistilanteisiin – siihen miten kielenopetus voi hyödyntää erilaisia arjen tilanteita pedagogisesti tarkoituksenmukaisella tavalla.