”Yxi hengellinen huwitus” – erään arkistolöydön henkiinherätyksen vaiheita

Perheeni kotiutui kaksivuotiselta Saksan matkalta kesällä 2016, ja minun oli aika palata kansanmusiikin lehtorin työhöni Taideyliopiston Sibelius-Akatemiaan. Sain heti syksyn alussa mukaansatempaavan sähköpostin SKS:sta. Minua pyydettiin valmistamaan soivaan muotoon yksi seuran arkiston kätköistä löytynyt, 1800-luvun alussa erään naisen sepittämä 31-säkeistöinen virsiteksti. Esitys olisi tulevan vuoden tammikuussa Tieteiden yön tapahtumassa.

Saamani kutsu esiintymään SKS:n tilaisuuteen kirvoitti idean laajentaa valmistettava esitys isommalle ryhmälle, ja niin oli kurssi-idea syntynyt. Ryhmä koostui lopulta itseni lisäksi kuudesta asiasta kiinnostuneesta ammattimuusikosta. He olivat FM, kanttori Kaisa Kautto Janakkalasta, MuT, kansanlaulaja Sirkka Kosonen Keravalta, MuM, laulaja Tero Pajunen Helsingistä, FM, MuK, opettaja Selja Purovaara Helsingistä, jatko-opiskelija, kanttori, säveltäjä Sirkku Rintamäki Espoosta ja maisteriopiskelija, kanteletaiteilija Eva Väljaots Helsingistä/ Virosta.

Kävimme kurssilla läpi suomalaisen virren ja kansanveisuun historiaa ja opettelimme kansanomaista veisuutyyliä, jolla tulevan esityksemme halusin värittää. Syksyn puolivälissä oli sitten aika ottaa esille kurssin soiva tavoite, eli ”Kaisan virsi” numero 1 ”Niin mahdan minä myös”, joka sisältää oheen merkittyihin raamatun säkeisiin viitaten naisten erinäisiä tilanteita ja tekosia. – Esitys on kooste erilaisista toteutustavoista: perinteinen melodia/ Tero Pajusen säveltämä melodia (Selja Purovaaran sovittama stemma)/ neliääninen sovitus käsikirjoituksesta/ improvisointia perinteiseen sävelmään/ perinteinen sävelmä. Sovitus ja esitys Kaisan virsi -ryhmä. 

Aloimme etsiä yllä oleviin kysymyksiin vastauksia. Veisuuryhmämme jäsen, runoilija-Kaisan kaima Kaisa Kautto otti kokeneena sukututkijana selkoa Kaisa Juhantyttären elämänvaiheista muun muassa kirkonkirjoja tulkiten ja etsien hänestä jo olemassa olevaa tutkimustietoa. Kurssimme syntyaikoihin Kautto alkoi opiskella kulttuurihistoriaa ja kiinnostui Kaisa Juhantyttärestä niin paljon, että teki hänestä pro gradu -tutkielmansa Kaisa Juhantyttären (1782–1856) elämänhistoria ja muistivihkoon kätketty minuus (2020). Näin Kaisa Juhantyttärestä kertynyt tieto ja tutkijan löytämä uusi tieto ovat nyt yksissä kansissa.

Kaisa Juhantytär oli merkannut useisiin virsiinsä sävelmäviitteet ajan virsikirjan (ns. Vanha virsikirja 1701) virsiin viitaten.  Tätä merkintää ei esitysvirressämme ollut, mikä mielestäni viittasi johonkin hyvin tunnettuun sävelmään. Ennen kuin arvuuttelin ryhmällä, mihin sävelmään Kaisa oli virtensä kirjoittanut, jokainen sai tehtäväkseen säveltää oman melodiansa. Sävellysten väkevien kansanveisuuvaikutteisten koukeroiden parissa koimme monta riemullista hetkeä.

Tuli tammikuu 2017 ja Kaisan virsi saatettiin soimaan 200 vuoden jälkeen virren syntyajoista Tieteiden yössä Helsingin Tuomiokirkon Kryptassa. Veisasimme sekä yksi- että moniäänisesti, ensin todennäköisimmällä, Iloitse morsian -virren (vuoden 1986 virsikirjassa virsi 4) melodialla, sitten omilla sävellyksillä sekä hetkessä syntyneillä improvisoiduilla sävelkuluilla. Yleisö tuli mukaan perinteisellä melodialla, ja niin virren kaikki 31 säkeistöä kajahtivat ilmaan ja toivon mukaan kantautui myös Kaisa Juhantyttären korviin sinne jonnekin iäisyyteen.

Esityksen jälkeen tuli voimakas tunne, että emme voi jättää projektia tähän – Kaisan muistivihkossa olisi vielä 11 veisaamatonta virttä. – Kuuntele Kaisa Juhantyttären muistivihosta virsi 4 ”Sun rakaudes jalo mun sieluni sytyttä.” Sävelmä trad., esittäjä Sirkka Kosonen.

Opettelimme perinteisiä melodioita ja sävelsimme uusia ja harjoittelimme niitä yhdessä ja erikseen tulevia keikkoja varten. Olemme eri kokoonpanoissa, veisaten ja soittaen esiintyneet ensimmäisen konserttimme jälkeen Riihimäellä 2017, Oulussa 2018, Helsingin Kannelmäessä 2020 ja Noormarkussa 2020. Noormarkun konsertti oli siitä erikoinen, että esiinnyimme virsitekstien syntypaikalla Kaharin talossa, jossa Kaisa Juhantytär asui perheensä kanssa. Se toi veisuulle ihan erityisen merkityksen. Hänen virsistään ei oikeastaan siellä edes tiedetty, ja kiinnostus asiaa kohtaan tuntui heräävän. Yleisössä oli myös yksi Kaisa Juhantyttärestä suoraan polveutuva jälkeläinen. Nyt olemme alustavasti sopineet pari konserttia ensi vuodelle ja olemme myös viritelleet levytysyhteistyötä SKS:n, Sibelius-Akatemian ja IMU-Inkoon musiikin kesken. Tavoitteemme on saada äänite valmiiksi ennen seuraavia esiintymisiä.