Perinnelajikortistot

Arvoituskortisto käsittää noin 120 000 arvoitusta. Se sisältää käsikirjoituskokoelmien arvoitusaineiston vuoteen 1967 asti.

Kortistossa on lähdeluettelo julkaisuista, joista on kopioitu arvoituksia kortistoon (1 laatikko). Arvoituksia sisältävistä arkiston keräelmistä on myös luettelo (1 laatikko), joka ei kuitenkaan kata uusimpia kortistoon sijoitettuja aineistoja.

Varsinaiset arvoitukset (81 laatikkoa) on järjestetty arvoituksen alun mukaan aakkosjärjestykseen. Saman arvoituksen erialkuiset toisinnot ovat kuitenkin samassa kohdassa. Aakkostuksen tarkemmat periaatteet ja poikkeukset selviävät kortiston ensimmäisessä laatikossa olevasta selosteesta.

Aakkostus on merkitty keltaisella välikortilla. Kunkin kirjainyhdistelmän alussa ovat ensin arvoitukset, joiden toisintomäärä on alle viiden. Siniseen välikorttiin on merkitty kunkin arvoituksen ”normaalimuoto”. Aakkoselliselta paikaltaan pois siirrettyjen korttien kohdalla on valkoinen viitekortti osoittamassa, mistä arvoitus on löydettävissä. Punaisia viitekortteja on käytetty osoittamaan lähellä toisiaan olevia arvoituksia ja arvoituskuvia. Kortistoon on lisätty tiedot kunkin arvoituksen esiintymisestä Maamme-kirjassa ja kansakoulujen lukukirjoissa.

Kompakysymykset (8 laatikkoa, joista 4 laatikkoa järjestettyä aineistoa) on järjestetty kysymystyypeittäin (esim. vaihtoehtoarvoitukset, sukulaisuusarvoitukset, parodiset laskutehtävät).

Asiantuntemusarvoitukset (2 laatikkoa) on järjestetty esiintymisyhteytensä mukaan: laskuarvoitukset, munkkiarvoitukset eli raamatulliset arvoitukset, hengenlunastusarvoitukset, viestiarvoitukset, saduissa esiintyvät arvoitukset.

Aihepiirien mukainen vastauskortisto ( 2 laatikkoa) sisältää seuraavat aihepiirit:

Vastauksen kohdalta (esim. ”kirppu”) löytyvät viitteet arvoitusten alkuihin eli varsinaiseen arvoituskortistoon. Punaiset viitekortit viittaavat samojen arvoitusten erilaisiin vastauksiin, esim. ”Iso suuri, mustanpruuni” -arvoitukseen voi olla vastauksena sekä ”kirppu” että ”kirkko”.

Vastaushakemisto (1 laatikko) viittaa aihepiirien mukaiseen vastauskortistoon, esim. ”kirppu” – ks. ”eläinkunta: kirppu”. Hakemisto on aakkostettu vastausten mukaan.

Aakkosellinen vastaushakemisto (3 laatikkoa) viittaa suoraan arvoituksiin eli varsinaiseen arvoituskortistoon.

Tietyn vastauksen mukainen arvoitus voidaan löytää joko suoraan aakkosellisen vastaushakemiston kautta tai vastaushakemiston ja aihepiirien mukaisen vastauskortiston kautta. Sekä aakkosellinen vastauskortisto että aihepiirien mukainen kortisto ovat viitteiltään osittain epätäydellisiä, joten kaikkia tiettyyn vastaukseen liittyviä arvoituksia etsivän on syytä katsoa viitteet kummastakin kortistosta.

Eläinperinnekortisto on kopioitu 1940-luvulla eikä sitä ole myöhemmin täydennetty. Kortisto käsittää noin 15 000 korttia eläimiin liittyvää perinnettä: uskomuksia, taikoja, enteitä, loruja, sananparsia ja tarinoita. Kortisto on järjestetty uudelleen vuonna 1977.

Kortisto on jaettu kahteen pääryhmään:

Luonnoneläimet on jaettu edelleen alaryhmiin:

Ryhmien sisällä on eläinlajien yleisnimien mukainen aakkosjärjestys (siniset välikortit). Joidenkin eläinlajien (kissa, käki, käärme, hämähäkki) aineisto on edelleen jaoteltu motiiveittain (keltainen välikortti). Ryhmässä Nisäkkäät on alaryhmä metsästys, villieläimet, yleistä, ryhmässä Linnut linnustus, linnut, yleistä ja ryhmässä Kalat kalastus, kalat, yleistä.

Katso kortistot: Sadut (eläinsadut AT 1–199); historialliset ja paikallistarinat (pääryhmä Luonto); uskomustarinat; kalevalamittaiset runot (SKVR-sivustolla); kansanusko; syntytarinat; luonnonäänten jäljittelyt; sananparret; arvoitukset; kalendaariperinne; kansatieteellinen aineisto.

Historiallisten tarinoiden ja paikallistarinoiden kortisto sisältää kertomuksia historiallisista henkilöistä, paikoista ja tapahtumista. Siihen on kopioitu tarinoita keräelmistä, jotka ovat saapuneet arkistoon 1950-luvulle mennessä. Kortistosta puuttuvat mm. Paulaharjun runsas aineisto sekä uudemmat kokoelmat, kuten vuoden 1961 Tarinakilpailu (TK). Kortiston laajuus on noin 40 000 korttia.

Vuonna 1965 laaditussa kortistosysteemissä tarinat on jaettu seitsemään pääryhmään. Pääryhmät on jaettu edelleen alaryhmiin, joihin sisältyy runsaasti muistitietoa ja henkilökohtaisia kertomuksia sekä toisaalta stereotyyppisiä tarinoita.

Yksittäiset tarinatyypit samoin kuin alaryhmien muu aines ovat maantieteellisessä järjestyksessä perinnealueittain ja edelleen kerääjän mukaisessa aakkosjärjestyksessä. Viittauksia varsinkin uskomustarinoihin on runsaasti. Katso myös kortistot: sadut; kaskut; uskomustarinat; eläinperinne.

Luettelot ja kokoelmajulkaisut:

Rausmaa, Pirkko-Liisa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkiston historiallisten ja paikallistarinain luettelo. [Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkisto, 1965]. Moniste.

Rausmaa, Pirkko-Liisa. Catalogue of Historical and Local Legends. Ilmestynyt julkaisussa: Catalogues of Finnish Anecdotes and Historical and Local Legends. NIF Publ. 3, 1973.

Kotiseudun tarinoita. Toim. Lauri Simonsuuri. Helsinki: SKS, 1951. (2. painos 1984).

Käsikirjoitusten runsaat 2 200 itkuvirttä on kopioitu kolmena kappaleena. Yksi kopioista on luovutettu Turun yliopiston kulttuurien tutkimuksen laitokseen. Kaksi kopiota on järjestetty seuraavasti Kansanrunousarkiston itkuvirsikortistoon:

Vuotuisiin merkki- ja juhlapäiviin sekä kalendaarisiin jaksoihin liittyvästä perinteestä on kopioitu kortistoksi noin 110 000 muistiinpanoa: uskomuksia, enteitä, tarinoita, sananparsia, leikkejä, kansatieteellisiä kuvauksia jne. Kortisto sisältää järjestettynä ennen 1950-lukua kerätyn aineiston. Karkausvuoden, karkauspäivän, isänpäivän ym. osalta kortistossa on myös uudempaa aineistoa.

Kortisto on järjestetty vuodenkierron mukaan. Kunkin merkkipäivän tai -jakson alajaottelu on aiheenmukainen. Kutakin aihetta koskevat tiedot on ryhmitelty perinnealueittain. Liikkuvia juhlapäiviä koskeva tietous on sijoitettu omaksi osastokseen kiinteiden merkkipäivien jälkeen. Kortiston alussa on merkkipäivien aakkosellinen luettelo, josta selviää kunkin merkkipäivän sijainti kalenterissa.

Järjestetyn aineiston (65 laatikkoa) jäljessä on osittain järjestettyä aineistoa (14 laatikkoa, laatikoissa oranssit otsikkokortit).

Katso myös kortistot: sananparret; kansanusko; kalevalamittaiset runot (SKVR-sivustolla); leikit; tanssit ja laululeikit; historialliset tarinat ja paikallistarinat; uskomustarinat; Kansatieteellinen aineisto.

Suomen Kansan Vanhoissa Runoissa (SKVR) julkaistiin 1908–1948 lähes kaikki arkistoihin tallennettu ja kirjallisista lähteistä löydetty kalevalainen runous. SKVR-tietokanta perustuu tähän teokseen. Suurin osa aineistosta on peräisin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kokoelmista.

SKVR:n julkaisijoiden päämääränä oli täydellinen, kalevalaiseen runouteen pitäytyvä ainesjulkaisu. Käytännössä rajat kuitenkin liukuvat: teossarja sisältää myös suorasanaisia loitsuja ja uusimittaisia kehtolauluja, ja toisaalta siitä puuttuu kalevalamittaisia aineistoja, jotka koettiin sopimattomiksi tai ei-perinteisiksi. Näistä aineistoista ks. Julkaisematon kalevalamittainen runoaineisto Kansanrunousarkistossa. Kalevalaisia runotekstejä etsivälle SKVR on ensisijainen ja usein riittävä lähde.

Kansanlaulukortisto sisältää uusimittaista kansanlauluainesta: kertomalauluja, lyriikkaa, tanssilauluja sekä arkkiveisuja ja muita kirjallisperäisiä lauluja. Kortiston yhteyteen on sijoitettu myös pyrkimäluvut, karjankutsut ja muistosäkeet.

Kortiston laajuus on noin 130 000 korttia, ja siihen on kopioitu käsikirjoituksista lauluja 1950-luvulle saakka. KRK-sidossarjaa lukuun ottamatta kansanlaulukortistoon ei sisälly kilpakeruuaineistoja. Siten esim. vuoden 1953 kilpakeruu (LK-sarja, noin 20 000 numeroa ) puuttuu. Kopioimattomasta aineksesta on 1960-luvun lopulla laadittu viitekortisto.

Kansanlaulut on kopioitu kahtena kappaleena. Ykköskappale on järjestetty aiheenmukaiseksi kortistoksi, josta osa, noin 15 000 korttia on siirretty erilliseksi neulakortistoksi. Kakkoskappale on järjestetty alkusanojen mukaan aakkoselliseksi kortistoksi. Kukin kortti sisältää laulutekstin ja lähdeviitetiedot. Jos alkuperäiseen käsikirjoitukseen sisältyy myös sävelmä, tästä on merkintä kopiokortissa. Sävelmä on löydettävissä erillisestä sävelmäkortistosta. Erilliset kortistot on tehty myös soittajista ja laulajista sekä Suomen Kansan Sävelmiä -julkaisun LINKKI ULOS (SKSÄV) sävelmistä.

Katso myös Sävelmäkortisto.

Luettelot ja kokoelmajulkaisut:

Asplund, Anneli. Uudemmilla runomitoilla sepitetyt kansanlaulut. [Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkisto.] Moniste.

Asplund, Anneli. Balladeja ja arkkiveisuja. Suomalaisia kertomalauluja. Helsinki: SKS, 1994.

Suomen Kansan Sävelmiä.

Itkuja Karjalasta, Inkeristä, Suomesta. Laments from Karelia, Ingria, Finland. Toim. Anneli Asplund. SKS 2004.

Kaale dzambena. Suomen mustalaiset laulavat. Finnish gypsies sing. Toim. Kari Huttunen, Pekka Jalkanen & Pekka Laaksonen. SKS LP 1972; GMCCD 9302/1993.

Kalevala Heritage. Archive recordings of ancient Finnish songs. Runonlaulua Suomesta, Karjalasta ja Inkeristä. Toim. Anneli Asplund. SKS 1995.

Kantele. Folk music from Finland. Toim. Anneli Asplund. SKS 1998.

Nyt ylös sieluni. Suomalaista kansanveisuuta. Toim. Anneli Asplund. SKS 2003.

Kortisto pohjautuu järjestelmään, joka luotiin 1950-luvulla. Tuossa vaiheessa vain osa aineksesta oli kopioituna. Kopioinnin edistyessä järjestelmää on kehitelty ja tarkennettu. Tällä hetkellä noin kaksi kolmasosaa kopioidusta aineksesta on systeemissä. Aiheenmukaisessa kortistossa on 13 pääryhmää, jotka jakautuvat edelleen temaattisiin alaryhmiin. Luokituksesta on olemassa erillinen luettelo (PDF).

1950- ja 1960-lukujen vaihteessa siirrettiin osa aiheenmukaisesta kortistosta kokeilumielessä neulakorteille. Neulakortistoon joutui pääasiassa rakkausaiheista rekilaululyriikkaa sekä ns. miestenlauluja. Neulakortisto on siis aiheenmukaisen kortiston osa. Niinpä esim. rekilaulutyyppisiä miestenlauluja (sotaväki, vankila, juomari, kulkuri jne.) on löydettävissä aiheenmukaisen kortiston ohella myös neulakortistosta. Kortistosta on olemassa erillinen käyttöohje. Kortteja on käsiteltävä varoen, sillä lovien väliset reunat voivat kovakouraisessa käsittelyssä murtua. Kortiston käyttäjän on pantava kortit huolellisesti laatikkoon siten, että lovet osuvat kohdalleen.

Neulakorttijärjestelmä käsittää noin 14 000 korttia. Kullakin kortilla on 1 säkeistö, joka useimmiten on nelisäkeinen. Kortisto on järjestetty ryhmiin sen mukaan mikä on katsottu laulun päämotiiviksi.

Esim.
Hevonen se ravasi ja kärryt ne paukkuu
ja maantien santa se tuiskii.
Tään laulun poika kun laulelee
ja pullon suuta muiskii.

Laulu on tulkittu päämotiiviltaan hevosaiheiseksi ja sijoitettu kortistossa ryhmään ”Hevonen”. Tutkittaessa laulu- tai juomariaiheita on otettava huomioon myös edellä mainittuun ryhmään sijoitettu laulu, joka löytyy numeroiden 7 ja 10 kohdalta (kts. koodikorttia).
Kunkin ryhmän kortit eivät ole määrätyssä järjestyksessä keskenään, joten kortteja voi käsitellä vapaasti tarvitsematta säilyttää järjestystä. Sen sijaan kortteja ei luonnollisestikaan saa siirtää välikortin toiselle puolelle, jolloin ne joutuisivat väärään ryhmään. Ryhmien välisiin kortteihin on merkitty joitakin viitteitä ryhmän aineistosta, milloin se on katsottu tarpeelliseksi.

Kortistoa käytettäessä ei ole liian sokeasti luotettava ryhmitykseen, koska ratkaisut usein ovat varsin tulkinnanvaraisia. Kun laulut on järjestetty päämotiivin mukaan, saattavat alun perin saman laulun toisinnot ja muunnokset joutua eri ryhmiin, koska laulun merkitys
voi muuttua jo yhdenkin sanan takia. Etsittäessä saman laulun toisintoja ei ole tyydyttävä yhdestä ryhmästä löytyviin, vaan on haettava muista ryhmistä vastaavien lovien kohdalta. Tällöin voidaan käyttää myös ns. kopiokortistoa, jossa laulut on aakkostettu alkusanojen mukaan.

Lovien merkitys on ilmaistu ns. koodikortilla, jossa jokaista lovea vastaa numero (1 -100).
Numeroin 1 -49 on ilmaistu laulujen yleisiä aihepiirejä, 61 – 80 ja 83 – 87 laulujen kuvastoa, 81, 88 -96 kielen muotoseikkoja ja 97 – 100 keruualueita.

Koodikortissa punaisella merkityt lovet ilmaisevat:

Selityksiä

65. Interiööri rekvisiitta. Ryhmä on jonkinlainen ylijäämävarasto, johon on sijoitettu sellainen kuvasto, joka ei sovi muihin numeroihin, esim. sotamiehen ja hevosen varusteet, soittimet, puukko, taloustarvikkeet, huonekalut ja sisustus, muu esineistö.

66. Kulkuneuvo. Esim.laiva, juna, auto, reki, rattaat mainitaan tai niihin viitataan.

69. Aika, vuoden ja vuorokauden aika. Esim. Syksyllä synkillä pimeillä öillä pojat on vahdin alla.

81. Puhuttelu.

Älä sure heilani vaik erokin tulee,
kyllä se mailmassa niinkin käy.
Kuin sinulla on ikää ja minulla on aikaa
etsiä uutta ystävää.

88. Luonnonjohdatus. Laulun kaksi ensimmäistä säettä muodostavat erillisen kokonaisuuden, jolla ei useinkaan ole sisällöllistä yhteyttä kahteen seuraavaan säkeeseen. Usein tämä johdatus on luonnonaiheinen.

Tuomi se kukki valkean kukan
ja marjan pikimustan.
Hätipiti heila kiusallain
sain minä eron susta.

89. Numeraalielementti. Laulussa on käytetty lukusanaa.

Ruunua palvelin kolme vuotta
en minä surru sitä.
Eihän heilani luvannu
ruunun raakkia pitää.

90. Palautumajohdatus.

Taas on tullu ryypätyksi liian runsahasti
liian runsahasti
eikä tämä asia tätä viisaa
Ryssänmaalle asti.

91. Negaatiojohdatus. Laulun kahdessa ensimmäisessä säkeessä on käytetty kielteistä muotoa.

Eikä meitä surulla ruokita
se on ilo joka elättelee,
heilani on niin nuori ja nätti
ja laulu se helähtelee.

92. Kysymysjohdatus. Laulun kaksi ensimmäistä säettä on kysymyksen muodossa.

Miksi rakas heilaseni
ero meist´on tullut?
Eihän meidän välillä
matka pitkä ollut.

93. Konsessiivijohdatus. Laulun kahdessa ensimmäisessä säkeessä on käytetty konsessiivikonjunktiota.

Vaikka minä vaeltaisin ympäri maata
ja asuisin valtameren takana,
niin kuvasi on kätketty sydämeni pohjaan
ja toivoni ei voi lakata.

94. Konditionaalijohdatus. Laulun kahdessa ensimmäisessä säkeessä tekeminen on esitetty ehdonalaisena.

Jos minä saisin takaisin
sen pari kolme vuotta.
Sen likan nätin lirusilmän
hyljäsin minä suotta.

95. Komparaatiojohdatus.

Heilani silmät kuin taivaalla tähdet
ja varsi kuin elämänlanka.
Enkä mä luullut sellaista hilsua
maailmassa olevankaan.

96. Imperatiivijohdatus. Kahdessa ensimmäisessä säkeessä on käytetty imperatiivia.

Älä sinä vanha mun äitini sure
minun hurjaa, reissuani,
vaan anna minun pelata ja anna minun juoda
ja laulella laulujani.

Kortisto ei pidä sisällään neulakortiston aineistoa. Kortisto jakautuu kolmeen osaan:

Perinteen ja nykykulttuurin kokoelmissa on huomattavat määrät kansatieteellistä eli etnografista aineistoa. Aineistosta on laadittu kaksiosainen viitekortisto – E-kortisto.

Varhaisempi osa sisältää viitteet vuoden 1960 loppuun mennessä saapuneeseen aineistoon. Teemahakemiston lisäksi aineistosta on tehty topografinen hakemisto.

Täydennysosa sisältää viitteet vuosina 1961-1980 saapuneeseen aineistoon ja siitä on vain teemahakemisto. Hakemisto ei pidä sisällään kilpakeruisiin saapuneita aineistoja.

Kortit ovat viitekortteja, joissa on lähdeviite ja lyhyt luonnehdinta sisällöstä.

Luettelot ja kokoelmajulkaisut:

Kansatieteelliset käsikirjoitukset, saapuneet Suom. Kirj. Seuran arkistoon ennen vuotta 1936. Luetteloineet Sulo Haltsonen ja E. A. Tunkelo. Helsinki : SKS, 1938.

Perinteen ja nykykulttuurin kokoelmissa on huomattavat määrät kansatieteellistä eli etnografista aineistoa. Aineistosta on laadittu kaksiosainen viitekortisto – E-kortisto.

Varhaisempi osa sisältää viitteet vuoden 1960 loppuun mennessä saapuneeseen aineistoon. Teemahakemiston lisäksi aineistosta on tehty topografinen hakemisto.

Täydennysosa sisältää viitteet vuosina 1961-1980 saapuneeseen aineistoon ja siitä on vain teemahakemisto. Hakemisto ei pidä sisällään kilpakeruisiin saapuneita aineistoja.

Kortit ovat viitekortteja, joissa on lähdeviite ja lyhyt luonnehdinta sisällöstä.

Luettelot ja kokoelmajulkaisut:

Kansatieteelliset käsikirjoitukset, saapuneet Suom. Kirj. Seuran arkistoon ennen vuotta 1936. Luetteloineet Sulo Haltsonen ja E. A. Tunkelo. Helsinki : SKS, 1938.

Kansanlääkintäkortisto sisältää runsaat 100 000 kopiokorttia ihmisten ja eläinten tauti- ja sairauskuvauksia, parannuskeinoja, kertomuksia parantajista, loitsuja, uskomuksia sekä tautien ja lääkkeiden nimityksiä. Kopiointi ulottuu vuoteen 1955 asti, joten kortistosta puuttuvat tätä uudemmat kansanlääkinnän keruukilpailut ja kyselyt, mm. Farmos (1961), Medica (1964) ja Kansanlääkintä (1978).

Kortisto on järjestetty asiasanoittain aakkosjärjestykseen. Asiasanat ovat pääasiassa tautien nimityksiä, mutta mukana on myös ihmisen anatomiaan ja elintoimintoihin liittyviä termejä. Asiasanan Kansanparantajia kohdalla on nimen mukaan aakkostettuna nimeltä mainittuihin parantajiin, unennäkijöihin, verensulkijoihin ym. liittyvää tietoutta. Kortiston alussa on viitehakemisto (2 laatikkoa) asiasanoista, jotka on sijoitettu toisen sanan yhteyteen kortistossa. Eri asiasanat ja toisinaan niiden alaryhmätkin on erotettu välikortein. Kortisto sisältää myös viittauksia muualle kortistoon.

Katso myös kortistot: Kalevalamittaiset runot (SKVR-sivustolla); uskomustarinat (D tietäjät, noidat, Q tautidemonit); kansanusko (I D tietäjät, noidat, Q tautidemonit, II 11 karjataudit, III ihmisen elämänvaiheet); Kansatieteellinen aineisto (VIII d parannustavat, taiat, uskomukset).

Kansanlääkintäkortiston hakusanat

Kansanuskon kortisto sisältää noin 100 000 kopiokorttia uskomuksia, enteitä ja taikoja, jotka kattavat koko elämänpiirin kansanlääkintää lukuun ottamatta. Kopioitu aineisto ulottuu 1960-luvulle. Kortisto on keskeneräinen; noin 60 % kopioidusta aineistosta on osapuilleen järjestettynä.

Kortistosysteemi perustuu neljään pääryhmään. Pääluokka I on nivelletty soveltuvin osin uskomustarinasysteemiin ja järjestetty uskomustarinoiden tyyppiluettelon (Suomalaiset uskomustarinat. Tyypit ja motiivit) mukaan. Monisteessa Kansanuskon kortisto I on luetteloitu a) uudet, pelkästään uskomuksia koskevat tyyppinumerot (tarinaluettelon alanumeroita) ja b) ne tarinatyyppinumerot, joihin on merkitty uskomuksia koskevia lisäyksiä. Pääryhmät II-IV jakautuvat edelleen laajoiksi temaattisiksi alaluokiksi, joista on olemassa luettelomoniste Kansanuskon kortisto II-IV.

Pääryhmään I sisältyvää aineistoa (noin 25 000 tekstiä) tutkittaessa on katsottava rinnakkainen uskomustarinakortisto, samoin tarinajulkaisuaineisto ja tarinalitteraatiot (näissä alleviivatut tyyppinumerot ovat uskomuksia). Huomattakoon, että lajianalyysi uskomuksen, memoraatin ja tarinan kohdalla saattaa kirjallisten muistiinpanojen kohdalla olla häilyvä. Kansanuskokortiston välikortit ja tyyppikortit ovat samoja kuin uskomustarinakortistossa; uskomus saattaa kuitenkin olla vain osa kyseisen tarinatyypin aihepiiriä. Joskus tyyppinumeron yhteyteen on uskomuksen osalta kirjattu lisätietoja. Ne ovat muodossa: ”D 11 Lisäys”. Keltaisilla tyyppikorteilla merkittyjen uskomusten välissä on myös sellaisia uskomustyyppejä, joille uskomustarinoiden tyyppiluettelossa ei ole vastinetta. Nämä uskomukset on merkitty samaan aihepiiriin väljästi kuuluvien tarinatyyppien alanumeroiksi (sininen tyyppikortti). Muut kuin supranormaaleihin olentoihin ja ilmiöihin liittyvät unet ovat kokonaisuudessaan pääluokan A lopussa (vrt. tyyppiluettelon numerot 866-888).

Huomattakoon, että tyyppireferaatin yhteydessä keltaisella kortilla olevat arkiston perinnealuetunnuksin ilmaistut levikkitiedot koskevat vain uskomustarinoita. Samaan aihepiiriin kuuluvien uskomusten ja taikojen levinneisyys voi siten olla erilainen. Sulkeissa oleva luku ilmoittaa vuoteen 1998 mennessä järjestetyn uskomusaineksen likimääräisiä toisintolukuja.

Pääryhmien II-IV alaluokat jakautuvat väliryhmiksi ja edelleen uskomuksiksi ja uskomusmotiiveiksi. Välikortit sisältävät lyhyen referaatin takanaan olevasta aineistosta, joka siis on yhden teeman, tyypin tai motiivin muuntelua. Viitteet muihin luokkiin ja ryhmiin on ilmaistu punaisella välikortilla.

Katso myös kortistot: Uskomustarinat; kansanlääkintä; eläinperinne; lastenpelotukset; kalendaariperinne; sananparret.

Luettelot ja kokoelmajulkaisut:

Jauhiainen, Marjatta. Kansanuskon kortisto I: supranormaalit olennot, voimat ja ilmiöt. [Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkisto, 1999]. Moniste.

Jauhiainen, Marjatta. Kansanuskon kortisto II-IV. [Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkisto, 1979]. Moniste.

Suomen kansan muinaisia taikoja.
I Metsästys-taikoja. Toim. Matti Varonen. Helsinki: SKS, 1891.
II Kalastus-taikoja. Toim. Matti Varonen. Helsinki: SKS, 1892.
III Maanviljelystaikoja. Toim. A. V. Rantasalo. Helsinki: SKS, 1912.
IV Karjataikoja. Toim. A. V. Rantasalo. 3 osaa. Tampere: SKS, 1933.

Kaskuaineiston vanhin ja perinteellisin AT-systeemiin soveltuva osa on kortitettu useimmiten viitteinä tai referaatteina satukortistoon. Myös osa numerottomista kaskutyypeistä on satukortistossa alaryhmittäin ryhmiensä viimeisenä. Suurin osa AT-systeemiin soveltumattomista kopioiduista kaskuista on erotettu omaksi kortistokseen ja koeluonteisesti ryhmitelty Moser-Rathin luokittelun pohjalta kehitettyyn järjestykseen. Luokittelu ei ole lopullinen, minkä vuoksi yksityiskohtaista sisällysluetteloa ei ole olemassa.

Kortistossa on mm. seuraavat ryhmät:

Valtaosa käsikirjoituskokoelmien kaskuista, esim. kaikki kilpakeräykset, eivät sisälly kortistoon.

Luettelot ja kokoelmajulkaisut:

E. Moser-Rath. Schwank Witz Anekdote: Entwurf zu einer Katalogisierung nach Typen und Motiven. Göttingen, 1969

Aarne, Antti – Thompson, Stith. The Types of Folktale: a classification and bibliography. 2nd rev. Helsinki : Suomalainen tiedeakatemia, 1961. (FFC 184.)

Kortistossa on yhteensä noin 104 000 kopiokorttia tarinoita, memoraatteja ja uskomuksia, jonkin verran myös satuja ja kaskuja. Kortisto ei ole kattava, koska se sisältää pääasiassa uskomustarinakortistoon, historiallisten ja paikallistarinoiden kortistoon, kansanuskon kortistoon ja kalendaariperinteen kortistoon kopioidun aineiston kaksoiskappaleita.

Aineisto on aakkostettu perinnealueittain ja kunnittain aakkosjärjestykseen. Kuntien sisällä aineisto on kerääjittäin aakkosjärjestyksessä, saman kerääjän muistiinpanot aikajärjestyksessä.

Lastenpelotukset ovat lähinnä fiktiivistä, kvasiuskomuksia ja -tarinoita sisältävää perinnettä, jota aikuiset ovat käyttäneet kasvattaakseen lasta tai estääkseen häntä vahingoittamasta itseään.

Lastenpelotuskortisto (vajaat kolme laatikkoa) sisältää pääasiassa ennen 1940-lukua kerättyä aineistoa.

Se jakautuu seuraaviin teemaryhmiin:

Luettelot ja kokoelmajulkaisut: Rantanen, Ulla – Ylönen, Saija. Lastenpelotukset. 1999. Moniste (PDF).

Legendat ovat kansanomaisia uskonnollisia käsityksiä ja tulkintoja sisältäviä kertomuksia Jeesuksen, pyhimysten sekä pyhien miesten ja naisten elämästä ja toiminnasta, ihmeistä sekä muista uskonnollisista aiheista. Arkistoaineistossa on sekä läntisen, roomalaiskatolisen kirkon että itäisen, ortodoksisen kirkon kulttuuripiiriin kytkeytyviä tekstejä. Legendakortisto sisältää noin 1 300 kopiokorttia 1960-luvun alkuun mennessä saapuneista keräelmistä. Legendatekstit on yleensä kopioitu korttiin kokonaan.

Aineisto on järjestetty viiteen pääryhmään:

Järjestys noudattaa tyyppiluetteloa A Catalogue of Religious Legends. Sadunkerronnan tyylikeinoja käyttävät ja samantyyppisistä aiheista aiheita sisältävät legendasadut ovat satukortistossa (AT 750-849). Kaikki ne legendat ja legendasadut, joilla on AT-tyyppinumero, on siirretty legendasatuihin satukortistoon, ja legendakortistosta viitataan satukortistoon. Legenda-aiheita tavataan myös uskomustarinoista ja paikallistarinoista. Ristiviittaukset näihin kortistoihin ovat puutteellisia. Syntylegendat, joissa jonkin olennon alkuperä tai ominaisuudet kytkeytyvät kristinuskon henkilöihin ja tapahtumiin, on sijoitettu enimmäkseen syntytarinakortistoon, mutta niitä on myös legendakortistossa (esim. pääskysen synty Jeesuksen muovailemista savilinnuista).

Katso myös kortistot: sadut; uskomustarinat; historialliset tarinat ja paikallistarinat; syntytarinat.

Luettelot ja kokoelmajulkaisut: Kristiina Rokala. A Catalogue of Religious Legends. NIF Publications 3, 1973.

Leikkikortisto käsittää noin 36 000 kopiokorttia vuoteen 1954 mennessä saapuneesta aineistosta (leikkejä, loruja ja kuvauksia leikkitilaisuuksista) sekä viitekortteja vuonna 1962 järjestetyn kansanleikkien kilpakeruun (L) aineistoon; viitekortteja on jonkin verran täydennetty referaatti- ja kopiokorteiksi. Toivo Okkolan ja kouluhallituksen järjestämä leikkien kilpakeräys kansakouluille (noin 129 000 numeroa) ei ole kortistossa mukana.

Kortistosta on vuonna 1982 erotettu pääryhmä IV Tanssit kokonaan sekä eri pääryhmiin sisältyneet laulutanssit, piirileikit ja laulunäytelmät ja -leikit omaksi Tanssit ja laululeikit -kortistokseen. Ryhmien numerointiin ja hakemistoihin ei erottamisen jälkeen ole tehty muutoksia.

Kortisto on jaettu seitsemään pääryhmään:

Leikkien päätyyppien alle on erotettu eri leikkityypit omiksi kokonaisuuksikseen. Tarvittaessa välikorteissa on esitetty leikistä viitteenomainen referaatti tai muuta tyyppimäärittelyn kannalta olennaista, kuten leikin yleisin nimi.

VII Leikkilorut -pääryhmässä leikinalkajaisluvut ovat aakkosjärjestyksessä (kirjainrajat keltaisin välikortein, lorutyypit punaisin). Myös pilkkalorut ovat aakkosjärjestyksessä. VIII Leikkimistilanteet on jaettu kalendaari- ja juhlatilaisuuksiin. Leikit, joista on runsaasti toisintoja, on lisäksi järjestetty perinnealueittain. Leikkejä tietyltä paikkakunnalta etsittäessä on kuitenkin parasta turvautua kouluittain järjestettyihin kilpakeruuaineistoihin (Esim. T. E. Okkola – Leikkiä ja urheilua 1926; Kansakoulujen kerhokeskus ja Postisäästöpankki. Leikkejä ja köllihuumoria 1964–65).

Leikkien nimitysten ja leikkien motiivien aakkoselliset hakukortistot, joista on viitteet varsinaiseen leikkikortistoon, sisältävät ryhmät I–II3.

Katso myös kortistot: tanssit ja laululeikit; kalendaariperinne; kansatieteellinen aineisto; kansanusko (leikkitaikoja); sananparret (loruja); kalevalamittaiset runot (SKVR-sivustolla).

Luettelot ja kokoelmajulkaisut: Leikkikortiston käyttöohjeita I. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkisto. Moniste (PDF)

Luonnonäänten jäljittelyjen kortisto on kopioitu ennen vuotta 1938. Myöhemmin kopioitua aineistoa on liitetty kortiston yhteyteen pääluokkiin järjestettynä. Kopiokortisto käsittää noin 10 000 numeroa.

Kortiston järjestelmä perustuu Antti Aarneen laatimaan tyyppiluetteloon.

Aineisto on jaettu seuraaviin pääluokkiin:

Luettelot ja kokoelmajulkaisut:

Aarne, Antti. Variantenverzeichnis der finnischen Deutungen von Tierstimmen und anderen Naturlauten. Hamina: Suomalainen tiedeakatemia, 1913. (FFC 9.)

Aarne, Antti. Finnische Märchenvarianten. Ergänzungsheft 1: Verzeichnis der in den Jahren 1908-18 gesammelten Aufzeichnungen. Helsinki: Suomalainen Tiedeakatemia, 1920. (FFC 33.)

Satukortisto perustuu kansainväliseen Aarneen-Thompsonin (AT) tyyppiluetteloon, joka on julkaistu teoksessa The Types of the Folktale. Kortisto sisältää sekä satuja että kaskuja. Suurin osa AT-tyyppiluetteloon soveltumattomista kaskuista on erotettu omaksi kaskukortistokseen. Korteissa on viitteitä käsikirjoituksiin ja satureferaatteja. Lyhyitä satuja ja kaskuja on kopioitu myös kokonaan. Kortistossa ovat mukana kaikki kokoelmat vuoteen 1958 saakka. Korttien määrä on noin 25 000. Kortisto ei kuitenkaan sisällä kaikkia Aarneen toisintoluetteloon (Finnische Märchenvarianten ja Ergänzungsheft) sisältyviä toisintoja. Etsittäessä tietyn sadun toisintoja on käytettävä apuna sekä Aarneen luetteloa että kortistoa.

Kortisto on järjestetty AT-tyyppiluettelon mukaan, ja tämän systeemin tunteminen on kortiston käytön kannalta välttämätöntä.

Pääryhmät ovat:

Kullakin satutyypillä on oma numeronsa. Satutyypit ovat AT-tyyppinumeron mukaisessa järjestyksessä. Yksittäisten tyyppien toisinnot ovat maantieteellisessä järjestyksessä perinnealueittain ja edelleen kerääjänmukaisessa aakkosjärjestyksessä.

Tyypit, joilla ei ole numeroa tyyppiluettelossa, ovat alaryhmittäin kunkin ryhmän viimeisenä. Kortiston alussa on viitteitä satujen kerrontakuvauksiin. Punaisissa välikorteissa on viitteitä sekä satukortiston muihin tyyppeihin että muihin kortistoihin. Ristiviittaukset satukortiston ja uskomustarinakortiston välillä ovat lähes täydelliset, sen sijaan viittaukset muihin kortistoihin, joissa on satuihin rinnastuvaa ainesta (syntytarinat, legendat, paikallistarinat, sananparret jne.) ovat epätäydellisiä. Satujen kerääjistä on tehty lisäksi aakkosellinen kortisto (kaksi laatikkoa).

Eläinsaduista (AT 1-299) ja pilasaduista (AT 1350-1999) on tehty satujulkaisun toimitustyön yhteydessä erillinen hakemisto, jossa on kunkin satutyypin alussa luonnehdinta ja tietoja julkaisuista ja kirjallisuudesta, ja usein myös satukirjan kommentteja laadittaessa tehtyjä analysointeja. Sen jälkeen on luetteloitu tyypin toisinnot. Jokaisesta toisinnosta on tallennettu sen lähde- ja taustatiedot (arkistosignum, paikkakunta, kerääjä, kertoja, keruuvuosi), tyyppinumero(t), sisältö kopiona, referaattina tai viitteenä, viittaukset AT-luetteloon, julkaisuihin ym. sekä muita huomautuksia. Hakemiston tietoja ei ole täydennetty varsinaiseen satukortistoon.

Satujen kopiokokoelma

Joistakin ihme-, legenda- ja novellisatujen tyypeistä on vanha 1930-luvulla tehty kopiokokoelma, joka on AT-systeemin mukaisessa järjestyksessä (25 sinistä koteloa). Yksittäistä satutyyppiä etsittäessä kannattaa aina tarkistaa, onko siitä kopioita tässä kokoelmassa.

Katso myös kortistot: kaskut; historialliset ja paikallistarinat; uskomustarinat; syntytarinat; legendat.

Luettelot ja kokoelmajulkaisut:

Aarne, Antti – Thompson, Stith. The Types of Folktale: a classification and bibliography. 2nd rev. Helsinki: Suomalainen tiedeakatemia, 1961. (FFC 184.)

Aarne, Antti: Finnische Märchenvarianten : Verzeichnis der bis 1908 gesammelten Aufzeichnungen. 2. Aufl Helsinki: Suomalainen tiedeakatemia – Academia scientiarum Fennica, 1967. (FFC 5.)

Aarne, Antti. Finnische Märchenvarianten. Ergänzungsheft 1: Verzeichnis der in den Jahren 1908-18 gesammelten Aufzeichnungen. Helsinki: Suomalainen Tiedeakatemia, 1920. (FFC 33.)

Suomalaiset kansansadut.

Sananparsisto on jaettu alalajiensa mukaisiin erillisiin kortistoihin, joihin on kopioitu arkistoon ennen vuotta 1957 saapunut sananparsimateriaali, kaikkiaan noin puoli miljoonaa tekstiä. Tarkka selvitys eri kortistoihin sijoitetuista sananparsien alalajeista sekä niiden järjestelyperiaatteista on ohjemonisteessa Sananparsikortisto (1988).

Sananlaskut

Varsinaiset sananlaskut on aakkostettu mekaanisesti ensimmäisen nominin, tämän puuttuessa verbin tms. mukaan (punainen alleviivaus). Lisähakusanaksi on valittu jokin toinen, usealle muistiinpanolle yhteinen sana (sininen alleviivaus). Koska sananlasku vaihtelee suuresti asultaan, sen toisinnot sijoittuvat tässä aakkosellisessa systeemissä eri hakusanojen kohdalle. Kutakin tällaista toisintoryhmää edeltää tarvittaessa viitekortti, jonka avulla löytyvät muualla kortistossa sijaitsevat saman sananlaskun toisinnot.

Sinisellä alleviivatuista lisähakusanoista on tehty erillinen viitekortisto. Jokaisesta sinisellä alleviivatusta hakusanasta tehtyyn korttiin on merkitty kaikki ne ensimmäiset hakusanat (punaisella alleviivatut), joiden yhteydessä kyseinen toinen hakusana (sinisellä viivattuna) esiintyy. Tietystä hakusanasta tai aihepiiristä kiinnostunut arkiston käyttäjä löytää näin helposti lisää aineistoa.

Kortistossa on lähes 300 000 muistiinpanoa. Viitekortteja on yli 30 000. Varhemmissa järjestelyvaiheissa mukaan on tullut jonkin verran muitakin kuin varsinaisia sananlaskuja, lähinnä tilannesutkauksia. Muutamia kokonaisuutena epäaidoilta vaikuttavia kokoelmia on erotettu kortistosta. Kortiston järjestelyperiaatteista on seloste ensimmäisessä laatikossa, ohjemonisteessa sekä teoksessa Sananlaskut (s. XII – XIII), jossa on samaa järjestystä noudattaen julkaistu lähes 16 000 kortiston sananlaskumuistiinpanoa.

Lisäksi kansanrunousarkistoon on sijoitettu akateemikko Matti Kuusen sananparsitutkimuksissaan käyttämä kirjallisuusviitekortisto, jonka otsikkosananlaskut on järjestetty Kuusen kehittelemän kansainvälisen tyyppiluokituksen (The M6 international type system of proverbs) mukaisesti. Kortisto viittaa teoksiin, jotka löytyvät Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran etnologisen kirjaston erityisosastosta.

Vertaukset

Vertaukset (vertaussutkaukset) on sijoitettu omaksi kortistokseen, jossa on noin 50 000 muistiinpanoa aakkosjärjestyksessä. Vertauksen tunnusmerkki on ”kuin” eri murreasuissaan. Esimerkiksi ”Se meni kun voi lämpöösen leivän päältä” on vertaussutkaus, joka löytyy hakusanan ”Mennä” kohdalta. Kuvia, joihin menemisen laatua verrataan (lämmin voi valumassa leivän päältä) ei ole erikseen järjestetty viitekortistoksi, mutta apuneuvona voi käyttää Suomen kansan vertauksia -ainesjulkaisun hakemistoa.

Wellerismit

Wellerismit eli sanomukset on järjestetty alaryhmiin wellerismeissä mainittujen sanojien mukaan, esimerkiksi ”piru” (”Yhtä puuttuu”, sanoi piru kun hyttysii luki). Ammattiväen edustajat on ryhmitelty ammateittain, joten ”kokin” kohdalta löytyy wellerismi ”Olis tämmöst aina, sano kokki kräämiä”. Systeemi on kirjan Suomalaiset sanomukset mukainen. Kortisto sisältää noin 50 000 muistiinpanoa.

Puheenparret eli fraasit

Puheenparret eli fraasit ovat puheen mehevöittäjiä ja höysteitä, joita kortistossa on noin 8 000 muistiinpanoa. Aakkostuksen määrää ensimmäinen fraasiin kuuluva nomini tai sen puuttuessa muu painokas sana. Esimerkiksi ”mennä viärän kautta suoraan” löytyy hakusanan ”väärä” kohdalta tai ”Tulippas oikeen reivin aikaan” on aakkostettu ”kreivin” mukaan. Mukana on paljon yhdyssanaluomuksia. Varsinainen murreilmaisujen aarreaitta on kuitenkin Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen arkistossa. Puheenparsikortiston järjestelyperiaatteista on seloste ohjemonisteessa ja ensimmäisessä laatikossa.

Sutkaukset

Kortisto sisältää kaikkiaan noin 60 000 muistiinpanoa sutkauksia, tilannerepliikkejä, nimittelyjä ym., siis kaiken sen sananparsiston, jota ei ole voitu sijoittaa edellä mainittuihin kortistoihin. Sutkauksille on ominaista sananlaskujen yleistävyyden sijasta minä- tai me-muotoisuus: ”Et sinä usko, ku meijä kanat kaikki munnii, mutta ku se vanaha kukko pittää vuan sitä sarjalommoo”. Kortisto jakautuu alalajeihin sutkauskiellot ja -kehotukset, sutkausvastaukset, alunhöysteet, malapropismit ja muut sutkaukset. Näiden tarkemmat luonnehdinnat ja muistiinpanojen järjestelyn periaatteet ilmenevät sananparsikortiston ohjemonisteesta.

Paikkakunta- eli naapurihuumorikortisto

Kortisto käsittää noin 4 000 paikkakuntakölliä ja -sutkausta, jotka on poimittu vuonna 1957 järjestetyssä Naapurihuumorin kilpakeräyksessä (NH) saadusta yli 20 000 muistiinpanoa käsittävästä aineistosta. Kortisto on aakkosjärjestyksessä kunnittain, esimerkiksi välikortin ”Kannus” takaa löytyy kauhavalainen muistiinpano ”Välit harveni, sanoo Kannuksen poika, kun sussu eron teki”. Mukana on myös talon- ja sukunimisutkauksia, jotka on järjestetty keräyspaikan mukaan. Naapurihuumoriksi on luokiteltu myös köllit, joissa luonnehditaan eri heimojen edustajia ja ilmaistaan asenteita ulkomaalaisia kohtaan. Nämä on järjestetty heimoittain ja maittain.

Katso myös kortistot: kalevalamittaiset runot (SKVR-sivustolla); kalendaariperinne; kansanusko; kaskut; sadut; uskomustarinat; eläinperinne; luonnonäänten jäljittelyt.

Luettelot ja kokoelmajulkaisut:

Syntytarinakortisto sisältää ilmiöiden ja olioiden alkuperää selittäviä vakavamielisiä myyttejä, syntylegendoja ja historiola-ainesta sekä leikillisiä pilasatuja ja kaskuja. Kopiokortiston perusosa on kopioitu vuoteen 1958 mennessä saapuneesta aineistosta ja sitä on täydennetty vuoden 1961 tarinakilpakeräyksen (TK) aineistoin. Kaikkiaan kortistossa on noin 9 000 korttia. Syntytarinakortiston järjestelmä perustuu Antti Aarneen laatimaan suomalaisten syntytarinoiden tyyppiluetteloon.

Pääryhmät ovat seuraavat:

Ryhmien sisällä aineisto on osittain järjestetty perinnealueittain.

Katso myös kortistot: legendat; sadut (eläinsadut AT 1–199).

Luettelot ja kokoelmajulkaisut:

Antti Aarne. Verzeichnis der finnischen Ursprungssagen und ihrer Varianten. Helsinki: Suomalainen tiedeakatemia – Academia scientiarum Fennica, 1912. (FFC 8.)

Aarne, Antti. Finnische Märchenvarianten: Ergänzungsheft 1: Verzeichnis der in den Jahren 1908-18 gesammelten Aufzeichnungen. Helsinki: Suomalainen Tiedeakatemia, 1920. (FFC 33.)

Kortisto on laadittu 1940-luvun lopulla ja se sisältää noin 25 000 korttia. Mukana on myös teoksessa Suomen Kansan Sävelmiä julkaistu aineisto. Kortistoon on laadittu topografinen hakemisto, josta käy ilmi kerääjien muistiinpanojen määrä pitäjittäin.

Kortistossa on seuraavat pääryhmät:

Kortistossa on lisäksi joukko nuottikirjojen ja paikallisarkistojen kokoelmien kopioita.

Kukin pääryhmä on kerääjän mukaisessa aakkosjärjestyksessä. Tanssisävelmistä valssit on poikkeuksellisesti järjestetty musiikkitieteellisten periaatteiden mukaan. Systeemin laati Jorma Väänänen, joka oli mukana sävelmäkortiston luomisessa.

Muista kokoelmista poiketen on arkistoon alunperin kortistomuotoisena saatu Ahti Sonnisen kokoelma (1968) säilytetty omana kokonaisuutenaan.

Suomen Kansan Sävelmiä -viitekortisto

Suomen Kansan Sävelmiä -teoksen osiin II Laulusävelmiä ja IV Runosävelmiä (1910, 1930) on laadittu laulujen alkusanojen mukainen aakkosellinen viitekortisto. Kortissa on mainittu laulun ensimmäinen säe ja viittaus teoksen numeroon.

Soittaja- ja laulajakortisto

Kortiston tiedot koskevat sävelmäkortistoon sisältyviä soittajia ja laulajia. Kortti sisältää informantin nimen, hänen perinteensä lajin, kotipaikkakuntansa, kerääjän nimen, keruuajankohdan sekä muistiinpanojen lähdeviitteet. Kortisto on järjestetty laulajien nimen mukaan aakkosiin.

Katso myös Kansanlaulukortistot.

Luettelot ja kokoelmajulkaisut:

Tanssit ja laululeikit on erotettu leikkikortistosta vuonna 1982 omaksi kortistokseen (noin 10 000 korttia).

Aineisto on jaettuna neljään pääryhmään:

Katso myös kortistot: kalevalamittaiset runot (SKVR-sivustolla); kansanlaulut ja -sävelmät; leikit; kalendaariperinne; kansatieteellinen aineisto.

Luettelot ja kokoelmajulkaisut:

Pirkko-Liisa Rausmaa. Tanssikortiston seloste. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkisto. Moniste (PDF).

Uskomustarinakortisto sisältää supranormaaleja olentoja, voimia ja ilmiöitä käsitteleviä uskomustarinoita sekä henkilökohtaisiin supranormaaleihin kokemuksiin perustuvia memoraatteja.

Systemoitu aineisto sisältää noin 100 000 uskomustarinaa ja memoraattia. Se ulottuu 1830-luvulta 1960-luvulle; vanhempaa uskomustarina-ainesta on tämän jälkeen kertynyt käsikirjoituskokoelmiin verraten vähän. Kortiston pääosa on kahden suuren tarinakilpailun satoa (KRK 1935, TK 1961). Kortisto sisältää jonkin verran muista arkistoista ja kirjallisuudesta kopioitua vanhaa tarinaperinnettä.

Nykyinen kortistosysteemi perustuu tyyppi- ja motiiviluetteloon Suomalaiset uskomustarinat:Tyypit ja motiivit, joka on julkaistu myös englanniksi. Aineisto etsitään ensin luettelosta ja sen jälkeen asianomaisen tyyppinumeron kohdalta kortistosta.

Kortisto jakautuu seuraaviin 15 pääluokkaan tarinassa aktiivisesti toimivan supranormaalin olennon, siinä esiintyvän supranormaalin voiman/ilmiön tai tarinan funktion perusteella:

Pääluokat jakautuvat temaattisiin alaluokkiin ja lopulta yksittäisiksi tyypeiksi ja motiiveiksi. Välikortti sisältää tyyppi- tai motiivireferaatin, joka on sama teksti kuin tyyppiluettelossa. Väliaikaisen täydennysluettelon (Täydennyksiä uskomustarinoiden tyyppiluetteloon) poistetut tyypit on merkitty sinisillä välikorteilla. Tyyppi- ja motiivinumeron sisällä toisinnot on järjestetty ensin perinnealueittain ja sen jälkeen kerääjittäin aakkosjärjestykseen, kunkin kerääjän muistiinpanot kronologiseen järjestykseen.

Katso myös kortisto: Kansanusko.

Luettelot ja kokoelmajulkaisut:

auhiainen, Marjatta. Suomalaiset uskomustarinat: tyypit ja motiivit. Tarkistettu ja laajennettu laitos Lauri Simonsuuren teoksesta Typen- und Motivverzeichnis der finnischen mythischen Sagen (FF Communications No. 182. Helsinki 1961). Helsinki: SKS, 1999.

Myytillisiä tarinoita. Toim. Lauri Simonsuuri. 1. p. Helsinki: SKS, 1947. 2. p. Helsinki: SKS, 1975.

A1 ks. satu
a1 kasku, vitsi, anekdootti, pilasatu, jokulaatti
a2 legenda
a2a5 syntylegenda
a3 uskomustarina, memoraatti
(a3) luonnollisen selityksen sisältävä uskomustarina
a4 historiallinen tarina tai paikallistarina, kronikaatti
a5 syntykertomus, myytti, kvasimyytti
a6 luonnonäänen jäljittely
a7 reaalipohjainen proosakertomus
a8 nykytarina
alb albumiperinne, sotilasmuistiot ym. (aik. F)
asiak asiakirja (kirjeet, todistukset, pöytäkirjat tms.)
b1 kalevalamittainen runo tai laulu
b1f omasepitteinen kalevalamittainen runo tai laulu
b2 riimillinen kansanlaulu
b2b7 uudestisanoitettu laulu
b2f arkkiveisu, kirjallinen laulu, omasepite
b3 loitsu, virpomisluku
(b3) rukous, siunaus
b4 taika, uskomus, enne
b5 leikki, tanssi
b5,7 loru, leikinalkajaisluku, henkilöhoku, kielensolmiminen, kielenmatkinta
b6 itkuvirsi
b7 pilasaarna, pikapuhe, pyrkimäluku, käännetty sanonta, salakieli, kansanomainen parodia
b8 joiku, karjanhuhuilu
c sananparsi (sananlasku, vertaus, sutkaus, wellerismi, fraasi, kiusoittelukysymys yms.)
d arvoitus, kompakysymys
da1 kysymysvitsi, esim. elefanttivitsi
dpiirros kuva-arvoitus
E kansatieteellinen kuvaus
e ks. s
Ec tervehdys, toivotus, kutsu
EF hautakirjoitus, muistokirjoitus, hää-, rippionnittelu
elk elämäkerta
elkoma omaelämäkerta
f kirjallisuudesta opittu, omasepite
F muistosäe, albumiperinne (ei käytössä, ks. alb)
g graffito, seinäkirjoitus
H kautta maan tunnettuihin, nimeltä mainittuihin henkilöihin (kulttuurihenkilöt, poliitikot yms.) liittyvä perinne
K kalendaarisesti määritettyyn päivään tai ajankohtaan liittyvä tieto
kerk keruukertomus, keruuseen liittyvä
kirje lähetekirje tms.
kon kontekstitieto
kp kopioperinne
kuva muu kuin valokuva tai piirros (esim. valokopio valokuvasta)
kölli nimittely, köllinimi (pitäjien, kylien, talojen, henkilöiden nimistä)
leike lehtileike
Lp lastenpelotus (fiktiivinen perinne; kvasiuskomus, -kertomus, -sanonta)
M muistelma, mielipide
med kansanparannus
murre murteellinen teksti, murteen kuvailu
mus musiikkiin liittyvä
nimi erisnimi
piirros
runo kansanomainen runo
runof omasepitteinen runo
s sävelmä (aik. e)
sana murre-, ammattisana tms.
satu eläin-, ihme-, novellisatu (aik. A1)
slangi slangisana tai -teksti
tieto tieto, joka ei asiasisältönsä puolesta sovellu muihin ryhmiin
uni uni, enneuni
valok valokuva, positiivi, negatiivi

~ epävarmoissa ja epämääräisissä tapauksissa lisämerkkinä perinnelajitunnuksen edessä (= vertaa)

Merkkiyhdistelmissä merkit ovat tärkeysjärjestyksessä.

Merkkejä on ajan mittaan lisätty ja tarkennettu.