Muitalusat gieddebargguin: sirdásago dutki čoaggin diehtu dutkojuvvon olbmuide / Kertomuksia kentältä: välittyykö tutkijan keräämä tieto tutkituille

Mun lean Iisku Juhána Juvvá ja Iŋggá Sárá Iŋggá Lemet, suomagiel namain Klemetti Näkkäläjärvi, sápmelaš kulturantropologa ja lingvista. Muitalan iežan gieddebargguid ja dutkamušaid birra Sámieatnamis. Barggan Lappi universiteahtas árktalaš álgoálbmotdutkamuša dutkidoavttirin. Dutkanfáddán lea dálkkádatrievdan ja dan váikkuhusat sámi eallinvuohkái, buresbirgejupmái, sámi kultuvrii ja sámi boazodollui. Čálán sihke suoma- ja davvisámegillii, ja mu čállosiid sáhttá čuovvut Unnánaš lasážiin dán jagi áigge.

Iežan válljen govva lea – earenoamážit visuála antropologiija dutkiide – máŋggamearkkašeaddji. Muitalannnai dán govas ja maid dat máksá veaháš dárkileappot.

Dutkamušas lea gažaldat dávjá – geavadis álot – perspektiivvas ja ráddjemis – dehege man oaidninvuogis gehččojuvvo ja mot materiála ja dutkamuš ráddjejuvvo, dego čuovgagovain ráddjejuvvo govva. Dán govas oron dego livččen máilmmi hearrá, muhto duođalašvuođas lean unna bonnáža nalde. Dat mot geahččat, váikkuha dasa maid oaidnit. Dutkit hupmetge kultuvrralaš oaidnimis: šaddadeapmi ja eallinbiras váikkuhit dasa, maid geahččat ja oaidnit, oaidnitge ovttaskas áššiid, ollisvuođa vai juoidá áibbas eará. Ovdamearkka dihte boazodoallit bohcco geahčadettiineaset gehččet vuohččan bohcco bealljemearkka ja identifiserejit dan mielde bohcco historjjá, dan eaiggáda ja bohcco guohtoneatnamiid. Kultuvrra olggobeale olbmot bohcco geahčadettiineaset eai soaitte oba fuobmátge ahte leago bohcco beljiin mearka, muhto sii gehččet bohcco čorvviid ja olgguldas hámi, estetihka.

Dutkangieddi ja dutkiid rolla lea earáhuvvan máilmmi ja diehtaga earáhuvvama mielde. Boares ja gollan – muhto iešalddes doallevaš – spivka muitala, ahte árbevirolaš sámi bearrašii leat gullan váhnemat, mánát, eará fuolkkit ja etnologa. Nu dat fal lei mu mánnávuođasnai. Dutkit manne sápmelaččaid luhtte sierra áiggiid, máŋggas orronai sámi bearrašiin. Dát dutkit ledje ee. gielladiehtaga, álbmotdiehtaga dehege etnologiija ja musihkkadiehtaga surggiin. Olbmot gehčče dutkiid bajás guovlluid, sii ledje allelis, árvvus adnon olbmot ja lei gudni, jos sidjiide beasai juohkit dieđuid, fállat veahki ja luobahit resurssaid. Muhto maŋálgihtii sapmelaččat eai sis jur gullan maidege ja dutkiid bohtosat báhce máŋgii čilgemeahttun, stuora árvádussan. Sápmelaččat ledje resurssat ja giettis orrun lei dárbbašlaš dutkamuša dihte.

1900-logu loahpa guvlui globalisašuvdna, birrasa earáhuvvan ja dálkkádatrievdan bukte ođđalágán dutkiid báru Sápmái. Beroštumi čuozáhahkan lea šaddan birrasa earáhuvvan, dan čuovvun ja váikkuhusat. Sápmelaš informánttaid rolla earáhuvai niestefállis ja resurssas ofelažžan, oahpaheaddjin ja jearahallanvuložin. Dutkit leat boahtán miehtá máilmmi ja iežan sápmelaš diehtogáldut leatnai muitalan spivkkaid ja muosáhusaid dutkiin, geaiguin sii leat deaivvadan. Dutkiid, geain ii leat oktasaš giella dutkanvuložiiguin iige diehtu dutkančuozáhaga historjjás, kultuvrras ja gielas, gávnnaheapmin leat muhtimin leamaš hui hearvás jurddabohtosat. Dutki iežas oainnu mielde dahkkon dieđalaš gávnnaheapmi ja olahus sáhttá sápmelaččaid mielas leat sin buohkaid juohkin almmolaš diehtu.

Máŋggat dutkit leat imaštallan, manin visot sápmelaččat eai máhte eŋgelasgiela eaige hálit leat jearahallanvuložin. Lean dahkan gieddebargguid sápmelaččaid gaskkas máŋggaid jagiid dálkkádatrievdamis, dan áiccadeamis ja váikkuhusain ja jearahallan ealloboazodolliid dehege sápmelaš boazokultuvrras bajásšaddan olbmuid ja boazoealáhusbargiis. Máŋggas mu informánttain leat leamaš máŋgga earánai dutkanfidnus diehtoaddin.

Informánttaid muitalusaid mielde juogán karrikastiillain luohkáide dutkitiippaid, geaid mu diehtoaddit leat deaividan. Sii leat

Iežas mielas movttáskan ja áššedovdi dutki ii soaitte informántta oainnu mielde leat vealtakeahttá dakkár. Gieddebargguid lihkostuvvama várás ráhkkaneapmi, dutkančuozáhahkii vuđolaš sisa beassan ja dutkojuvvon olbmuid gudnejahttin lea mearrideaddji ášši. Riikkaidgaskasaš dutkanservošis leat boahtán sierralágán dutkanetihkalaš rávvagat álgoálbmogiid ja obanassiige humanisttalaš ja servodatdieđalaš dutkamuššii. Sámi dutkit ja doaibmit plánejit maid iežaset sámi dutkamuša rávvagiid. Diehtaga ovdáneamis fuolakeahttá dutkanbohtosat báhcet ain velnai diehtaga gieddái – almmatge muhtin spiehkastatnai gal gávdno. Open access – buohkaide rabas diehtobiras – lea earenoamáš buorre diehtaga friddjavuođa ja olahahttivuođa gárgeheami várás, muhto dađi bahábut open access ráddjahuvvá vel dálá áiggenai dávjá dušše dutkiid olámuddui.

Stuora oassi bohtosiin leat eŋgelasgillii ja diehtaga muhtimin nu mohkkás gillii, iige dutkamuša čuozáhatjoavkkuin leat vealtakeahttá vejolašvuohta atnit dain ávkki. Ovdamearkka dihte dieđut vuovdedoalu, dálkkádatrievdama, infrastruktuvrra ja láhkaásaheami váikkuhusain sápmelaččaide leat dakkár dieđut, maid sámi servošat, bálgesat ja earáge sápmelaš bealit sáhtále atnit ávkin ovdamearkka dihte beroštumiideaset bearráigeahčus ja ráhkadettiineaset plánaid ja prográmmaid sámi kultuvrii ja ealáhusaide. Vaikko sápmelaš dutkiid mearri lea loktanan 1900-logu loahpa rájes, nu sápmelaččaid dahkan dutkamuš lea ain unnitlohkun ja govva diehtaga sápmelaččain hápmahuvvá  kultuvrra olggobeale oaidninvuogi mielde.

Dutkkadettiin sápmelaččaid galgá váldojuvvot vuhtii dutkamuša historjjálaš noađđi ja dat galgá maiddái ipmirduvvot. Antropologiijas lea sirdásuvvon nu gohčoduvvon etnodieđalaš-metodologalaš ja etnohistorjjálaš orientašuvnnain dutki oaidninvuogis dutkanvuloš olbmo oaidninvuohkái. Dát doallá sisttis maid dan, ahte dutki galgá suokkardit dutkamuša ja dan bohtosa váikkuhusaid dutkanservošii ja – earenoamážit atnit ávvira das, ahte dutkansearvvuš lea diđolaš dutkanbohtosiin ja sáhttá dárbbu mielde atnit daid ávkin. Alladássásaš dutkamuššii gullá álohii ovddasvástádus – dieđaservošii ja dutkančuozáhahkii.

Mun lean ožžon veahkkeruđa Jenny ja Antti Wihuri ja SGS:a Samuli Paulaharju ruhtarájus dálkkádatrievdama gieddebargguide. Okta oassi mu dutkamušain lea dutkandieđu máhcaheapmi informánttaid atnui – dan dihte barggan sihke davvisámegiel ja suomagiel čoahkkáigeasuid dutkanbohtosiinnan maiddái iežan dutkanvuložiid atnui. Dáláantropologiijas dutkit galget leat dásseárvosažžan informántaiguin, eai bonnášalážiin geange oaidnemeahttun dutkidoartnas.

Olen Klemetti Näkkäläjärvi, saamelainen kulttuuriantropologi ja lingvisti. Kerron kenttätöistäni ja tutkimuksistani saamenmaalta.  Työskentelen Lapin yliopistossa arktisen alkuperäiskansatutkimuksen tutkijatohtorina ja tutkimusaiheeni on ilmastonmuutos ja sen vaikutukset saamelaiseen elämäntapaan, hyvinvointiin, saamelaiskulttuuriin ja saamelaiseen poronhoitoon.  Kirjoitan sekä suomeksi että pohjoissaameksi, ja kirjoituksiani voi seurata Vähäisissä lisissä tämän vuoden ajan.

Valitsemani kuva on – varsinkin visuaalisen antropologian tutkijoille – monimerkityksellinen. Kerronkin kuvasta ja sen merkityksestä hieman tarkemmin.

Tutkimuksessa on kyse usein – käytännössä aina – perspektiivistä ja rajauksesta – eli mistä näkökulmasta katsotaan ja miten aineistoa ja tutkimusta rajataan, kuten valokuvissa tehdään rajauksia. Tässä kuvassa näytän maailman valtiaalta, mutta todellisuudessa olen pienen kukkulan päällä. Se, miten katsomme, vaikuttaa siihen, mitä näemme. Tutkijat puhuvatkin kulttuurisesta näkemisestä: kasvatus ja elinympäristö vaikuttavat siihen, mitä katsomme ja näemme, näemmekö yksityiskohdat, kokonaisuuden vai jotain aivan muuta. Esimerkiksi poropaimentolaiset poroa katsoessaan katsovat ensin poron korvamerkin ja tunnistavat sen avulla poron historian, sen omistajan ja poron laidunmaat. Kulttuurin ulkopuoliset poroa katsoessaan ei välttämättä edes huomaa korvamerkin olemassaoloa, vaan he katsovat poron sarvia ja ulkoista ulkomuotoa, estetiikkaa.

Tutkimuksen kenttä ja tutkijoiden rooli on muuttunut maailman ja myös tieteen muuttuessa ja kehittyessä. Vanha ja kulunut – mutta sinänsä paikkaansa pitävä – anekdootti kertoo, että perinteinen saamelainen perhe koostuu vanhemmista, lapsista, muista sukulaisista ja kansatieteilijöistä. Niin se oli minun lapsuudessanikin. Tutkijoita kävi saamelaisten luona eri aikoina, monet asuivatkin saamelaisten perheissä. Näitä tutkijoita oli mm. kielitieteen, kansatieteen ja musiikkitieteen aloilta. Tutkijoita katsottiin ylöspäin, he olivat ylempänä, arvostettuja ja oli kunnia, jos heille sai antaa tietojaan, apua ja resurssejaan.  Mutta jälkeenpäin saamelaiset eivät heistä juuri enää kuulleet mitään ja tutkijoiden tulokset jäivät monesti suureksi mysteeriksi. Saamelaiset olivat resursseja ja kentällä olo oli tarpeellista tutkimuksen vuoksi.

1900-luvun loppua kohti globalisaatio, ympäristönmuutos ja ilmastonmuutos toivat uudenlaisen tutkija-aallon saamenmaalle.  Kiinnostuksen kohteeksi on noussut ympäristönmuutos, sen seuraaminen ja vaikutukset. Saamelaisten informanttien rooli muuttui muonittajasta ja resurssista oppaaksi, opettajaksi ja haastateltavaksi.  Tutkijoita on tullut eri puolilta maailmaa ja saamelaiset informanttini ovatkin kertoneet anekdootteja ja kokemuksia tutkijoista, joita he ovat kohdanneet. Tutkijoiden, joilla ei ole yhteistä kieltä tutkittavien kanssa eikä tietoa tutkimuskohteen historiasta, kulttuurista ja kielestä, tuloksena on joskus ollut hyvin hassujakin johtopäätöksiä ja tutkijan itsensä tekemä tieteellinen läpimurto osoittautuukin kaikkien saamelaisten jakamaksi yleiseksi tiedoksi.

Ihmettelyä on tutkijoiden joukossa herättänyt, että kaikki saamelaiset eivät osaa englantia eivätkä halua olla haastateltavina. Olen tehnyt kenttätöitä useita vuosia ilmastonmuutoksesta, sen havainnoinnista ja vaikutuksista ja haastatellut poropaimentolaisia eli saamelaisia porokulttuurin kasvatteja ja porosta elinkeinonsa saavia. Moni informanteistani on ollut monessa muussakin tutkimushankkeessa tiedonantajana.

Karrikoidusti informanttien kertomuksien perusteella luokittelen tutkijatyyppejä, joita he ovat kohdanneet. Heitä ovat

Omasta mielestään innostunut ja asiantunteva tutkija ei informantin mielestä välttämättä olekaan sitä. Kenttätöiden onnistumiselle valmistautuminen, tutkimuskohteeseen perehtyminen ja tutkittavien kunnioittaminen on ratkaisevaa. Kansainvälisellä kentällä on tullut erilaisia tutkimuseettisiä ohjeita alkuperäiskansojen ja ylipäätään ihmistieteelliseen tutkimiseen. Saamelaiset tutkijat ja toimijat suunnittelevat myös omia saamen tutkimuksen ohjeitaan. Tieteen kehittymisestä huolimatta tutkimustulokset jäävät yhä edelleen tieteen kentälle – toki muutamia poikkeuksiakin on.  Open access – kaikille avoin tietoympäristö – on erinomainen tieteen vapauden ja saatavuuden kehittämiseksi, mutta valitettavasti open access rajautuu vielä nykyäänkin usein vain tutkijoiden ulottuville.

Iso osa tieteen tuloksista on englanniksi ja tieteen joskus niin monimutkaisella kielellä, eikä tutkimuksen kohderyhmillä ole välttämättä mahdollisuutta niitä hyödyntää. Esimerkiksi tiedot metsätalouden, ilmastonmuutoksen, infrastruktuurin ja lainsäädännön vaikutuksista saamelaisiin ovat sellaisia tärkeitä tietoja, joita saamelaisyhteisöt, paliskunnat ja muutkin saamelaistahot voisivat hyödyntää esimerkiksi edunvalvonnassaan ja laatiessaan suunnitelmia ja ohjelmia saamelaiskulttuurille ja elinkeinoille. Vaikka saamelaisten tutkijoiden määrä on noussut 1900-luvun lopusta lähtien, saamelaisten tekemä tutkimus saamelaisista on edelleen vähemmistönä ja kuva saamelaisista muodostuu tieteessä kulttuurin ulkopuolisesta näkökulmasta.

Saamelaisia tutkittaessa on huomioitava myös tutkimuksen historiallinen painolasti ja ymmärrettävä se. Antropologiassa on siirrytty niin sanotussa etnotieteellis-metodologisessa ja etnohistoriallisissa suuntauksissa tutkijan näkökulmasta tutkittavan näkökulmaan. Tämä pitää sisällään myös sen, että tutkijan tulee pohtia tutkimuksen ja sen tuloksen vaikutuksia tutkimusyhteisölle ja – ennen kaikkea huolehtia siitä, että tutkimusyhteisö on tietoinen tutkimustuloksista ja voi niitä tarpeen mukaan myös hyödyntää.  Laadukkaaseen tutkimukseen kuuluu aina vastuu – tiedeyhteisölle ja tutkimuskohteelle.

Olen saanut apurahan Jenny ja Antti Wihurin ja SKS:n Samuli Paulaharjun rahastolta ilmastonmuutoskenttätöihin.  Yksi osa tutkimustani on tutkimustiedon palauttaminen informanttien käyttöön – sen vuoksi teen sekä pohjoissaamen- että suomenkieliset yhteenvedot tutkimustuloksistani myös tutkittavieni käyttöön. Nykyantropologiassa tutkijoiden tulee olla tasa-arvoisena informanttien kanssa, ei mäen laella norsunluutornissa.