Jos talvisodan jouluyönä – Helvi Hämäläisen kokemuksia ja ajatuksia etsimässä

Kirjailija Helvi Hämäläisen laajan henkilöarkiston suljetut aineistot avautuivat tammikuussa 2023. Se teki minullekin mahdolliseksi täydentää niitä tietoja, mitä olin romaania Säädyllinen murhenäytelmä käsittelevään opinnäytetutkielmaani vuonna 1979 kirjannut. Pidin silloin tulkinnassani vahvasti esillä sitä, että Euroopan sodan uhkaa konkretisoidaan viittauksilla Hitlerin Saksan tapahtumiin ja rinnastetaan ne perhepiirissä tapahtuvaan parisuhde- ja perheproblematiikkaan. Helvi Hämäläinen kertoi minulle kirjeessä 22.3.1977, että romaani oli kirjoitettu kesällä 1939. Kirja oli kuitenkin julkaistu vasta huhtikuussa 1941. Selvitin WSOY:n arkiston ja haastattelujen avulla, että kirja oli painettu jo syksyllä 1939. Mutta talvisota syttyi 30.11.1939. 45 vuotta sitten ei ole pidetty korrektina ottaa esille sota-aikaa.

Tarkastelen nyt, miten talvisodan joulu tuli esille silloin löytämieni dokumenttien kautta, mitä olen voinut lukea Helvi Hämäläisestä ja Olavi Paavolaisesta heitä esittelevissä julkaisuissa ja mitä olen myöhemmin löytänyt SKS:n arkistosta.

Kävin kesällä 1977 WSOY:n Bulevardin talossa lukemassa kustantaja ja kirjailija Helvi Hämäläisen kirjeenvaihtoa vuosilta 1939–1941. Löysin sieltä Hämäläisen tapaninpäivänä 26.12.1939 kirjoittaman kirjeen. Se toi mielestäni esille kirjailijan tukalan tilanteen ja sodan mukanaan tuoman turvattomuuden. Siteerasin sitä tutkimuksessani:

Kirje oli vuosien 1977–1979 tutkimuksessani ainut asia, minkä tiesin Helvi Hämäläisen joulusta 1939. Se osoitti, että hän oli ensisijaisesti kirjailija myös jouluna. En kirjannut kirjoittamispaikkaa, enkä löytänyt kirjettä marraskuussa 2024 SKS:n arkistosta Hämäläisen kirjeiden joukosta, en myöskään mitään mainintaa muistelma- ja päiväkirjateoksessa.    

Vuonna 1993 julkaistussa muistelma- ja päiväkirjateoksessa Ketunkivellä. Helvi Hämäläisen elämä 1907–1954 Helvi Hämäläinen kertoo, että helsinkiläiset pakenivat lokakuussa 1939 sodan uhkaa maaseudulle. Hämäläinen muutti poikansa ja äitinsä kanssa serkkunsa luo Lohjalle, mistä he palasivat vielä syksyllä Helsinkiin Humalistonkadulle. 30.11.1939 pommitusten jälkeen he yrittivät lähteä ensin Somerniemelle, mihin linja-autoaseman pommituksen vuoksi ei ollut mahdollista päästä. Hämäläinen vei perheensä Olavi Paavolaisen ystävän Onni Hallan opettajanasuntoon Vihdin Otalammelle, Härkälän koululle. Siellä Hämäläinen siis vietti talvisodan joulua 1939. 

Muistelma- ja päiväkirjateoksessa Hämäläinen kertoo, miten hän matkusti yhteisen vapunvieton 1939 jäljet siivottuaan Somerniemelle kirjoittamaan romaaniaan ottamatta selville, milloin Olavi Paavolainen lähti Neuvostoliiton matkalleen. Paavolainen lähetti tavalliseen tapaansa matkaltaan kortteja ja pyysi tulemaan vastaan Turkuun. Seuraavana aamuna Paavolainen jätti Hämäläisen Helsingin asemalla, kun hänen veljensä Lauri Paavolainen tuli häntä vastaan. Hämäläinen tunsi itsensä nolatuksi.

Heidän suhteensa jatkui kuitenkin syksyllä. Paavolainen sai kutsun kertausharjoituksiin ja liikekannallepanomääräyksen, ja jouduttuaan kauemmas hän vetosi kirjeissään sotilaiden tapaamistarpeisiin. Helvi oli reipas, kirjoitti kondomeista, hyväksyi miesten ja naisten erilaisen moraalin, mutta toisti toiveen avioliitosta ainoana oikeana suhteen jatkamisen muotona.

Hämäläisen kirjassa mainitaan, että Paavolainen komennettiin joulun alla kenraali Martin Wetzerin adjutantiksi jakamaan kunniamerkkejä haavoittuneille sotasairaaloissa eri puolilla maata. Matkan kerrotaan päättyneen tammikuun 5. päivänä 1940 Mikkelin pommitukseen. Kirjasta saa sellaisen kuvan, etteivät rakastavaiset voineet tavata jouluna 1939.

Jaakko Paavolaisen kirjoittamassa Olavi Paavolaisen elämäkerrassa (1991) otetaan esille tuo 16.12.1939 komennus ja kerrotaan, että Olavi vietti joulua ensin veljensä Laurin luona Keravalla ja sitten Helsingissä. Kirjassa otetaan esille, että veljekset keskustelivat ehkä kiivaastikin Kivennavalla sijainneen kotitalonsa Vienolan tuhosta ja siitä, että Lauri oli ottanut sieltä kaksi päivää aikaisemmin lähtiessään mukaansa vain kaksi valokuva-albumia.

Panu Rajala (2014) kirjoittaa, että Olavi vietti ensin joulua veljensä Laurin yksikössä Keravalla. Paikkakunnalla oli sotavarusteteollisuutta, ja diplomi-insinööriveli oli armeijan palveluksessa insinöörimajurina. Alice-äiti kirjoitti 21.12.1939 nuoremmalle pojalleen, eivätkä he tavanneet jouluna. Rajala jatkaa Olavin päässeen ongelmien jälkeen junalla Helsinkiin ja Museokadulle, missä hän sytytti kynttilät Vienolan muistolle. Tapaninpäivänä Olavi meni Hotelli Helsinkiin, missä tuttu hovimestari järjesti yksinäiselle vänrikille ruokaa.

H. K. Riikonen (2014) kirjoittaa kenraalin hyväntahtoisuudesta jouluksi saadusta lomasta ja sen vietosta Keravalla ja Helsingissä. Hänkin kertoo kirjassa ensin Hotelli Helsingissä ja sitten Museokadulla istuvasta Olavi Paavolaisesta, joka sytyttää kynttilöitä ja tekee inventaariota Vienolan tuhosta. Hän siteeraa Paavolaisen itsensä kirjoittamaa kuvausta. Sitaatti on otettu vuonna 1946 kirjoitetusta Synkästä yksinpuhelusta. 

Olavi Paavolainen kertoo Synkän yksinpuhelun aloittavassa ”Eurooppalainen Odysseia” -osassa siitä, miten hän vietti jouluaaton talvisodan vuonna 1939 veljensä luona Keravalla ja jatkoi joulupäivänä junalla Helsinkiin:

SKS:ssa Helvi Hämäläisen päiväkirjat vuodelta 1939 ovat Wulffin 9×15 cm:n suuruisia ruskeapahvikantisia muistiinpanolehtiöitä. Niissä on ruutupaperille lyijykynällä tai mustekynällä kirjoitettua tekstiä. Osa tekstistä on arkisia merkintöjä tapaamisista, osoitteista ja kauppalistoista, osa on kaunokirjallista tekstiä, on myös joitakin päivättyjä merkintöjä.

Löysin marraskuussa 2024 sivun, jossa on paikkamerkintä ”Vihti, Olkkala, Helenius” ja päiväys ”23/12 39”. Teksti kuuluu:

Toisella puolella on teksti, jonka alla on päiväys ”28/12 -39”: 

Sekä Olavi Paavolaisen muistelu että Helvi Hämäläisen päiväkirjamerkintä liittyvät hyvin talvisodan joulun isoon kertomukseen kuutamosta ja tulipalopakkasesta. Paavolainen kirjoitti muistonsa julkaistavaksi sotaa käsittelevässä kirjassaan, johon naiset eivät kuulu. Keravan jouluun ei voi liittyä se nainen, jota Lauri-veljelle ei voinut näyttää Helsingin asemalla. Helvi Hämäläisen joulun aatonaatolle 1939 päivätty merkintä tuntuu tarjoavan suoran kosketuksen hänen elämäänsä kirjauksena yllätystapaamisesta. Viattomien lasten päivän merkintä viittaa ensin tuohon on/off-tyyppiseen parisuhteeseen. Siihen liittyy kuutamo ja luonto, ja kuu nostaa ajatukset kosmisiin korkeuksiin, maapallon kohtalonyhteyteen.