Meidän Suokki: Osallisuus ja osallistava tutkimus Unescon maailmanperintökohteessa

Miten osallistava tutkimus vaikuttaa kaupunginosan asukkaisiin? Millaista aineistoa arkistoon kertyy paikkasuhteen ulottuvuuksista? Näistä teemoista keskustelimme Tieteiden yönä SKS:n arkistosalissa. Ajankohtaista tietoa samoista teemoista tarjoaa myös uusi kahdeksanosainen Elävä Suomenlinna -podcast-sarja, jota rahoittaa Tieteen tiedotus ry.

Suomenlinnalainen Karoliina Harvikka ja minä Elävä Suomenlinna -hankkeen johtajana kerroimme Tieteiden yön yleisölle osallistavasta ja vuorovaikutteisesta kenttätutkimuksesta. Entisiä ja nykyisiä asukkaita sekä Suomenlinnan työntekijöitä on viime vuosina haastateltu yksin ja ryhmäkeskusteluissa yhteensä yli 60. Haastattelut on talletettu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon.

Kulttuurintutkimuksen myötä halutaan nostaa asukkaiden äänet näkyville ja vahvistaa osallisuutta yhteisöllisen kulttuuriperinnön määrittelyyn ja esittelyyn. Kuinka tutkimus vaikuttaa yksilötasolla? Karoliina Harvikan mukaan tutkimus on avartanut myös hänen omia käsityksiään suhteestaan Suomenlinnaan ja paikkaan kiinnittymiseen. Haastattelut antavat asukkaille tilaa pohtia, millä tavoin paikka vaikuttaa identiteettiin. Keskustelutilaisuuksissa asukkaat myös kuulevat, miten toiset tuntevat ja jäsentävät kotisaarensa historian jäljet ja tulevaisuuskuvat.

Suhteemme paikkoihin ja sen historioihin rakentuu yksilöllisesti ja yhteisöllisesti. Suomenlinnassa koottu aineeton kulttuuriperintö kertomuksineen käsittelee muun muassa vuoden 1918 teemoja ja sotien jälkeistä jälleenrakentamisen aikaa. Menneiden vuosisatojen historiasta kertovat myös aineelliset muistot: Ehrensvärdin hauta tai Viaporin telakka ovat Suomenlinnan julkisia symboleita ja kertovat linnoituksen rakentumisesta 1700-luvun puolivälissä.

Suurten kertomusten rinnalla on arjen historian kertomuksia eri saarilta. Saarilla on edelleen omat lempinimensä, esimerkiksi Pikku-Mustasaari tunnetaan Sairaalasaarena entisen toimintansa vuoksi. Länskäri eli Länsi-Mustasaari rakennuksineen oli aiemmin Valmetin telakkatyöläisten asuinpaikka, mutta heidän lähdettyä asukaskunta on sekoittunut.

Myös muiden Suomenlinnan saarien emotionaalinen merkitys on asukkaille vahva. Syntyperäiset suokkilaiset kertovatkin saari- ja merisuhteen muodostuvan jo lapsena tärkeäksi paikkasuhteen elementiksi. Luontosuhde on ollut tarpeellinen myös onnettomuuksien välttämiseksi. Tieto vallien vaaroista ja merellä liikkumisesta on välittynyt sukupolvelta toiselle. Saaret olivat samalla myös lasten ja nuorten seikkailuympäristöä: Vuonna 1943 syntynyt mies puki lapsuudenkokemuksiaan sanoiksi näin:

Saarten yhteisöllisyys on ollut voimakasta etenkin menneinä vuosikymmeninä, kun asukkaat tunsivat toisensa ja kokoontuivat vapaa-ajallaan nykyistä enemmän yhteen eikä matkailijoita vielä ollut ympäri vuoden. Tänä päivänä Suomenlinnassa käy yli miljoona henkilöä vuodessa. Tilanne on matkailun kannalta myönteinen, mutta asettaa haasteita palveluille sekä yksityisen ja julkisen tilan rajaamiselle. Asukkaat ovat oman arkiympäristönsä parhaat asiantuntijat ja heidän kokemuksensa voivat tuoda uusia avauksia myös matkailijoiden ja paikalliskulttuurin kohtaamiseen.