Mennyttä aikaa miettimässä – SKS:n arkistossa kevätkaudella 2018

Eläkkeelle jääminen oli aika lailla toisenlaista kuin kuvittelin. Puhelin ei yhtäkkiä soi, sähköpostitulva lakkaa, yhteiskunnallinen asema kulttuurielämässä häipyy johonkin horisonttiin. Ketään ei enää kiinnosta, mitä ajattelen kirjallisuusviennistä, yhteistyöstä eri toimijoiden välillä, rahoituksen etsimisestä ja löytämisestä.

Olin harkinnut tarkkaan eläkkeelle jäämiseni. Kerroin jo vuosia aikaisemmin asiasta työtovereilleni, esimiehelleni ja julkisesti. Omasta mielestäni olin siis valmistautunut hyvin ja hyvissä ajoin työelämästä poistumiseen. Todellisuus olikin toisenlainen, ja itsestä on paljon kiinni se, kuinka hyödylliseksi itsensä voi ja saa tuntea aktiiviuran jälkeen. Minun päiväni ovat täyttyneet kirjallisuudelle ja teatterille omistettujen seurojen hallitustöissä, maahanmuuttajanaisten suomen opetuksessa ja mummin töissä.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa sain mahdollisuuden sukeltaa menneeseen! Keväällä 2018 aloitin samanaikaisesti arkiston korkeakouluharjoittelijan Suvi Alangon kanssa FILI –kirjallisuuden vientikeskuksen jäljelle jääneiden papereiden järjestämisen. Suvi hoiti ns. ruskeat mapit. Niitä oli noin 50 kappaletta FILIn aikaisemman muuton jäljiltä. Tässä kohtaa tunsin piston sydämessäni ja ymmärsin sanonnan minkä taakseen jättää, sen edestään löytää syvemmän merkityksen!

Minun kontolleni jäivät rippeet Finnland.Cool. ­-hankkeesta. Suomi oli teemamaana maailman suurimmilla kirjamessuilla Frankfurtissa vuonna 2014. Tämä oli viimeinen suurhanke, josta olin vastuussa.

Toinen iso arkistoitava hanke oli Pariisin kirjamessut vuonna 2011. Oli luontevaa jatkaa Ranska-yhteistyötä Suomen Ranskan instituutin johtajan pestin ja Täysillä Suomesta -kulttuurikauden 2008 komissaarin tehtävän jälkeen. Pariisin kirjamessuilla FILI vastasi kaikkien pohjoismaiden yhteisestä teemamaahankkeesta.

Oli mielenkiintoista, mutta myös henkisesti vaativaa palata vanhoihin hankkeisiin. Kuluneet vuodet antoivat kuitenkin välimatkaa ja tarjosivat mahdollisuuden tarkastella vaikeitakin asioita terveen järjen varassa, ei niin tunteella kuin asioiden ollessa erittäin ajankohtaisia. Kaikki suuret hankkeethan vaativat toteuttajaltaan sitoutumista ”karvoineen päivineen”. Ja niissä kaikissa on hetkiä ja vaikeuksia, joiden ei kuulukaan näkyä ulos päin!

Tämän rupeaman jälkeen olivat vuorossa valokuvat 1980–1990-luvuilta eli ajalta ennen ”omaa” aikaani FLIn johtajana. Tehtävänäni oli tunnistaa valokuvissa esiintyviä ihmisiä. Tuolloin kirjallisuusvienti eli vielä ensimmäistä vaihettaan ja vanhat valokuvat viestittivät tätä voimakkaasti.

Silloin järjestettiin kiertonäyttelyjä ja vierailuja, tutustuttiin ulkomaisiin kustantajiin ja toimittajiin. Kulttuuriministerinä toimi tuolloin Claes Andersson, itsekin vahva kulttuuritoimija ja uskottava ministeri sidosryhmienkin silmissä. Valokuvat Muumi- ja Kirsi Kunnas -näyttelyistä eri maissa, suurlähettiläät niitä avaamassa. Kirjallisuusviennin keskeiset toimijat, etunenässä FILIn ensimmäinen, pitkäaikainen johtaja Marja-Leena Rautalin, Marianne Bargum, joka sittemmin siirtyi FILIstä Schildts-kustantamon toimitusjohtajaksi ja Suomen Penin aktivistiksi. Legendaarinen ruotsalaisen kirjallisuuden englannintaja, jo edesmennyt Joan Tate, ranskantajat Gabriel Rebourcet ja Jean-Pierre Rousseau, uraansa aloitteleva italiantaja Delfina Sessa, virontaja, jo tuolloin asemansa kääntäjänä vakiinnuttanut Piret Saluri. Runoilijat ja kirjailijat, Sirkka Turkka, Mirkka Rekola, Pentti Holappa, Johan Bargum, jne jne. Silmissä vain vilisivät tutut, tuolloin vielä nuoret tekijät ja vaikuttajat.

Miten hieno tunne tämä tunnistaminen, se että taidan olla viimeisiä, joilta tämä työ onnistuu! Samalla siirryn itsekin osaksi historiaa.

Saapuu juhannusviikko 2018. Urakkani SKS:n arkistossa alkoi olla lopuillaan. Urakka, joka antoi mahdollisuuden vahvistaa omaa eläkeläisen identiteettiä, ymmärtää paremmin oma asemansa ja välimatkan merkityksen menneeseen, mahdollisuuden riemukkaisiin visuaalisiin jälleennäkemisiin, vanhoihin hankkeisiin ja aikoihin. Olen kiitollinen konkreettisesta tilaisuudesta miettiä mennyttä aikaa ja omaa tilaani siinä!