Uusi verkkojulkaisu Suomen papistosta 1800–1920

Suomen papisto 1800–1920 -verkkojulkaisu saatiin toimitettua valmiiksi vuoden 2022 lopussa. Se on konkreettinen osoitus SKS:n ja Suomen kirkkohistoriallisen seuran (SKHS) tuloksellisesta yhteistyöstä.

Uusi verkkojulkaisu palautti mieleeni, että olin saanut kuulua vuodesta 1997 lähtien Suomen kansallisbiografian suuriruhtinaskunnan ajan toimitukseen. Käytännössä vastuulleni olivat tulleet 1800- ja 1900-lukujen uskonnollisia vaikuttajia koskevat artikkelit.

Olen aina ollut kiinnostunut kirkollisista ja muista matrikkeleista. Ollessani SKHS:n sihteerinä vuosina 1989–2002 kannoin vastuuta myös sen työstä historiallisten matrikkelien eli paimenmuistojen julkaisemiseksi. Vaikka työ oli aloitettu jo vuonna 1955, varsinaisia tuloksia voitiin julkistaa vasta 2011. Silloinkin päivä oli 19.1., joka on Pyhän Henrikin muistoksi SKHS:n vuosijuhlapäivä.

SKS:n ja SKHS:n ensimmäinen yhteistyöprojekti koski Turun hiippakunnan paimenmuistoa, jonka laatimisen SKHS oli antanut dosentti Kyösti Väänäsen tehtäväksi. Lopullisesti paimenmuisto koski läntisen hiippakunnan osalta ajanjaksoa 1554–1721.

Käsikirjoitus toimitettiin verkkojulkaisuksi SKS:n biografiakeskuksessa. Turun hiippakunnan paimenmuisto on ollut vilkkaassa käytössä erityisesti sukututkijoiden piirissä ja osoittanut tarpeellisuutensa.

Seuraavaksi SKS ja SKHS jatkoivat yhteistyötä samantapaisessa hankkeessa, joka kuitenkin laajeni koko maahan ja tuli lopullisesti käsittämään vuodet 1800–1920. Tästä tulee uuden verkkojulkaisun nimi Suomen papisto 1800–1920. Ei kuitenkaan riittänyt, että SKS:lla oli biografiakeskus ja SKHS:lla paimenmuistotoimikunta.

Uuden hankkeen onnistuminen edellytti vapaaehtoistyöntekijöitä. Heistä ensimmäinen oli ollut Kuopion, sittemmin Savonlinnan piispana 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alkupuolella toiminut O. I. Colliander (1848–1924). Hän hankki piispantarkastuksilla ja kirjeenvaihdossa uutterasti 1800-luvun seurakuntia ja niiden pappeja koskevia yksityiskohtaisia tietoja.

Collianderin uraauurtava julkaisu Suomen kirkon paimenmuisto 19:n vuosisadan alusta nykyaikaan ilmestyi kaksiosaisena vuosina 1910 ja 1918. ”Nykyaika” tarkoitti käytännössä 1900-luvun alkua.

Teokset julkaistiin Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran sarjassa, mutta Otavan kustantamina. Toisen osan oli määrä käsittää kaikki 1800-luvulla toimineet papit aakkosjärjestyksessä.

Tämä osa ei päässyt kuitenkaan sukunimien alkukirjaimissa E:tä pitemmälle. Muista kirkonmiehistä kootut tiedot ovat olleet luettavissa Kansallisarkistossa vedoksina ja käsikirjoituksina, käytännössä mikrofilmeillä.

Matrikkelintekijän ohjelmallisena lähtökohtana oli Suomen kansan omintakeinen kansallis-yhteiskunnallinen kehitys autonomian eli suuriruhtinaskunnan aikana. Teos pyrki tarjoamaan 1800-luvun uskonnollis-kirkollisten olojen tutkimista varten mahdollisimman täydellisen ja luotettavan aineskokoelman. Paimenmuisto edistikin eittämättä 1800-lukuun kohdistuvaa tutkimusta.

Collianderin lisäksi uuden verkkojulkaisun yhteydessä on mainittava valtiotieteiden lisensiaatti Iikko B. Voipio. Valtion virkamiehenä työskenneellä Voipiolla oli tapana marssia 2000-luvun alussa työpäivän jälkeen Kansallisarkistoon tutkimaan Collianderin kokoelman mikrofilmejä ja käsikirjoituksia. Hän on saattanut kaikki Collianderin kokoamat julkaisemattomat tiedot digitaaliseen muotoon.

Voipio julkaisi toimittamansa paimenmuistoversion alun perin SKHS:n tarkastajia varten vuonna 2004. Hän toimitti lisäksi tiedot papiksi vihityistä vuosilta 1901–1920.

SKS ja SKHS solmivat vuonna 2013 yhteistyösopimuksen, joka lopullisesti mahdollisti Colliander-aineiston toimittamisen verkkojulkaisuksi. Colliander-hankkeen sijasta ruvettiin samoihin aikoihin puhumaan Suomen papisto 1800–1920 -hankkeesta.

Vaikka joidenkin alkuperäisten tietojen esittämisestä jouduttiin luopumaan, 1800-luvun papeista annetaan kuitenkin riittävät tiedot: elinvuodet, puoliso(t), opinnot, varsinainen pappisura sekä sivutoimet, opinto- ja edustusmatkat, erilaisten yhteisöjen jäsenyydet ja luottamustoimet.

Toimitus on joutunut ensiksi pohtimaan, kuka kuuluu Suomen luterilaisen kirkon papistoon kyseisenä aikana ja mikä on hänen lopullinen nimimuotonsa, jota julkaisussa käytetään.

Korostan esipuheessa, että uusi verkkojulkaisu ei ole pelkkä Collianderin ja Voipion laatima käsikirjoitus, vaan kriittiseen tiedonhankintaan perustuva tutkimus. Sen tietoja on tarkistettu ja täydennetty toimituksessa muun muassa Helsingin yliopiston ylioppilasmatrikkelien ja erilaisten koulumatrikkelien pohjalta.

Lähdetiedot näkyvät yleensä asianomaisen tietojen yhteydessä. Lukija voi ne siis tarkistaa. Hän pääsee selville myös asianomaisesta henkilöstä esitetyistä keskenään ristiriitaisista tiedoista.

Verkkojulkaisun etuihin kuuluu, että siitä voidaan tehdä hakuja erilaisten kriteerien pohjalta. Siihen sisältyvien pappien määräksi tietokone antaa häkellyttävän luvun: 4617.

On luonnollista, että verkkojulkaisu ei välttämättä ole täydellinen. Tietoja voidaan kuitenkin tarkistaa saadun palautteen pohjalta.

Ehkä nykyaikaisenkin lukijan voi edellyttää tuntevan joitakuita kansakunnan merkkimiehiä 1800-luvulta. Tästä verkkojulkaisusta löytyvät esimerkiksi nimet Johan Ludvig Runeberg (1804–1877) ja Uno Cygnaeus (1810–1888). Hekin olivat pappeja.

Pääset suoraan käyttämään uutta verkkojulkaisua: https://kansallisbiografia.fi/papisto 

Kommentoi ja keskustele

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia.

Hannu Mustakallio

Hannu Mustakallio on kirkkohistorian emeritusprofessori Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa. Hän on ollut mukana Suomen kirkkohistoriallisen seuran paimenmuistotoimikunnassa 1980-luvun lopulta lähtien.

Uutiset ja puheenaiheet

14.6.2024 - Blogi

Kansatieteilijä Tyyni Vahterin Karjala

10.6.2024 - Uutiset 1

Miten Suomi asutettiin? Tuore historiateos kertoo Suomen rakentamisen tarinan Ylä-Savon asutushistoriasta käsin

4.6.2024 - Uutiset

SKS:n Finna yhdistää nyt Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkisto- ja kirjastoaineistot