Jalkapallohulluuteni anatomia

Jalkapallon MM-kisat on maailman seuratuin urheilutapahtuma, jonka ratkaisuottelut keräävät Suomessakin miljoonayleisön. Kallis kilpa tv-urheilusta -hankkeemme antoi aiheen pohtia omaakin suhdettani tv-urheiluun ja erityisesti jalkapallon arvokisoihin.

Yksi ensimmäisistä urheilumuistoistani on kesältä 1994. Täytin tuona kesänä yhdeksän vuotta ja olimme perheeni kanssa automatkalla Ruotsissa ja Norjassa. Yhdysvalloissa pelattiin tuolloinkin jalkapallon MM-kisoja, joita seurasin muistini mukaan ensimmäistä kertaa – ainakaan edellisistä vuoden 1990 kisoista muistikuvia ei jäänyt.

Muistan elävästi, kuinka katsoin vanhempieni ja kahden pikkuveljeni kanssa Brasilian ja Italian välistä MM-finaalia pienestä tv:stä motellissa jossain päin Pohjois-Ruotsia. Olin jostain syystä vahvasti Italian puolella, joten Brasilian voittoa rangaistuspotkukilpailussa oli vaikea sulattaa. Roberto Baggion, ”Jumalaisen poninhännän”, potkaistua ratkaisevan rangaistuspotkun taivaan tuuliin vuodatin ensimmäiset kyyneleeni jalkapallon takia.

En osaa sanoa, miksi MM-finaali 1994 oli niinkin voimakas kokemus yhdeksänvuotiaalle minulle. En muista kannattaneeni Italiaa kisojen muissa otteluissa, eikä Italian maajoukkue ole myöhemminkään kuulunut suosikkeihini, pikemminkin päinvastoin. Ehkäpä kyse oli yksinkertaisesti tapahtuman mittakaavasta, jonka jo lapsena jollain tavalla käsitin. Jalkapallon MM-kisojen ratkaisuotteluita seurasi jo vuonna 1994 satoja miljoonia ihmisiä, ja sittemmin katsojaluvut ovat nousseet entisestään. Ihmiskuntaa yhdistävänä jaettuna kokemuksena jalkapallon MM-finaali on vertaansa vailla. ”Noin puolet maailman väestöstä katsoi jalkapallon MM-finaalia 2006 – ensimmäistä kertaa maailman historiassa kolme miljardia ihmistä teki jotain samaan aikaan”, kiteytti David Goldblatt The Ball is Round -historiateoksessaan.

TV-urheilun historia yltää Suomessa 1950-luvun lopulle, ja suurimman osan tästä ajasta myös jalkapallon MM-kisoja on voinut seurata Suomessa suorina lähetyksinä. Ensimmäinen suora MM-kisalähetys nähtiin Suomen televisiossa 30.7.1966, kun Englanti ja Länsi-Saksa kohtasivat Lontoon Wembleyllä isäntämaan voittamassa MM-finaalissa.

1970-luvulla alkaneet suorat värilähetykset ja suomalaiskodeissa yleistyneet väritelevisiot lisäsivät jalkapallon MM-kisojen seurantaa Suomessa. Moni suomalainen on kannattanut arvokisoissa Brasiliaa, Hollantia, Italiaa, Argentiinaa, Englantia tai Saksaa 1970-luvulta lähtien. Väritelevisiolla oli tällaisen fanikulttuurin syntymiseen olennainen vaikutus. Mustavalkolähetykset eivät tee oikeutta Brasilian keltaiselle, Hollannin oranssille, Italian siniselle tai muille jalkapallomaailman ikonisille pelipaidoille.

Väri ja televisio vaikuttivat myös omien suosikkijoukkueideni valintaan. Antero Mertarannan ja Jukka Röngän TV2:lla selostamat Englannin Valioliigan ottelut 1990-luvulla painuivat mieleeni vähän samalla tavalla kuin Aulis Virtasen selostamat ottelut vanhemmille ikäpolville 1970-luvulla. Valitsin joukkueekseni Liverpoolin muistaakseni punaisten pelipaitojen ja hauskalta kuulostavan nimen takia, jonka suomenkielistä vastinetta en tietenkään tiennyt.

Jalkapallon MM-kisoissa 1998 fanitin Liverpoolin takia Englantia. Suosikkipelaajani oli 18-vuotias hyökkääjä Michael Owen, jonka uskomaton soolomaali neljännesvälierässä Argentiinaa vastaan iski todella kovaa – kuten myös Englannin kisojen päättyminen rangaistuspotkukilpailussa samassa ottelussa. Samaan aikaan, kun Ylen asiantuntija, suomalaistunut brittivalmentaja Keith ”Keke” Armstrong kyynelehti Ylen studiossa, minä itkin kotisohvalla.

Samanlainen tunne kalvoi, kun loistavaa jalkapalloa pelannut Tšekki hävisi inhorealistisesti puolustaneelle Kreikalle EM-kisojen 2004 välierissä. Kannatin Tšekkiä samasta syystä kuin Englantia 1998. Tšekin kärkipelaajana pelasi Liverpoolin hyökkääjä Milan Baroš, joka vielä voitti kisojen maalikuninkuuden. Jostain syystä TV-urheilun äärellä koetut pettymykset ovat jääneet positiivisia hetkiä paremmin mieleen.

1990-luvun lopulta 2010-luvun alkuun jalkapallon MM- ja EM-kisat olivat elämääni rytmittäviä tapahtumia, joihin valmistautuminen alkoi viimeistään silloin, kun Veikkaaja-lehden kisaliite kolahti postiluukusta. Muistan vieläkin kahden vuoden välein toistuneet arvokisakesät välivuosia paremmin. Kisojen kohokohdat selostuksineen ja studioineen yhdistyvät muistoissani lapsuuden ja nuoruuden muihin avainkokemuksiin. Hyvä esimerkki on vuosi 2004: muutaman kuukauden sisällä kirjoitin ylioppilaaksi, pääsin opiskelemaan historiaa yliopistoon, katsoin tv:stä jalkapallon EM-kisat ja lähdin armeijaan – ja eniten muistikuvia jäi niistä kisoista.

Jossain vaiheessa jalkapallon arvokisoista katosi se hohto, jonka takia olin niistä niin innostunut. Ikävuodet karttuivat ja tv-jalkapallon ympärivuotinen tarjonta kasvoi, kuten myös tietoisuus kansainvälisen jalkapallon monista epäkohdista. MM-kisoista 2022 en katsonut otteluakaan, mikä oli varsin suuri muutos 16 vuotta aiemmin pelattuihin MM-kisoihin 2006, joista katsoin kaikki 64 peliä alusta loppuun.

Koronapandemian vuoksi vuodella siirtyneitä EM-kisoja 2020 seurasin tarkemmin lähinnä sen takia, että niissä oli vihdoin myös Suomi mukana. Tanska-Suomi-ottelu kesäkuussa 2021 olikin sitten sellaista tunteiden vuoristorataa, jota en ole koskaan tv:n äärellä kokenut – mihin toki itse peliä enemmän vaikutti Christian Eriksenin sydänpysähdys.

Nyt alkavat MM-kisat Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Meksikossa eivät sykähdytä sen enempää kuin edellisetkään kisat Qatarissa. Kansainvälisen jalkapalloliitto FIFA:n rajattoman ahneuden takia kisat ovat turvonneet 48 joukkueen ja 104 ottelun kokoisiksi; ne pelataan järjettömän kokoisella alueella pääosin Donald Trumpin johtamassa maassa, ja hiilijalanjälki tulee olemaan suurempi kuin yhdelläkään tapahtumalla urheilun historiassa.

Ajatus Trumpista ja hänen jalkapallovastineestaan, FIFA:n puheenjohtaja Gianni Infantinosta ojentamassa pokaalia maailmanmestareille saa voimaan pahoin jo ennen kisojen alkua. Onneksi kesällä pyörivät myös kotimaan jalkapallosarjat.

Ruudun täydeltä urheilua -muistitietokeruu on käynnissä. Käy kirjoittamassa tv-urheilumuistojasi SKS:n keruusivulla 14.9.2026 mennessä!