Laihdutusmuistot kertovat pitkäaikaisesta kulttuurisesta ilmiöstä, joka on osa arkeamme

Keväällä 2024 Suomalaisen Kirjallisuuden Seura keräsi suomalaisten muistoja laihduttamisesta. Kerätyt laihdutusmuistot vahvistavat, että laihduttaminen ei ole vain viime vuosikymmenien tai nykykulttuuriin liittyvä ilmiö.

Laihdutusmuistot-muistitietokeruuseen saapuneet vastaukset osoittavat, että laihduttaminen ilmiönä on tunnettu ja se on ollut osa suomalaisten elämää jo ainakin sadan vuoden ajan. Keruuseen osallistuneiden henkilökohtaiset muistot laihduttamisesta ulottuvat aina 1930-luvulta nykypäivään. Laihdutusmuistoja tuli SKS:lle monen ikäisiltä suomalaisilta. Vanhin muistelija oli syntynyt 1920-luvun lopulla ja nuorimmat 1990-luvun lopulla.

Erityisen kiinnostavia ovat vanhimpien keruuseen osallistuneiden kirjoittajien muistot. Ne antavat tietoa laihduttamiseen, painoon ja syömiseen liittyvistä käsityksistä ja tavoista ajalta, jolta tietoa on ollut vähän saatavilla. Usein kuultu käsitys on, että agraari-Suomessa 1900-luvun ensimmäisellä puolikkaalla lihavuus olisi vielä ollut arvostettu tai vähintäänkin hyväksyttävä ominaisuus. Kirjoittajien muistot laihduttamisesta valottavat toisenlaista todellisuutta.

Muistoista käy ilmi, että laihduttaminen on ollut pitkään osa etenkin naisten elämää. Vaikka vartalon muotoon ja kokoon liittyvät normit ovat ajan kuluessa vaihdelleet, hoikka vartalo on ollut vuosikymmenestä riippumatta tavoiteltu ihanne, johon on pyritty juuri laihduttamalla eri tavoin. Laihduttamista on pidetty erityisesti naisille tyypillisenä toimintana. Tämä näkyy myös tässä aineistossa. Suurin osa kirjoittajista on naisia, vaikka tätä nykyä vartalonormit- ja ihanteet vaikuttavat yhä enemmän myös miesten elämään.

Laihduttamiselle annetaan kirjoituksissa monia syitä. Useimmin mainittuja ovat ulkonäkö- ja vartaloihanteisiin ja terveyteen liittyvät syyt. Laihdutuskeinot heijastelevat sekä aikansa asenteita ja ihanteita että lisääntynyttä tietoa laihtumisen mekanismeista. Vanhemmat kirjoittavat seikkaperäisesti esimerkiksi lukuisista erilaisista kokeilemistaan muotidieeteistä, jotka olivat tavallista sisältöä naistenlehdissä heidän nuoruudessaan 1950–70-luvuilla. Näillä lyhyillä, usein ravitsemuksellisesti yksipuolisilla ja vähäenergisillä dieeteillä pyrittiin mahdollisimman nopeaan laihtumiseen. Niitä markkinoitiin eri asiantuntijoiden, erityisen ihailtujen henkilöiden tai ammattiryhmien auktoriteetilla. Nämä laihdutuskuurit eivät yleensä perustuneet tutkittuun tietoon ja toistuessaan saattoivat johtaa laihdutuskierteeseen ja jojolaihduttamiseen. Muistelijoiden kokemuksissa on varsin tavallista, että elämän aikana on laihdutettu toistuvasti tai jatkuvasti. Monilla on takanaan useita vuosikymmeniä pitkä ura laihduttajana.

Kirjoittajat mainitsevat kokeilleensa erilaisten dieettien, kuten Montignacin ja Atkinsin lisäksi lukuisia erilaisia laihdutuskeinoja, esimerkiksi erilaisia jauheita, juomia, patukoita, ravintolisiä, laihdutusryhmiä, laihdutuslääkkeitä ja lihavuusleikkauksia. Jotkut ovat osallistuneet laihduttamiseen tähtääviin liikuntaryhmiin. Nuoremmat kirjoittajat mainitsevat erilaisia sovelluksia ja teknologisia apuvälineitä, joilla mitataan energian saantia ja sen kulutusta.

1900-luvun alkuvuosikymmeninä henkilövaaka ei ollut yleinen suomalaisissa kodeissa. Vartalon koon muutoksia mitattiin muun muassa sillä perusteella, kuinka vaatteet sopivat päälle. Esimerkiksi eräs muistelija kirjoittaa lapsuudestaan 1930-luvulla ja äitinsä pyrkimyksistä laihduttaa sen jälkeen, kun oli huomannut vaatteiden käyneen ahtaaksi. Laihduttaminen tapahtui kirnupiimää juomalla, jonka tiedettiin olevan rasvatonta. Sama kirjoittaja kertoo perheensä piirissä tavallisesta tavasta keskustella esimerkiksi sukulaisten ruumiin rakenteista ja jaotella heitä laihoihin ja lihaviin. Moni kirjoittaa myös vartalon kokoon liittyvästä kommentoinnista.

Koulu on ollut monelle vastaajalle keskeinen painoon ja laihduttamiseen liittyvä paikka. Eräs kirjoittaja muistelee, kuinka koulun liikuntasalin vaaka oli hänen lapsuudessaan 1960-luvulla ahkerassa käytössä.

Vaikka vartaloihanteet ovat muuttuneet, niihin sopeutumiseen on aina tunnettu painetta ja osa on kokenut ne ahdistavina. Vanhimmat muistelijoista ovat eläneet nuoruuttaan hyvin anteeksiantamattoman hoikkuusnormin aikakautena ja sen vaikutukset ovat jatkuneet monilla läpi elämän. Nykyisillä lääketieteellisillä painomittareilla useimmat vanhemmista kirjoittajista, jotka sisällyttivät teksteihin tietoa nuoruutensa painosta ja pituudesta, olisivat lähinnä normaalikokoisia tai hiukan ylipainoisia. Moni näistä kirjoittajista kertoo naistenlehtien malli- ja muotikuvien toimineen pontimena laihduttamiseen. Näissä kuvissa korostuivat hyvin hoikat mallit ja ns. ”ampiaisvyötäröt”. Kuvien katseleminen aiheutti monelle painetta laihtua.

Monilla kirjoittajista on kokemusta painoon liittyvistä negatiivisista asenteista, painosta huomauttelusta ja pilkkaamisesta, mutta myös suoranaisesta painosyrjinnästä. Etenkin nuoremmat kirjoittajat ovat tietoisia näistä seikoista ja tuovat niitä esille. Lihavuuteen liittyvä sosiaalinen stigma ja vaikutukset sekä toive paremmasta kohtelusta ovat olleet useille tärkeä syy laihdutushalukkuuteen.

Ajan kuluessa tapahtuneet muutokset lihavuus-, laihdutus-, ja painokeskusteluissa näkyvät laihdutusmuistoissa. Mitä lähemmäs nykyhetkeä tullaan, sitä selkeämmin terveys- ja hyvinvointipuhe näkyy muistoissa. Erityisesti nuorempien kirjoituksissa nousevat esille laihduttamiseen liittyvät syömishäiriöt. Nuoremmat kirjoittavat myös lihavuuteen ja laihduttamiseen liittyvistä yhteiskunnallisista tekijöistä, laihdutuskulttuurin vahingollisuudesta ja sen vastustamisesta esimerkiksi lihavuusaktivismin keinoin. 2010-luvulla tutustuminen kehopositiivisuusajatteluun on ollut käänteentekevä seikka oman painosuhteen näkökulmasta.

Muistitietokeruu osoittaa, että laihduttaminen on merkittävä kulttuurinen ja yhteiskunnallinen ilmiö, johon liittyvät käsitykset, käytännöt ja kokemukset muuttuvat ajassa yhteiskunnan muutoksen ja kehityksen myötä. Keruu nostaa esiin ilmiön arkisuuden ja sukupuolittuneisuuden, mutta myös siihen ohjaavien normien pitkäaikaiset vaikutukset.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja liikuntasosiologian apulaisprofessori Hannele Harjunen järjestivät Liikuntamuistot-muistitietokeruun 1.12.2023–30.4.2024. Vastaukset on tallennettu SKS:n arkistoon.

Kiitämme lämpimästi kaikkia keruuseen osallistuneita! Vastaajien kesken on arvottu kirjapalkintoja.