Kyll’ on aikaa …

Loma, s. mellanrum, springa, ihålighet, öppning, gröpning; inskärning, fals; håla; mellantid, mellanskof, ledighet, tillfällighet, läglighet; afbrott, uppehåll;
luun lomia myöten efter benens mellanrum;
sormet sormien lomahan fingrarna emellan (den andres) fingrar;
kahden luotosen lomassa genom öppningen (sundet) emellan två små holmar;
luojan sormien lomitse genom skaparns fingrar;
lipas lippahan lomassa kista vid kista;
pilkottaa puiden lomasta skymta fram emellan träden;
asia käy lomiansa myöten saken går sin gång;
laulujen lomassa emellan verserna;
ei ole lomaa har ej mellanrum, ledighet;
lomaa on puhua tillfälle att tala;
hänellä kyll’ on aikaa ja lomaa lukemaan;
lomatta oupphörligen (herkeämättä, yhtäläiseen).

Näin Elias Lönnrot kirjaa loma-sanan merkityksiä Suomalais-ruotsalaisessa sanakirjassa 1874. Aika kiinnostavaa on, miten loma-sanan päämerkitys oli 1800-luvun loppupuolella vielä ihan toinen kuin se on meille nykyihmisille.

Kielitoimiston sanakirjan määritelmä loma-sanalle on varmasti se meille tutumpi: 1. työntekijälle työstä, oppilaalle oppilaitoksesta jne. annettava vapaa-aika. Palkallinen, palkaton loma. Kuukauden loma. Vuosi-, kesä-, talviloma. Sairaus-, pakkoloma. Joulu-, hiihtoloma. Olla lomalla. Lähteä lomalle, ark. lomille. Pitää, viettää lomaa. Ottaa omaa [= luvatonta t. palkatonta] lomaa. 2. (lomassa, lomasta, lomaan ks. erikseen) välipaikka, aukko, rako, lovi, kolo. Hammaspyörän hampaiden lomat. Lyökämme käsi kätehen, / sormet sormien lomahan [Kalevala].

Kiinnittäkää vielä huomiota Lönnrotin antamaan esimerkkiin ”hänellä kyll’ on aikaa ja lomaa lukemaan”. Eikö olekin hyvin sanottu. Miksiköhän Lönnrot ei ole tätä ruotsiksi kääntänyt?

Vähäiset lisät toivottaa kaikille hyvää lomaa, nauttikaa omasta ajasta ja lukekaa!
Elokuussa tavataan.