Liittyikö suomalaisten lähetystyöhön Owambossa koloniaalisia piirteitä?

Kun joukko Suomen Lähetysseuran lähettämiä työntekijöitä saapui uuteen asemapaikkaansa Owamboon nykyisen Pohjois-Namibian alueella vuonna 1870, oli eurooppalaisten kiinnostus Afrikkaa kohtaan kasvussa. Eurooppalaiset tutkimusmatkailijat ja lähetystyöntekijät, muun muassa kuuluisa David Livingstone, olivat tehneet Afrikan sisäosiakin tunnetuiksi edeltävinä vuosikymmeninä. Suomalaisten saapuessa Lounais-Afrikkaan oli Livingstone tietymättömissä lähdettyään etsimään Niilin lähteitä muutamia vuosia aiemmin, mutta Henry Stanley ei ollut vielä lähtenyt etsimään häntä. Afrikka oli suurelta osin yhä tuntematon eurooppalaisille, mutta tiedon määrä kasvoi jatkuvasti. Suomessa Afrikka tuli tunnetummaksi sekä eurooppalaisten ja ruotsinkielisten tekstien kautta että Owambossa alkaneen suomalaisen lähetystyön myötä. Suomen Lähetyssanomat alkoi julkaista lähettien raportteja Owambosta pian työn päästyä käyntiin.

Suomi oli vuonna 1870 osa Venäjän imperiumia, autonominen suuriruhtinaskunta, eikä Suomi osallistunut kiihtyvään eurooppalaiseen kolonialismiin ja Afrikan jakoon 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa valloittajana tai muutenkaan mainittavana toimijana. Siirtomaattoman Suomen onkin usein katsottu olleen viaton sivustakatsoja suhteessa kolonialismiin. Viime vuosien historiantutkimus on kuitenkin haastanut tätä käsitystä ja esittänyt, että Suomi ja suomalaiset olivat osa koloniaalisten valtasuhteiden määrittämää maailmaa. Suomalaisia oli mukana muiden eurooppalaisten suurvaltojen ja imperiumien hankkeissa, minkä lisäksi kolonialistiset aatevirtaukset ja koloniaalinen ajattelu levisivät myös Suomeen. Käsitykset rotujen hierarkioista ja eurooppalaisen kulttuurin erinomaisuudesta eivät olleet meilläkään vieraita.

Uudessa kokoomateoksessa Colonial Aspects of Finnish-Namibian Relations, 1870–1990: Cultural Change, Endurance and Resistance (toimittaneet Leila Koivunen & Raita Merivirta) pohditaan, miten kolonialistinen ajattelu mahdollisesti näkyi suomalaisten Owambon työssä ja siitä tuotetussa tiedossa ja miten aawambot, Owambon asukkaat, suhtautuivat kulttuuriinsa ja uskontoonsa kohdistuvaan muutospaineeseen. Teoksessa tarkastellaan myös suomalaisille lukijoille tuotettua tietoa nykyisen Namibian alueesta sekä suomalaisten ja namibialaisten yhteisen historian myöhempiä vaiheita, kun Afrikan maat alkoivat itsenäistyä 1960-luvulta alkaen. Suomalaisilla toimijoilla, erityisesti Martti Ahtisaarella, oli tunnetusti osansa myös tässä antikolonialistisessa historian vaiheessa Namibian pyrkiessä itsenäistymään Etelä-Afrikasta, mikä tapahtui lopulta vuonna 1990.

Colonial Aspects of Finnish-Namibian Relations, 1870–1990 -teos on kirjoitettu suomalaisten, namibialaisten ja Etelä-Afrikassa toimivien tutkijoiden yhteistyönä. Pyrkimyksenä on ollut yhdistää ja jakaa näkökulmia, katsoa kysymystä kolonialistisuudesta ja antikolonialistisuudesta valtion rajojen eri puolilta ja erilaisista historiallisista ja kulttuurisista lähtökohdista. Keskeinen ajatus teoksen taustalla on ollut se, että koska eurooppalainen historiankirjoitus on usein ollut eurosentristä katsannoltaan ja globaalin pohjoisen ja etelän välillä on vallinnut epätasapaino valtasuhteissa ja esimerkiksi tutkimusresursseissa, on namibialainen näkökulma suomalaisten ja namibialaisten yhteisestä historiasta saattanut näkyä meille heikommin tai vaimeampana kuin suomalainen. Lisäksi suomalaisten tekemää lähetystyötä ja siitä aiheutuneita kulttuurisia muutoksia nykyisen Namibian alueella on aiemmin tutkittu aika vähän juuri kolonialismin näkökulmasta. Nyt julkaistussa teoksessa on pyritty dekolonisoimaan tiedon tuotantoa tutkimalla yhteistä historiaamme toisaalta kriittisesti Suomesta käsin, toisaalta tuoden mukaan namibialaisia näkökulmia.

Kokoomateoksessa tarkastellaan muun muassa niitä kulttuurisia vaikutuksia, joita lähetystyöllä oli Pohjois-Namibiassa. Näihin kuuluivat usein esillä olleiden ja myönteisiksi katsottujen kirjakielen, koulujen ja kristinuskon alueelle tuomisen lisäksi myös monien perinteisten tapojen, perinteiden, riittien, ulkonäköön ja pukeutumiseen liittyvien seikkojen kieltäminen tai marginaaliin painaminen. Kirjan artikkeleissa käsitellään muun muassa perinteisiä naisten hiuslaitteita ja niistä luopumista, rautahelmien valmistamista ja käyttöä sekä perinteisiä parantamiseen liittyviä tapoja sekä näiden elvyttämistä nyky-Namibiassa. Luvuissa muistellaan myös lähetystyöntekijöiden tapaa jakaa tupakkaa paikallisille toiveena saada heidät osallistumaan jumalanpalvelukseen ja miten tämän tavan muisto edelleen elää kielessä ja kulttuurissa. Lisäksi pohditaan lähetystyöntekijä Martti Rautasen luvattomasti lohkaiseman valtakiven palan päätymistä Suomen Kansallismuseoon ja palauttamista takaisin Namibiaan viime vuonna. Kirjoittajat näkevät suomalaisten toimissa myös koloniaalisia aspekteja, sillä paikallista kulttuuria muutettiin radikaalisti siinä uskossa, että eurooppalainen ja kristitty kulttuuri on sivistyneempää ja tavoittelemisen arvoista.

Suomen osalta kirjassa perehdytään Owambossa tehtyä työtä koskeneeseen tiedottamiseen ja tiedon tuotantoon ja pohditaan, oliko tämä kolonialistista luonteeltaan. Luvuissa tarkastellaan muun muassa Suomeen 1870-luvulla tuodun kasvattityttö Nanguroshin kääntymistä kristityksi Eva Mariaksi Helsingissä ja miten hänestä kerrottiin lähetystyön seuraajille Suomessa. Lisäksi tutkitaan Lasten Lähetyslehdessä suomalaislapsille tarjottua kuvaa Owambosta, aawamboista ja lähetystyön merkityksestä ja pohditaan tämän lapsille suunnatun tiedon kolonialistisuutta. Kolmas suomalaisten informointiin keskittyvä luku tarkastelee nälänhädistä raportointia ja avustuskampanjan järjestämistä Suomessa Owambon nälkää näkevien hyväksi.

Teoksen viimeisessä osassa keskitytään suomalaisten ja namibialaisten yhteisen historian myöhempään vaiheeseen, itsenäistymispyrkimysten ja antikolonialismin aikaan. Luvuissa tarkastellaan Suomesta käsin tehtyä namibialais-suomalaista solidaarisuustyötä 1970-luvun itsenäistymistaistelun aikana, itsenäisyystaistelijan ja myöhemmin Namibian presidentin Sam Nujoman näkemyksiä Martti Ahtisaaren roolista itsenäistymisprosessissa sekä Suomen Ulkoministeriön Ulkopoliittisia lausuntoja ja asiakirjoja -tekstikokoelman kantoja Namibian itsenäistymispyrkimyksiin vuonna 1985.

Colonial Aspects of Finnish-Namibian Relations, 1870–1990: Cultural Change, Endurance and Resistance on ensimmäinen etappi yhä jatkuvassa yhteistyössä suomalaisten ja namibialaisten tutkijoiden välillä. Tavoitteena on jatkaa erityisesti Namibiaa koskevan tiedontuotannon historian kriittistä tarkastelua.