Kulttuuriperintöstrategiaa laaditaan Suomessa kestävän tulevaisuuden kärjellä

Tänä keväänä Suomessa alkanut kulttuuriperintöstrategiatyö on alkanut vauhdikkaasti. Taustalla vaikuttavat Strategia21 sekä kansainvälisten kulttuuriperintösopimusten henki. Eduskunta hyväksyi Faron sopimuksen vuonna 2017. Sopimus painottaa vuoropuhelua, kulttuuriperinnön saavutettavuutta ja kestävää käyttöä sekä kulttuuriperintöyhteisöjen toimijuutta.

Kulttuuriperintöstrategia tulee ulottumaan vuoteen 2030 asti. Strategiatyö asettuu haastavaan kontekstiin. Arjen muutokset globaalin ilmastokriisin keskellä ovat yhä enemmän läsnä ja ne ovat herättäneet myös organisaatioiden kiinnostuksen kestävyyskysymyksiin. On mietittävä pidemmälle tulevaisuuteen.

Kestävän kehityksen ulottuvuuksina on hallinnossa ja tutkimuksessa käytetty etenkin ekologista, taloudellista ja sosiaalista näkökulmaa. Kulttuurinen kestävyys on kansallisella ja kansainvälisellä tasolla kasvavan kiinnostuksen kohteena. Kieli, perinteet ja tavat ovat esimerkkejä siitä, minkä halutaan kestävän seuraaville sukupolville. Tärkeää on kuitenkin ymmärtää säilymisen rinnalla kulttuurin dynaaminen ulottuvuus. Monimuotoisuus ja yhdenvertaisuus kuuluvat kulttuurisen kestävyyden ytimeen. Kaikki kestävyyden osa-alueet saavat merkityksensä kulttuurissa ja haasteet edellyttävät yhteisöjen ja yksilöiden toimintaa – myös uusia kestäviä tapoja. Tämä kytkeytyy siihen, että kulttuurinen kestävyys nähdään tänä päivänä myös muutosprosessina kohti kestävyyttä.

Kulttuurisen ulottuvuuden sanallistaminen avaa monia mahdollisuuksia organisaatioissa, kun mietitään yhdessä mitä se tarkoittaa strategiassa, arvoissa ja toiminnassa. Tämän rinnalla on tärkeä arvioida myös, mikä ei ole kulttuurisesti kestävää ja miksi.

Kestävyyskriisissä olennaista on tukea ekologista kestävyyttä, myös kulttuurissa. Luontosuhteemme on myös kulttuurinen – luontoon vaikutetaan kulutusvalinnoilla, lähiluonnon käytöllä ja monella muulla arjen toimella. Kulttuuriperintökasvatuksen rooli lasten ja nuorten kestävän toimijuuden muodostumisessa on tärkeää. Kokonaiskestävyyden haasteita silmällä pitäen työ on sivistävää ja ennaltaehkäisevää.

Kulttuurisen kestävyyden ytimessä on säilyttää kulttuuri edelleen, mutta antaa sen muuttua ja varmistaa, että jokaisella olisi määrittelyoikeus muutoksiin. Kulttuuriperintöalan kehittämisessä olisi tärkeää vahvistaa sitä, että eri osapuolet tunnistaisivat kulttuuriperintöjen paikalliset, moninaiset erityispiirteet, vaikutukset eri ympäristöissä, ihmisten kokemuksiin paikantuvat identiteetit ja merkityksenannot.

Kaikessa toiminnassa kulttuuriseen kestävyyteen kuuluvat olennaisesti ihmisoikeudet ja yhdenvertaisuus. Kulttuuriperintötyössä tarvitaan kriittinen katse omaan toimintaan: onko kulttuurinen moninaisuus ja moniäänisyys mukana myös osana nyky-Suomea?

Ihmisten kiinnostus digitaalista kulttuuriperintöä kohtaan on kasvanut. Tiedon digitaalisuus ja saavutettavuus lisäävät kiinnostusta perehtyä siihen – ja myös käyttää aineistoja esimerkiksi lasten ja nuorten taide-, ympäristö- ja kulttuuriperintökasvatuksessa. Tietoa tarvitsevat myös kestävää kulttuuriperintömatkailua suunnittelevat tahot. Erilaisten yhteisöjen oman kulttuuriperinnön hyödyntäminen edellyttää, että digitointi olisi kattavaa.

Mediasisältöjen runsauden ja valeuutisten keskellä huoli oikean tiedon luonteesta ja saavutettavuudesta kuuluu myös kulttuuriperinnön käyttöä koskevaan keskusteluun. Vietämme parhaillaan tutkitun tiedon teemavuotta, joka tuo tieteellisen tiedon entistä näkyvämmäksi. Opetus- ja kulttuuriministeriön, Suomen Akatemian ja Tieteellisten seurain valtuuskunnan yhteinen hanke tarjoaa toimijoille mahdollisuuden lisätä karttuvaan ohjelmaan tilaisuuksia ja muita tapahtumia. Myös julkisen hallinnon uudistamisen strategia (2020) edellyttää toimintalinjauksissaan tulevaisuusajattelun vahvistamista päätöksentekoprosesseissa sekä johtamisessa, valmistautumista tiedon uusiin käyttötapoihin sekä valetiedon levitykseen puuttumista.

Kulttuuriperintöstrategia jalkautuu paitsi etätapahtumina myös kasvokkaisissa kohtaamisissa. Elokuussa kulttuuriperintökeskusteluja käytiin osana Suomen Kotiseutuliiton Oulun kaupungin kanssa järjestämiä valtakunnallisia kotiseutupäiviä. Keskusteluja käydään 14.10.2021 Kulttuurin moninaisuus -seminaarissa sekä 26.10.2021 Kansalliskirjaston Digime-seminaarin osana. Katso päivittyvä ohjelma OKM:n sivuilta.

Strategiatyötä helpottamaan on luotu Kulttuuriperintöstrategian keskustelukompassi. Tarkoituksena on, että keskeisten teemojen, kuten alueellisen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden, kestävän tulevaisuuden ja tutkitun tiedon tiimoilta saadaan yhteisöjen ajatuksia talteen ja strategiassa hyödynnettäväksi. Kompassi on käytössä 30.9.2021 saakka. Ohjeet tästä