Yhteisölähtöinen muistitietotutkimus vallan ja etnisyyden risteyksissä

Miten voisimme ymmärtää Yhdysvaltain etelävaltioiden maaseudulla elävien ihmisen elämää ja tukea heidän terveyttään? Entä miten edistää yhdenvertaisuutta ja vuoropuhelua Keski-Lännen suuren kaupungin monietnisessä lähiössä? Vastaus löytyy muistitietotutkimuksesta, joka mahdollistaa erilaisista lähtökohdista tulevien ihmisten kokemusten kuulemisen ja huomioiduksi tulemisen.

Finnish Oral History Network (FOHN), Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Suomen Akatemian Memory Unchained -tutkijatohtoriprojekti järjestivät toukokuussa iltapäiväseminaarin ”Forms and Uses of Oral History in Changing Societies”, jonka puhujina olivat Fulbright-ohjelman kautta Suomessa vierailevat professorit Rachel F. Seidman (University of North Carolina, Chapel Hill) ja Katherine Borland (The Ohio State University, Columbus).

Professori Seidman puhui johtamansa Southern Oral History Programin tutkimushankkeesta, jossa tarkastellaan Pohjois-Carolinan maaseudulla pitkien matkojen päässä asuvien terveyttä. Hankkeen idean takana oli paikallisella klinikalla työskentelevän lääkärin avunpyyntö. Hän nimittäin tarvitsi kipeästi tietoa asukkaiden terveyshistoriasta, sillä hän etsi ratkaisua haja-asutusalueiden korkeaan sydänsairauksista johtuvaan kuolleisuuteen. Lääketieteen ja terveydenhoidon ammattilaiset tarvitsivat siis omien tutkimusmenetelmiensä rinnalle muistitietotutkimuksen elämäkerrallista otetta, joka mahdollistaisi asukkaiden taustoihin tutustumisen ja heidän kokemustensa kuuntelun.

Professori Borland puolestaan esitteli istory Program poikkitieteellisen teatterihankkeen taustahaastatteluja, jotka tehtiin Ohion pääkaupungin Columbuksen Hill Top -lähiön asukkaiden, erityisesti alueella toimivien kansalaisjärjestöjen aktiivijäsenten, kanssa. Idea hankkeeseen tuli eri alojen tutkijoilta, joita kiinnosti poikkitieteellinen ja -taiteellinen työskentely paikallisten yhteisöjen kanssa. Teatteriprojektia edelsi useita haastatteluja erilaisista etnisista taustoista tulevien kansalaisjärjestöaktiivien elämäkertahaastattelut, joissa he kertoivat, miten pitkään olivat asuneet alueella ja millaisia kokemuksia heillä oli yhteisön monietnisyydestä, rasismista ja alueen yhteisöllisyyden kehittämisestä.

Molemmat esitellyt hankkeet perustuivat yhteisölähtöiseen otteeseen (participatory approach), joka lähti liikkeelle ja toteutui hyvin eri tavoin: Seidmanin johtaman hankkeen tapauksessa yhteydenotto ja idea hankkeeseen tuli yhteisössä toimivalta lääkäriltä, ja Borlandin yhteisöllisen teatteriprojektin takana oli akateemisen tutkijayhteisön halu toimia yhteistyössä yhteisön kanssa. Jälkimmäinen tie on tavallinen myös suomalaisen muistitietotutkimuksen piirissä, jossa toimitaan niin ikään pääsääntöisesti tutkijavetoisesti, ja hankkeita luodaan nimenomaan tutkijoiden ideoiden ja intressien pohjalta. Yhteisön tiedontarve ja yhteistyökumppanien aktiivisuus ovat kuitenkin erityisen hedelmällisiä lähtökohtia tutkimushankkeelle, sillä perustelut hankkeen tarpeellisuudesta ja motivaatio osallistua tutkimukseen ovat olemassa alusta saakka. Hankkeen toteuttaminen vaatii silti niin taloudellisia resursseja kuin huolellista suunnittelua ja yhteistyökumppanien toimivaa vuoropuhelua.

Monietnisissä yhteisöissä, kuten sekä Seidmanin että Borlandin toimintakentillä Yhdysvalloissa, toimittaessa hankkeen vetäjältä ja haastattelijoilta vaaditaan pelisilmää yhteisöjen intersektionaalisten valta-asetelmien suhteen. Aina se ei edellytä kuitenkaan etnisten erojen tasoittamista, vaan toisinaan niiden esiintuominen ja esimerkiksi erilaisesta etnisestä ja sosiaalisesta taustasta tulevan haastattelijan tapaaminen johtaa avoimempaan keskusteluun. Yhteisölähtöisessä muistitietotutkimuksessa eroja ei tulisikaan kaihtaa, vaan nimenomaan kohdata. Näin syntyy aitoa vuorovaikutusta ja kokemuksia nähdyksi ja kuulluksi tulemisesta.

Tutustu myös professori Seidmanin blogikirjoitukseen ”Forms and Uses of Oral History in Changing Societies” seminaarista.