Kalevalaseura luovutti mittavan arkistonsa SKS:n arkistoon

Vuoden vaihteessa 2024 SKS:n arkiston kokoelmiin saatiin tärkeä lisäys, kun Kalevalaseura siirsi arkistonsa SKS:n haltuun. Aineisto tuo tutkijoiden ja muiden kiinnostuneiden saataville suomalaisen kulttuurihistorian kannalta pitkäikäisen ja merkittävän toimijan aineiston koko laajuudessaan.

Kalevalaseuran SKS:lle luovuttama arkisto kattaa vuodet yhdistyksen varsinaisesta perustamisesta vuonna 1919 aina vuoteen 2013. Mukana on varhaisempaakin aineistoa, kuten Kalevalaseuran syntyyn liittyvää kirjeenvaihtoa 1910-luvulta. Tuoreimmat aineistot jäävät toistaiseksi Kalevalaseuran haltuun.

Arkisto on laajuudeltaan mittava: tekstiaineistoa on yhteensä yli 10 hyllymetriä. Aineisto sisältää muun muassa seuran toimielinten pöytäkirjoja, kirjeenvaihtoa, taloudenhoitoon liittyviä asiakirjoja, lehtileikkeitä sekä Kalevalan kääntämiseen ja juhlavuosiin liittyviä aineistoja. Valokuvia on noin 2,5 hyllymetriä. Kuvia on esimerkiksi Kalevalaseuran juhlista ja tilaisuuksista sekä Kalevala-taiteesta. Lisäksi arkistoon kuuluu runsaasti äänitteitä ja videoita sekä piirustuksia ja julisteita. Kokonaisuuteen sisältyy myös Kalevalaseuralle lahjoitettua aineistoa, eritoten Kalevalaan liittyviä käsikirjoituksia, valokuvia, äänitteitä ja videoita.

”Kalevalaseuran arkisto on erityislaatuinen jo sen käsittämän yli sadan vuoden ajanjakson ja aineiston laajuuden takia. Arkisto on myös hyvin kattava: aineistoa on säilynyt runsaasti koko seuran historian ajalta ilman huomattavia aukkopaikkoja. On hienoa, että aineistosta on pidetty hyvää huolta läpi vuosikymmenten ja useiden toimitilamuuttojen”, kertoo SKS:n arkistotutkija Mervi Pirhonen.

Kokoelman helmiä ovat esimerkiksi Eino Leinon ja Larin-Kyöstin Kalevalaseuralle omistamat runot ja muut kirjoitukset sekä Louis Sparren matkapäiväkirja Itä-Karjalasta vuodelta 1892. Aineistosta selviää muun muassa, mitä Kalevalaseuran perustajaisissa 9.12.1919 tarjoiltiin, minkälaisia suunnitelmia tehtiin ennen Häiden vietto Karjalan runomailla -elokuvan kuvauksia, keitä kutsuttiin Kalevalan juhlavuoden 1949 juhliin ja mikä oli heidän istumajärjestyksensä, tai minkälainen oli Eliel Saarisen ensimmäinen luonnos monumentaaliseksi Kalevalataloksi hänen keskusteltuaan asiasta A. O. Väisäsen kanssa Kalevalaseuran toimistolla.

”Kalevalaseuran arkisto tulee tarjoamaan tutkijoille monenlaisia näkökulmia: vaikkapa kansallisen identiteetin rakentaminen juuri itsenäistyneessä Suomessa, Kalevalan hyödyntäminen taiteessa eri aikoina, Suomen suhde rajantakaiseen Karjalaan tai Kalevalan kääntäminen ja vienti ulkomaille”, lisää Mervi Pirhonen.

Luovutuksen mukana SKS:n arkistoon saatiin myös lisäyksiä muun muassa Matti Kuusen, A. O. Väisäsen, Samuli Paulaharjun, Ahti Rytkösen ja Kalevalan juhlavuoden 1985 toimikunnan arkistoihin. Esimerkiksi A. O. Väisäsen kuvakokoelma täydentyi runsaalla hyllymetrillä Väisäsen ottamia valokuvia hänen tutkimus- ja keruumatkoiltaan Viroon, Inkeriin, Karjalaan, Mordvaan ja muiden suomalais-ugrilaisten kansojen pariin.

Kalevalaseuran arkisto on käytettävissä SKS:n arkiston tutkijasalissa Helsingissä (Hallituskatu 1).