”Yxi hengellinen huwitus” – erään arkistolöydön henkiinherätyksen vaiheita
Perheeni kotiutui kaksivuotiselta Saksan matkalta kesällä 2016, ja minun oli aika palata kansanmusiikin lehtorin työhöni Taideyliopiston Sibelius-Akatemiaan. Sain heti syksyn alussa mukaansatempaavan sähköpostin SKS:sta. Minua pyydettiin valmistamaan soivaan muotoon yksi seuran arkiston kätköistä löytynyt, 1800-luvun alussa erään naisen sepittämä 31-säkeistöinen virsiteksti. Esitys olisi tulevan vuoden tammikuussa Tieteiden yön tapahtumassa.
Saamani kutsu esiintymään SKS:n tilaisuuteen kirvoitti idean laajentaa valmistettava esitys isommalle ryhmälle, ja niin oli kurssi-idea syntynyt. Ryhmä koostui lopulta itseni lisäksi kuudesta asiasta kiinnostuneesta ammattimuusikosta. He olivat FM, kanttori Kaisa Kautto Janakkalasta, MuT, kansanlaulaja Sirkka Kosonen Keravalta, MuM, laulaja Tero Pajunen Helsingistä, FM, MuK, opettaja Selja Purovaara Helsingistä, jatko-opiskelija, kanttori, säveltäjä Sirkku Rintamäki Espoosta ja maisteriopiskelija, kanteletaiteilija Eva Väljaots Helsingistä/ Virosta.
Kävimme kurssilla läpi suomalaisen virren ja kansanveisuun historiaa ja opettelimme kansanomaista veisuutyyliä, jolla tulevan esityksemme halusin värittää. Syksyn puolivälissä oli sitten aika ottaa esille kurssin soiva tavoite, eli ”Kaisan virsi” numero 1 ”Niin mahdan minä myös”, joka sisältää oheen merkittyihin raamatun säkeisiin viitaten naisten erinäisiä tilanteita ja tekosia. – Esitys on kooste erilaisista toteutustavoista: perinteinen melodia/ Tero Pajusen säveltämä melodia (Selja Purovaaran sovittama stemma)/ neliääninen sovitus käsikirjoituksesta/ improvisointia perinteiseen sävelmään/ perinteinen sävelmä. Sovitus ja esitys Kaisan virsi -ryhmä.
Kuka Kaisa, mikä arkistolöytö, mikä virsi?
Aloimme etsiä yllä oleviin kysymyksiin vastauksia. Veisuuryhmämme jäsen, runoilija-Kaisan kaima Kaisa Kautto otti kokeneena sukututkijana selkoa Kaisa Juhantyttären elämänvaiheista muun muassa kirkonkirjoja tulkiten ja etsien hänestä jo olemassa olevaa tutkimustietoa. Kurssimme syntyaikoihin Kautto alkoi opiskella kulttuurihistoriaa ja kiinnostui Kaisa Juhantyttärestä niin paljon, että teki hänestä pro gradu -tutkielmansa Kaisa Juhantyttären (1782–1856) elämänhistoria ja muistivihkoon kätketty minuus (2020). Näin Kaisa Juhantyttärestä kertynyt tieto ja tutkijan löytämä uusi tieto ovat nyt yksissä kansissa.
Kaisa Juhantytär syntyi 25.2.1782 Siikaisissa Otamon kylässä, ”vanhasa talosa”, kuten hän muistivihkonsa ensimmäisellä sivulla mainitsee. Hänellä näytti olevan edessään perinteinen naisen rooli eli elämäntehtävä perheen äitinä. Kaisa Juhantyttären ja noormarkkulaisen Abraham Matinpojan häät vietettiin 18.12.1805. Perheeseen syntyi kuusi lasta. Jälkeläisten määrä lisääntyi, kun aikuistuvat lapset avioituivat.
Kaisa Juhantytär poikkesi aikakautensa naisista, koska käytti vapaa-aikansa lukemiseen ja kirjoittamiseen. Kirjoittajuuden myötä talon naiselle avautui rikas sisäinen maailma. Asessori Heikki Granqvist kuvaa vuonna 1892 laatimassaan käsikirjoituksessa Kaisa Juhantyttären olleen ”nuoruudestaan saakka hiljainen luonteeltaan ja hyvin uskonnollinen”. Hän luki mielellään kirjoja, erityisesti raamattua. Kaisa Juhantyttären lempikirjoihi kuului myös virsikirja, jonka virsiä hän Granqvistin mukaan veisasi ”etenkin sunnuntaisin ja muulloinkin töidensä välillä”. Kaisa koki tarvetta vetäytyä yksinäisyyteen mietiskelemään ja sepittämään ajatuksiaan virsiksi. Niitä hän kokosi muistivihkoonsa, jolle antoi nimen Yxi hengellinen huvitus.
Muistivihkon hengellisen kielen takaa tihkuu tietoa kirjoittajan tunteista ja häntä askarruttaneista asioista. Kaisa Juhantytär käsitteli lukemisen ja kirjoittamisen kautta esimerkiksi ikääntymistään ja kuolemaa, joka oli tullut tutuksi vieraaksi Kaharissakin. Hän löysi muuttuvissa elämäntilanteissaan ja yksinäisinä hetkinään raamatun tarinoista samaistumiskohteita ja rohkaisevia esimerkkejä. Muistivihkon tekstit ovat syntyneet yksityisinä hetkinä Kaharin talossa, mutta niiden kirjoittaja ei ole elänyt vain neljän seinän sisällä. Kaisa Juhantytär on tuntenut aikansa hengelliset tuulet ja yhteiskunnallisen murroksen. Hän ei ole ajautunut tuulten mukana, vaan on kuunnellut sisäistä ääntään.
Kaisa Kautto, ylläoleva perustuu pro gradu -tutkielmaan (Turun yliopistio 2020): Kaisa Juhantyttären (1782–1856) elämänhistoria ja muistivihkoon kätketty minuus.
Kaisa Juhantytär oli merkannut useisiin virsiinsä sävelmäviitteet ajan virsikirjan (ns. Vanha virsikirja 1701) virsiin viitaten. Tätä merkintää ei esitysvirressämme ollut, mikä mielestäni viittasi johonkin hyvin tunnettuun sävelmään. Ennen kuin arvuuttelin ryhmällä, mihin sävelmään Kaisa oli virtensä kirjoittanut, jokainen sai tehtäväkseen säveltää oman melodiansa. Sävellysten väkevien kansanveisuuvaikutteisten koukeroiden parissa koimme monta riemullista hetkeä.
Tuli tammikuu 2017 ja Kaisan virsi saatettiin soimaan 200 vuoden jälkeen virren syntyajoista Tieteiden yössä Helsingin Tuomiokirkon Kryptassa. Veisasimme sekä yksi- että moniäänisesti, ensin todennäköisimmällä, Iloitse morsian -virren (vuoden 1986 virsikirjassa virsi 4) melodialla, sitten omilla sävellyksillä sekä hetkessä syntyneillä improvisoiduilla sävelkuluilla. Yleisö tuli mukaan perinteisellä melodialla, ja niin virren kaikki 31 säkeistöä kajahtivat ilmaan ja toivon mukaan kantautui myös Kaisa Juhantyttären korviin sinne jonnekin iäisyyteen.
Esityksen jälkeen tuli voimakas tunne, että emme voi jättää projektia tähän – Kaisan muistivihkossa olisi vielä 11 veisaamatonta virttä. – Kuuntele Kaisa Juhantyttären muistivihosta virsi 4 ”Sun rakaudes jalo mun sieluni sytyttä.” Sävelmä trad., esittäjä Sirkka Kosonen.
Opettelimme perinteisiä melodioita ja sävelsimme uusia ja harjoittelimme niitä yhdessä ja erikseen tulevia keikkoja varten. Olemme eri kokoonpanoissa, veisaten ja soittaen esiintyneet ensimmäisen konserttimme jälkeen Riihimäellä 2017, Oulussa 2018, Helsingin Kannelmäessä 2020 ja Noormarkussa 2020. Noormarkun konsertti oli siitä erikoinen, että esiinnyimme virsitekstien syntypaikalla Kaharin talossa, jossa Kaisa Juhantytär asui perheensä kanssa. Se toi veisuulle ihan erityisen merkityksen. Hänen virsistään ei oikeastaan siellä edes tiedetty, ja kiinnostus asiaa kohtaan tuntui heräävän. Yleisössä oli myös yksi Kaisa Juhantyttärestä suoraan polveutuva jälkeläinen. Nyt olemme alustavasti sopineet pari konserttia ensi vuodelle ja olemme myös viritelleet levytysyhteistyötä SKS:n, Sibelius-Akatemian ja IMU-Inkoon musiikin kesken. Tavoitteemme on saada äänite valmiiksi ennen seuraavia esiintymisiä.
Postauksesssa ei vielä ole kommentteja. Ole ensimmäinen kommentoija!