Karttoja karkotusmatkalle

Valmistelen väitöskirjaa Stalinin ajan pakkosiirtojen kokemuksista inkerinsuomalaisten muistitiedossa ja aikalaiskirjoituksissa. Tutkimusaineisto koostuu haastattelujen lisäksi inkerinsuomalaisten yksityiskirjeistä, jotka kertovat joukkokarkotuksista ja inkerinsuomalaisten diasporasta.

Inkeristä karkotettiin noin 45 000 inkerinsuomalaista 1930-luvulla eri puolille Neuvostoliittoa. Myös monia muita etnisiä ryhmiä karkottiin. Karkotuspaikoista lähetyt kirjeet olivat koskettavia. Niiden kaukaiset lähetyspaikat ympäri Stalinin hallitsemaa Neuvostoliittoa jäivät mietityttämään minua.

Inkerinsuomalaiset pakkosiirrettiin hyvin laajalle alueelle: Kuolaan, Siperiaan, Aasiaan, Sahlinin saarille, Ääniselle ja muualle. Karkotusalueen laajuus Neuvostoliiton sisällä selkeytyi, kun etsin koordinaatteja karkotusalueita kuvaavaan karttaan. Jo yksistään Siperia on pinta-alaltaan Eurooppaa suurempi.

Lähdin omalle karkotus- ja kartoitusmatkalle kotikoneeltani, miten ekologista ja turvallista. Minun ei tarvinnut nähdä nälkää, kokea sairauksia, raskasta pakkotyötä ja läheisteni kuolemia niin kuin karkotettujen.

Google Mapsin avulla paikallistin suurimman osan karkotuspaikoista. Entisten karkotuspaikkojen löytymistä ei helpottanut suomalaisten ja venäläisten kirjainten ja kirjoitusasujen ero. Tästä huolimatta kirjeiden kuvaamat karkotuspaikat löytyivät hämmästyttävän hyvin.

Miltä 1930-luvun karkotuspaikoissa näyttää tänä päivänä?

Pakkosiirtolaiset vietiin usein kaukaisille, asumattomille ja kehittymättömille seuduille. 1930-luvulla monet sijaitsivat erämaassa.

Junamatkan jälkeen jotkut vietiin Krasnojarskista laivalla Jeniseiskin kaupunkiin. Jenisei-joki leveni välillä yli kilometrin levyiseksi ja kartalta näkee sen kiemurtelun.

Kuvissa Jeniseisk (Yeniseisk) näyttää idylliseltä. Kirjeissä mainittua vankilaa en kuvista löydä. Monet inkerinsuomalaiset karkotetut majoitettiin vanhaan Jeniseiskin sairaalan. Voisiko se olla tämä puinen sairaalarakennus?

Moni karkotettu päätyi kultakaivoksille tai metsätyöhön.Jotkut karkotuspaikat sijaitsivat keskellä Siperian loppumattomia metsiä. Taigan keskellä.

Pohjois-Jeniseiskin (Severo-Yeniseisk) perustamisvuodeksi mainitaan 1932. Silloin ensimmäiset inkerinsuomalaiset saapuivat tiettömälle kaivosalueelle kävellen erämaan halki. Nyt internet väittää sen olevan Venäjän suurin kultakaivos. Satelliittikartassa näkyy valtavia avolouhoksia. 1930-luvulla kultaa huuhdottiin ja kaivettiin maan alla käsin.

Sovrudnik tarkoittaa neuvostokaivosta. Luulin paikan hävinneen tai muuttaneen nimeä Neuvostoliiton hajottua. Mutta ei. Paikka löytyi yllättäen kartalta edelleen toimivana kaivosyhtiönä. Nykykuvissa näkyy nostureita sekä hallintorakennuksia ja vanhaa kylänraittiakin. Tänne monet inkerinsuomalaiset karkotetut vietiin pakkotyöhön.

Harvoin Wikipediassa kerrotaan mitään venäläisten kaupunkien, kaivosten ja maanviljelysten perustamisessa käytetyistä pakkotyöläisistä. Karkotukset kuitenkin vaikuttavat monien Venäjän ongelmien taulla.

Kuolan niemimaalle karkotettiin inkerinsuomalaisia erityisesti 1930-luvun alussa. Nykyään Murmanskin, Apatiitin ja Hiipinän valokuvia hallitsevat tunturimaisemat, laskettelu ja kaivoskaupunkien rakennukset.

Apatiitin kaupungissa seisoo ankeita kerrostaloja ja Leninin patsas kädet taskussa. Satelliittikartasta voi erottaa valtavat avolouhokset, jotka on sumennettu katsojilta.

Moni joutui 1930-luvulla asumaan Kuolan tuntureilla pakkasellakin ja etsimään malmia. Kuolleisuus oli suurta. Hiipinästä 18.3.1936 lähetetyn kirjeen mukaan inkerinsuomalaisia oli kuollut monta tuhatta. Ruumiit pinottiin vuoren rinteen juurelle talvisin odottamaan hautaamista.

Keski-Aasian puuvillapeltoja, suomalainen kylä ja sauna

Kuolan jälkeen etsin Keski-Aasiasta Karagandan neuvostokolhooseihin pakkosiirrettyjä. Tiesin osuneeni oikeaan paikkaan nykyisessä Kazakstanissa, kun huomasin kylän tai kaupunginosan, jonka nimi on Finsky (suomalainen).

Puuvillapelto on rännän valkaisema. Valokuva uudesta puusaunasta viittaa siihen, että suomalaiset asuvat edelleenkin Karagandan Finskyssä.

Anni Reuter, ”Kansaamme pirstotaan.” Inkerinsuomalaisten karkotukset ja diaspora Neuvostoliitossa  1930-luvun kirjeissä kuvattuna, Historiallinen Aikakauskirja 1/2020.