Suuren muuttoliikkeen lapsuusmuistot: sopeutumista, seikkailuja, ristiriitaisia tunteita ja monijuurisuutta
Reaktioiden lukumäärä: 0
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja dosentti Tuomas Laine-Frigren keräsivät muistoja ruotsinsiirtolaisuudesta lasten ja nuorten kokemana. 1960–1990-luvuille sijoittuvat muistot kertovat niin kipeistä kokemuksista kuin elämää rikastuttaneista uusista mahdollisuuksista. Myös identiteettiin liittyvät ristiriidat ja pohdinnat kahden maan kansalaisuudesta korostuivat.
Syyskuussa 2024 päättyneeseen Suuren muuttoliikkeen lapset ja nuoret -keruuseen osallistui 78 muistelijaa. Monet muistelijoista lähettivät kirjoituksensa mukana myös valokuvia. Kirjoitusten tyylilaji vaihteli napakan toteavasta ilmaisusta pitkiin tarinoihin. Olipa mukana myös kirjan luku, runoelma ja sarjakuvateos.
SKS:n arkistoon tallennetut muistot tarjoavat monipuolisen kuvan siitä, millaista elämä suomalaisen maahanmuuttajaperheen lapsena oli ja millaisia tilanteita lapset ja nuoret siirtolaisuuden poluilla kohtasivat.
Monet tarinoista sisälsivät muistoja kiusaamisesta. Kiusaaja saattoi olla aiemmin Ruotsiin muuttanut isompi suomalaispoika tai uuden tulokkaan noloja vaatteita ilkkunut kantaruotsalainen luokkatoveri. Suomeen muuttaessaan länsinaapurissa varttuneet kohtasivat ”hurrittelua”. Mutta mukana on myös kuvauksia hyvistä kaverisuhteista ja yhteisistä seikkailuista.
“…matkustimme pummilla raitiovaunuilla, yövyimme kerrostalon pihalla teltassa, perustimme rappukäytäviin kioskeja ja juoksimme ulkona paljon. En muista, että minua olisi suomalaisen taustani takia juuri kiusattu…”
Muistot kertovat lasten omista maailmoista, mutta myös lähipiirin aikuisista. Aikuisten negatiiviset asenteet ja puheet vaikuttivat myös lasten elämässä. Toisaalta hyvä opettaja tai isovanhempi saattoi olla ratkaisevan tärkeä uuteen ympäristöön sopeutumisen auttaja.
Maahanmuuttajalapsilla oli myös omia erityisiä rooleja. Oxelösundissa asunut Esko muistelee 10-vuotiasta itseään näin:
“Mä olin niille kylänmiehille tulkkina, kun ne kävi virastossa tai lääkärissä. Ei opettajat siihen mitään sanoneet, kun mutsi kirjoitti [poissaolon syyksi] huvudvärk. Pää tai vatta kipeä.”
Varsinkin 1960–1970-luvuille sijoittuvissa lapsuusmuistoissa nousi esille tarve erottautua suomalaisuudesta. Yksi suunnitteli ottavansa uuden sukunimen viimeistään avioliitossa ruotsalaisen miehen kanssa. Toinen ”halusi kadota maan alle” kohdatessaan kadulla suomalaisia pultsareita. Kaikkia ei suomalainen lastenkulttuurikaan vakuuttanut:
”Kerran olin äidin kanssa kauppakeskuksessa ja siellä oli esiintymässä M.A. Numminen ja Pedro Hietanen. Heillä oli eläinpuvut päällään ja minua hävetti niin. Suutuin äidilleni, kun hän ei suostunut lähtemään pois ja kielsin häntä puhumasta suomea, ettei kukaan vaan yhdistäisi meitä esiintyjiin.”
Joillekin suomalaisuus oli erityisen ylpeyden aihe – ajatus, joka sai vahvistusta esimerkiksi suomalaisten omissa yhdistyksissä ja seuroissa. Eräs 1980-luvulla Ruotsissa varttunut korosti kirjaston merkitystä positiivisen vähemmistöidentiteetin muodostumiselle. Monista ruotsalaisista kirjastoista nimittäin löytyi paljon suomenkielistä lastenkirjallisuutta.
”Gislavedin kirjasto meni uniini. Se oli kuin ihmeellinen labyrintti, josta avautui tuhansia portteja miljooniin eri maailmoihin minulle tutkittavaksi. Olen ikuisesti kiitollinen kirjaston henkilökunnalle, joka oli ottanut suomenkielisten lasten tarpeet huomioon niin näyttävällä tavalla. Lapsenahan en tiennyt, ettei vähemmistökielellä julkaistuja kirjoja välttämättä pidetä paraatipaikalla heti sisäänkäynnin vieressä.”
Suomalaisilla oli paljon omia yhteisöjä, mutta työläisyhteisöjen asuinkorttelit saattoivat olla myös hyvin monikulttuurisia. Ruotsissa oli suomalaisten lisäksi myös paljon itä- ja kaakkoiseurooppalaisia siirtotyöläisiä perheineen.
”Meidän talossamme asui suomalaisten ja ruotsalaisten lisäksi unkarilainen ja norjalainen perhe sekä ehkä itäeurooppalainen perhe ja osa oli uskonnoltaan katolisia ja osa juutalaisia uskonnoltaan normiluterilaisten lisäksi. Toisiin ja muihin kulttuureihin tutustumista tapahtui keittiön kautta eli äidit leipoivat ja kokkasivat omien maiden ruokia ja niitä maisteltiin puolin ja toisin.”
Enemmistö muistelijoista muutti ennemmin tai myöhemmin takaisin Suomeen. Ruotsissa varttuneille muutto Suomeen merkitsi kipeää irtautumista kaikesta tutusta.
”Lähtöpäätös oli todennäköisesti isän, vaikka en muistakaan mitä siitä kotona puhuttiin vai puhuttiinko mitään. Minulle ajatus muutosta merkitsi kaiken loppua. Mielikuvieni Suomi oli takapajula, jossa kuljettiin kuluneissa vaatteissa ja ajettiin vanhanmallisilla autoilla, mutta ennen kaikkea surin sitä, että joutuisin luopumaan kaikesta mikä minulle oli tärkeää, kokonaisesta omasta maailmasta, jonka olin kahdessa vuodessa ehtinyt rakentaa.”
Suomeen muuton haasteista kirjoittaneet pohtivat usein myös suhdettaan omiin vanhempiinsa.
”Nuorena sitä ehkä syytti vanhempiaan, mutta vanhempana tajusi, että parastaan he yrittivät ja varmaan he kaipasivat Suomeen.”
”Aluksi luulin, että minussa on jotain vikaa, kun äidillä ei ole samanlainen syvä ikävä Ruotsiin kuin minulla. Äitini ikävöi sinne, mutta eri tavalla kuin minä. Äidin ikävä on lähinnä uteliaisuutta sitä kohtaan, missä me olemme joskus asuneet. Minun ikäväni raastaa syvältä ja vaikuttaa tunteisiin.”
Kirjoituksissa toistuivat kuvaukset identiteettikysymyksistä ja juurettomuuteen liittyvistä monimutkaisista tunteista. Aikuisten ”paluu juurilleen” on monelle nuorelle merkinnyt kokemusta siitä, ettei ole ”oikein kotoisin mistään”.
Toisaalta kirjoituksissa esiintyi pohdintoja ”monijuurisuudesta”, jopa kosmopoliittisuudesta. Muistot maahanmuuttajalapsuudesta kertovatkin myös monikulttuurisuuden tarinaa.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja dosentti Tuomas Laine-Frigren Jyväskylän yliopistosta järjestivät Suuren muuttoliikkeen lapset -keruun 15.1.2024–31.8.2024. Vastaukset on arkistoitu SKS:n arkistoon ja ne arkistoidaan myös Tietoarkistoon
Lämmin kiitos kaikille keruuseen osallistuneille! Vastaajien kesken on arvottu kirjapalkintoja.
Lisätietoja
Mitä mieltä olit tästä jutusta?
Vastaa muistitietokeruisiin
Itsenäisen Suomen tieteen historia
Vastausaikaa jatkettu vuoden 2024 loppuun! Tieteentekijä! Kerro elämästäsi ja ympäristöstäsi tieteen ja tutkimuksen maailmassa 31.12.2024 mennessä. Keruu on osa laajempaa Itsenäisen Suomen tieteen historia -hanketta.
Lisätietoa ja vastauslomake
Luonnonvesiuinti
Kerro meille luonnonvesissä uimiseen liittyvistä kokemuksistasi! Vastausaikaa on 15.8.2025 asti. Arvomme kaikkien vastaajien kesken kirjapalkintoja.
Lisätietoa ja vastauslomake
Kuultava tulevaisuus
Kerro meille, missä on mieleesi jäänyt äänimaisema, miksi se on sinulle tärkeä tai miksi olet kiinnittänyt siihen huomiota. Entä millainen on tulevaisuuden äänimaisema? Vastaa 30.4.2025 mennessä. Arvomme vastaajien kesken kirja- ja äänitepalkintoja.
Lisätietoa ja vastauslomake
Vanhuus monin silmin
Kerro meille, millaisia ajatuksia sinulla on vanhuudesta! Vastaa 31.10. mennessä. Arvomme kaikkien kirjoituksensa lähettäneiden kesken kirjapalkintoja.
Lisätietoa ja vastauslomake
Mistä tunnet sä ystävän?
Kerro meille ajatuksiasi ja kokemuksiasi ystävyydestä. Vastaa 15.8.2025 mennessä ja voita kirjapalkintoja!
Lisätietoa ja vastauslomake
Miten Teillä nukuttiin?
Keräämme kokemuksia ja muistoja nukkumiseen liittyvistä tavoista. Kerro meille, miten olet nukkunut elämäsi eri vaiheissa, ja miten teillä nyt nukutaan.
Vastauslomake ja lisätietoa
