Kunnianhimoisesti, lapsia kuunnellen

Helmikuun puolivälissä ensi-iltansa saanut Risto Räppääjä ja kaksoisolento -elokuva ylitti kuukautta myöhemmin 150 000 katsojan rajapyykin. Jo peräti kymmenes Räppääjä-elokuva on otettu ilolla vastaan, ja sitä on kehuttu erityisesti näyttävistä musikaalikohtauksista. Onnistumisista on kiittäminen Samuel Harjannetta, jonka kiinnittäminen elokuvan ohjaajaksi on ollut nappivalinta. Harjanne on nimenomaisesti teatterimusikaalien tekijä, “alallaan Pohjoismaiden kuumin nimi”, kuten Talouselämä otsikoi tuoreen henkilökuvan. Räppääjän huima suosio kertoo myös vahvan brändin merkityksestä lastenelokuvamarkkinoilla.

Muillakin lastenelokuvilla menee hyvin. Elokuvateattereita paraikaa kiertävä animaatio Niko ja myrskyporojen arvoitus on kerännyt yli 120 000 katsojaa, ja viime vuonna esityksissä ollut Prinsessa Pikkiriikki sai juuri Elokuva-Sylvin eli parhaan elokuvakäsikirjoituksen palkinnon. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun lastenelokuva palkittiin Sylvillä, ja muutenkin lastenelokuvien saamat palkinnot ovat olleet harvassa. Muutos saattaa kuitenkin olla ovella, sillä 21.3. järjestetyssä Jussi-gaalassa Niko ja myrskyporojen arvoitus oli ehdolla kahdessa kategoriassa, vuoden elokuvaksi ja vuoden visuaalisiksi tehosteiksi. Niko jäi ilman palkintoja, mutta nuhruista scifi-estetiikkaa henkivä lastenelokuva Räkä ja Roiskis palkittiin parhaista visuaalisista tehosteista. Kyse oli ensimmäistä kertaa jaetusta palkinnosta, mikä korostaa tunnustuksen merkitystä.

Lastenelokuvat ovat menestyksiä erityisesti katsojaluvuissa mitaten. Kotimaiset ensi-illat keräävät keskimäärin enemmän katsojia kuin maahantuodut elokuvat, ja suomalaisten lastenelokuvien katsojaluvut ovat keskimäärin korkeampia kuin muiden suomalaisten elokuvien. Lastenelokuva on kokenut arvonnousun kaupallisen menestymisen myötä. Lapsiyleisön arvostaminen omana kohderyhmänään ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys, vaan ehkä jopa kapenemassa, koska viime vuosina on jälleen siirrytty puhumaan perhe-elokuvista. Toisaalta elokuvatuotannon lisääntyessä myös tavoitteet ovat monipuolistuneet, eikä viihdyttävyyttäkään enää ylenkatsota. Lastenelokuvien ollessa yhä enemmän perhe-elokuvia ne pyrkivät puhuttelemaan – ja viihdyttämään – lasten lisäksi myös aikuisia. Perhe-elokuva voi parhaimmillaan toimia sukupolvien välisen dialogin sytyttäjänä sekä yhteisöllisenä ja yhdistävänä kokemuksena, jolla on oma tärkeä paikkansa. Silti avainasemassa on lasten huomioiminen omana kohdeyleisönään, jolla on erityinen arvonsa.

Kiinnostus nuorten yleisöjen tavoittamista kohtaan näyttää viime aikoina kääntyneen kasvuun. Nuorten mediaympäristöjen ja mediankäyttötapojen nopeaan muutokseen ja käynnissä olevaan murrokseen ollaan vihdoin havahduttu. Taustalla on kysymys: ketkä katsovat elokuvateatterielokuvia tulevaisuudessa? Eurooppalaista lastenelokuvaa tukevan KIDS Region vuoden 2024 lopulla julkaisemassa tutkimusraportissa Building Bridges – European Children Films in Focus: Book II Keeping up with Children as an Audience nostettiin esiin eurooppalaisten 7–11-vuotiaiden lasten elokuvankatsomistottumuksia ja heidän toiveitaan sisältöjen suhteen. Yksi kiinnostava tutkimustulos oli, että lasten mediasuhteet ja elokuvamieltymykset eivät riippuneet niinkään kansallisuudesta vaan iästä ja sukupuolesta. Vaikka tutkimuksessa ei ollut mukana suomalaislapsia, voisi tulosten siis ajatella olevan päteviä täälläkin. Tutkimuksessa huomattiin, että lapset haluavat tulla sekä viihdytetyiksi että haastetuiksi. Digitaalisissa ympäristöissä ja meemiytyneessä mediakulttuurissa kasvaneet eurooppalaiset lapset kaipaavat elokuvilta genre-elementtejä, mielikuvituksellisuutta, oivaltavuutta, yllättävyyttä ja emotionaalista uskottavuutta.

Puhutellakseen nykyisiä lapsiyleisöjä on tärkeää, että suomalainen lastenelokuva sekä kuuntelee herkällä korvalla lasten mediakulttuureissa ja arkipäivässä tapahtuvia muutoksia että huomioi kunnianhimoisesti moninaisia lapsuuksia. Vaikka lapsiyleisöjen maailma ja arkipäivä on 2020-luvulla yhä moninaisempaa ja monikulttuurisempaa, suomalaista lastenelokuvaa on muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta dominoinut keskiluokkaisuus ja valkoisuus. Tämä sulkee pahimmassa tapauksessa merkittävän osan potentiaalisesta yleisöstä lastenelokuvan ulkopuolelle. Jotta suomalainen lastenelokuva tarjoaisi samastuttavia, herätteleviä ja mielikuvituksellisia kohtaamispintoja nyky-yleisöilleen, sen tulee kiinnittää erityistä huomiota sekä lapsuuden representaatioiden että lajityyppien monimuotoisuuteen.

Lastenelokuvan monipuolisuus palvelee sekä moninaisia yleisöjä että tekijöitä sekä elokuvakulttuuria laajemmin. Kun varmistetaan, että lastenelokuvat puhuttelevat tämän päivän lapsia, kasvaa heistä huomisen elokuvateatteriyleisöjä.

Suomalainen lastenelokuva (ja perhe-elokuva) tarvitsevat lisää myös tieteellistä huomiota, joka osaltaan voi olla edistämässä tämän merkittävän lastenkulttuurin alan sisältöjä. Tutkimus myös auttaa tulemaan tietoiseksi katvealueista ja ongelmakohdista, joita lastenelokuviin ja niiden tuotantoon voi liittyä. Tuore artikkelikokoelmamme Suomalainen lastenelokuva on keskustelunavaus, ensimmäinen suomalaista lastenelokuvaa käsittelevä teos sitten 1980-luvun. Sen kirjoittajat ovat elokuvatutkijoita, historiantutkijoita, kasvatustieteilijöitä sekä lapsuus- ja nuorisotutkijoita. Haluamme teoksellamme ennen kaikkea nostaa keskustelua siitä, mitä lastenelokuva voi olla ja miksi se on tärkeää. Toivomme, että akateeminen tutkimus tarttuu tulevaisuudessa lastenelokuvaan entistä innokkaammin ja monipuolisemmin näkökulmin. Haaste on heitetty seuraaville lastenelokuvan tutkimukseen tarttuville.