Terveisiä sisäpuolelta

Olen taiteen tekijä ja siksi katson oman alani menneisyyttä aina hieman toisin kuin koulutettu taidehistorioitsija. Tyylikausien pohdinnan ja teoreettisten analyysien sijaan olen kiinnostunut taideteosten arkisesta aineellisuudesta, siis kaikesta siitä mikä tapahtuu työhuoneen tai gallerian maailmassa ennen kuin teokset museoidaan (tai päätyvät roskiin). Museoissa on toki myös minun teoksiani ja niitä saatetaan käsitellä valkoisin hansikkain. Työhuoneellani tai näyttelyä ripustaessani en sellaisia itse käytä. Taiteen tekeminen on aina asteen suoraviivaisempaa ja likaisempaa kuin museaalinen työ.

Toisinaan lika tarttuu myös puheeseeni, etenkin silloin kun kierrän taiteilijakollegani kanssa nykytaiteen näyttelyissä. Käymme aika suorasukaisesti kiinni siihen, miten jokin on tehty, eikä keskustelua ohimennen seuraava ihminen välttämättä tunnista kulmikkaissa sanoissamme piilevää hellyyttä. Emme me tee taidearvostelua, vaan puhumme taiteen praktiikasta ja materiaalin vastuksesta, ja ymmärrämme ettei onnistuminen ole itsestään selvää. Sille löytyy aivan liikaa todisteita myös omalta työhuoneelta.

Tekemiseen samastuminen vaikuttaa myös tapaan, jolla kirjoitan taiteesta. Tutkijana katseeni paikantuu lähtökohtaisesti ”taiteilijan puolelle”, sillä tiedän millaista on teosten valmiiksi saattaminen ja tunnen luissani, miten rasittavaa on niiden toistuva pakkaaminen ja kuljettaminen. Taiteen arvioinnin ja arvostamisen maailmassa tämä puoli usein jää varjoon. Se on näkymätöntä työtä, jolle voisi kirjoittaa oman kulttuurihistoriansa. Onhan ollut aika myös ennen kuplamuovia ja pakkausteippiä.

Vuonna 2023 julkaisin kaksi kirjaa, joissa sain koetella taiteilijan näkökulmaani. Kirjoitin teoksista, jotka syntyivät eri vuosisadoilla ja joiden historialliset kohtalot kulkivat eri suuntiin. Humpuukia ja hulluutta kertoo taideteoksista, jotka saivat 1910-luvun Suomessa torjuvan ja vähättelevän vastaanoton, mutta ovat sittemmin nousseet vuosisadan merkittävimpien joukkoon. Ensimmäinen puolestaan on tarina veistoksesta, joka oli paljastuessaan korkeasti arvostettu merkkiteos, mutta jonka taiteellinen arvo on vuosisatojen vaihtuessa unohdettu.

En tiedä ovatko taidehistorioitsijat puolueettomia, mutta minä en ole. Asetun Humpuukia ja hulluutta -kirjassa huonot kritiikit saaneiden taiteilijoiden rinnalle ja sanon arvostelijoille jälkiviisaasti: tämä meni väärin, historia on teidät tuomitseva! Ensimmäisessä taas mainostan estoitta muinaisen kuvanveistäjäkollegani eloisaa nuoruutta ja hänen käsiensä työtä yhäkin juhlimisen arvoisina asioina. Ja saahan siinä osansa kunniasta myös SKS, joka taideteoksen tilasi.

Historian vääryyksien oikominen saattaa kuulostaa jalolta, mutta ei tässä siitä ole kyse. Tutkijana ja taiteilijana olen yksinkertaisesti kahden työhuoneen loukussa. Ajatukseni kulkevat jossain niiden välillä – tuolla teen omia teoksiani, täällä kirjoitan siitä, miten näen toisten tekemät. Joskus asiat lomittuvat toisiinsa, enkä pääse ulos objektiivisuuden yläilmaan. Voin vain lohduttautua sillä, että ainakin tutkija on aiheessaan sisällä. Kädet savessa, jos niin halutaan.

Yksityiskohta Carl Eneas Sjöstrandin patsaasta Henrik Gabriel Porthanille. Kuva: Jyrki Siukonen.

Kommentoi ja keskustele

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia.

Jyrki Siukonen

Dosentti Jyrki Siukonen on vapaa kuvataiteilija ja tutkija. Hän on pitänyt yli viisikymmentä yksityisnäyttelyä ja hänen teoksiaan on keskeisissä kotimaisissa museokokoelmissa. Tutkijana Siukonen on kirjoittanut laaja-alaisesti mm. 1700-luvun kulttuurihistoriasta, 1900-luvun avantgardesta sekä suomalaisista taiteilijoista. Hän sai Lauri Jäntin säätiön palkinnon vuonna 2006 teoksesta Mies palavassa hatussa ja Valtion kuvataidepalkinnon vuonna 2017. Joulukuussa 2023 Jyrki Siukoselle myönnettiin Suomen Taideyhdistyksen Edvard Richter -palkinto SKS:n Tietolipas-sarjassa julkaistuista teoksista Humpuukia ja hulluutta sekä Ensimmäinen.

Uutiset ja puheenaiheet

20.2.2024 - Blogi

Lähteiden äärellä. Havaintoja Lönnrotin arkistosta

16.2.2024 - Blogi

Kiistoja karjalaisista itkuvirsistä – Kuka omistaa perinteen?

13.2.2024 - Uutiset 3

Ukrainalaisten Suomessa asuvien sotapakolaisten kokemuksissa korostuvat yhtymäkohdat Suomen historiaan