SKS:n tuoli

Nyt se on turvassa täällä. SKS:n juhlasalin alkuperäinen tuoli 1890-luvulta, ainoa jäljelle jäänyt.

Jopa tällaisessa laitoksessa kuin SKS, voi joskus olla vaikea päättää, mitä säilytetään, mitä ei. Enkä yhtään tiedä, onko juhlasalin tuoli säilynyt vahingossa, vai säästetty tarkoituksella. Sellaistakin tarinaa on kerrottu, että avuliaisuudestaan tunnettu esimies Kaarle Krohn olisi auttanut jotakuta mieshenkilöä kantamaan tuoleja talosta kadulle. Liekö tällaista muuttopäivää koskaan ollut, tiedä häntä, mutta tarina on sympaattinen.

Suomessa muutetaan yli puoli miljoonaa kertaa vuosittain. Syyskuun viimeiseen päivään asti keräämme kansalaisten muuttokokemuksia otsikolla Elämää muuttolaatikoissa.

Muutto on monelle ihmiselle suuri stressin aiheuttaja. Pitää lähteä tutusta ja turvallisesta, luopua vanhasta ja hankkia uutta.

Omien muuttojen lisäksi ahdistusta ja päättämättömyyttä aiheuttaa myös edesmenneiden läheisten kotien tyhjentäminen. Siellä liikkuu yhä menneen henki, kaikki tavarat liittyvät häneen ja siihen elämään, jota ei enää ole. Säilytänkö järkevää käyttötavaraa, vai rakkaita esineitä?

Minä olen muistojen säilyttäjä. Lohkeillut viilikulho, mutta aina kun se osuu silmiini, muistan miten istuin keittiönpöydän ääressä syömässä itse tehtyä viiliä ja katselin ikkunasta pihalle, jossa oli sellainen keinu, jossa istutaan vastakkain. Ikkunasta näkyi myös naapuriin, jossa asuivat leikkitoverini. Lähes viiteenkymmeneen vuoteen en ole kuullut mitään Kaarinasta ja Jormasta, mutta viilikulhon nähdessäni muistan heidät.

Olen iloinen, että SKS:n juhlasalin tuoli on silmieni edessä 1970-luvulla violetiksi petsattuna. Olen saanut kertoa jo vaikka kuinka monelle, mistä se on, missä se on ollut eri aikoina, miksi se on violetti jne. Tuoli kantaa tarinaa, sen avulla muistamme myös paljon muuta totta ja tarua SKS:n historiasta.