Uutta kansanlääkinnän kenttätutkimusaineistoa SKS:aan

Sinä, joka etsit tietoja suomalaisesta kansanlääkinnästä viime vuosikymmeninä ja erityisesti lääketieteilijän keräämästä kenttäaineistosta, ole hyvä! Saanet kuvan aineistostani näiden kolmen kiitollisen tervehdyksen kautta, jotka tässä lähetän poismenneille ja eläville yhteistyökumppaneilleni, varsinkin Pohjanmaalla ja Uudellamaalla mutta myös muualla Suomessa, kun aloimme etsiä sellaisia kotien keinoja sairauksien sattuessa, joita lääkärikouluissa ei opeteta.

Tervehdys perinteen tuntijat: Sylvi, Sanna, Edit, Annikki, Aleksi, Frans, ja te kaikki muut! Aloitimme tutkimusyhteistyön vuonna 1981. Olen tämän vuoden 2022 maaliskuussa jättänyt teidän kertomuksenne, teidän monenlaiset kuvailunne tänne Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraan ja muutamaa vuotta aikaisemmin osan siitä Svenska litteratursällskapetiin muiden kotoisten kielten kertomusten joukkoon. Siitähän me sovimme, kun aloitimme yhteistyön.

Teidän kirjeenne, puhelinsoittonne, teiltä nauhoitetut äänitteet kertomuksistanne, valokuvat ja filmit teistä ja esityksistänne sekä piirrokset teidän toimistanne ovat nyt noissa arkistoissa, muiden samaan tarkoitukseen järjestettyjen aineistojen joukossa, joita kaltaisenne perinteestä kiinnostuneet ihmiset ovat useiden vuosikymmenten ajan halunneet tallentaa. Niillä on erityinen tehtävä. Ne tallentavat, monien tiedon esittämisen muotojen kautta, niitä monia tapoja elämän sattumuksissa, joista te kerroitte ja sanoin, elein ja liikkein esititte, kun kohtasimme kodeissanne, paikan päällä tai teiltä saamieni kirjeitten ja puhelujen kautta.

Nyt voivat monet muutkin kuin minä, teidän kiinnostunut yhteistyökumppaninne, tutustua niihin tapoihin ja myös päähänpistosta ja sattumalta löydettyihin keinoihin, kaikkiin niihin jokapäiväisiin ja harvinaisiinkin tapoihin, joilla te minua silloin 1980- ja -90-luvuilla, puolen vuosisataa vanhemmat ihmiset tiesitte olla varustautuneet eri terveyden horjumisia, vammoja, loukkaantumisia, kipuja, heikkoutta ja kaikenlaista muuta ongelmaa kohtaamaan.

Tervehdys jäsenkorjaajat: Ina, Olavi, Pentti, Taito ja muut! Nyt ovat äänitenauhojen värähdykset, kaitafilmien ja videoiden värejä heijastelevat ruudut kertomassa teidän käsienne liikkeistä. Halusin piirtää teidän käsienne reitit: myös piirrokseni kertovat teidän pyrkimyksistänne selvittää syyn teiltä apua hakeneiden ihmisten vaivoihin. Keitä kaikkia he ovat? Reilut 2400 kysymyslomakkeiden vastaajaa Pohjanmaalta ovat myös kertoneet teidän hoidoistanne monenlaisin kertomuksin. Nuo lomakkeet ovat nyt tutkijan tutkittavissa.

Noiden kipeiden ihmisten ongelmiin te etsitte apua käsienne keinoin, päänne ja mielenne päättelyillä, tuolla merkillisellä oivalluksen, uuden keksimisen, aikaisemman koetun ja tiedetyn yhdistelmällä. Etsiä, löytää syy vammautumiseen, kipeytymiseen: auttaa vaivattua. Nyt voivat teistä vilpittömästi kiinnostuneet tutustua äänen ja elävän kuvan, valokuvien ja piirrosten avulla ratkaisuihinne: joskus keskinkertaisiin, monesti hyviin tai erinomaisiin. Tai joskus kömpelöihin, ehkä tarpeettomiin.

Tervehdys energiaparantajat, ”henkiparantajat”: Vilho, Marja-Leena, Kaija ja te muut! Onko teillä edelleen energiaa, henkeä, voimaa? Useat sanovat, että teidän käsienne kautta kulkee jonkinlaista lämpöä. Senhän te itse juuri olette kokeneet ja juuri siksi alkaneet auttaa ihmisiä. Teidän käsienne, ranteittenne, sormienne kautta on virrannut ja virtaa jotakin, jota apua etsivä lähimmäisenne toivoo henkiseen tilaansa, minuuteensa. Sitä ei voi helposti ”mitata”, ”määrittää”, ”laskea ” – ei, sen tuntee mielessään, sisällään.

Tervehdys kupparit Väinö, Taimi, Katariina, Aini, Anna ja Saimi ja muut! Paha veri pois ja sillä siisti: äänitteet, valokuvat ja videot kertovat teidän sarvienne voimasta!

Tervehdys myös teille kaikille muille, monenlaista muuta kansanlääkinnän tietoa – maasäteilystä, verenpysäytyksestä, valamisesta ja muusta – kertoneet!

Eivät Elias Lönnrot ja hänen edeltäjänsä, Henrik Gabriel Porthaniin ja aina Mikael Agricolaan saakka – ehkä kauemmaskin –  teihin ja edeltäjiinne suotta katsoneet. Eivät harvat lääkärit Elias Lönnrot 1830-luvulta lähtien, Konrad ReijoWaara ja Erkki Pelkonen 1900-luvun alussa ja Pertti Arkko 1980-luvulla, turhaan kansanlääkintään tutustuneet ohi oman lääketieteen opin. Minä olen työtä jatkanut alkaen vuodesta 1981 viime vuosiin asti. 

Ajat muuttuvat, elämälle rakentamamme kehykset ja käsiimme tulevat, niissä ohjautuvat laitteet muuttuvat jatkuvasti. Mutta myös teidän, maakuntien ihmisten kertomukset ja kuvailut tulevat kirjallisuuden seuran arkistossa osaksi monien keräelmien jatkumoa – väliin ohutta, jopa katkeillutta, sitten taas täyteläistä – tiedon vähäisten lisien nauhaa. Sen me tutkijat pyrimme ottamaan vastaan avoimin käsin ja mielin: katsomaan, lukemaan, kokemaan, tulkitsemaan nuo monet kerrotut ja kuvaillut laajat tarinat tai yksittäiset seikat, selvittämään niiden taustat ja etsimään niiden välisiä yhteyksiä.  Niin teemme johtuen tutkijan kutsumuksestamme: tuosta erikoisesta kokemuksen ja ajattelun tilasta.