Pieniä tyttöjä teltan oven suulla leirillä 1964. Taustalla roikkuu vaatteita narulla.

Vesileikkejä, ihastumisia ja sulaa voita näkkileivällä – kesäleireiltä jäi ikuisia muistoja

Pieniä tyttöjä teltan oven suulla leirillä 1964. Taustalla roikkuu vaatteita narulla.
Kuva: Kukonnotkon kesäleiri Heinolassa 1964. Museovirasto, JOKA Journalistinen kuva-arkisto, Itä-Häme.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura keräsi muistitietoa kesäsiirtoloissa ja kesäleireillä olleilta. Saadut tarinat avaavat riemukkaan näkökulman Suomen suveen ja nuorisoon vaihtelevissa kenttäolosuhteissa.

SKS:n Kesäleirimuistot-muistitietokeruuseen osallistui 40 kirjoittajaa, tyttöjä enemmän kuin poikia. Lisäksi saatiin 84 valokuvaa. Kokemukset ulottuvat 1940-luvulta kuluvalle vuosikymmenelle, ja samastakin perheestä on isovanhempien ja lastenlasten muistoja. Leirien kestot vaihtelevat kuukausina mitatuista, täisaunaan päättyneistä kesäsiirtoloista nopeisiin päiväleiripyrähdyksiin. Kaikki maakunnat ovat edustettuina.

Oli oltu niin kunnan, seurakunnan, partion, urheiluseuran kuin firmankin järjestämällä leirillä. Yhteen keruuvastaukseen saattoi mahtua monenmoista leiritystä: esimerkiksi urapolku isän sotilasreppua kantavasta partiotytöstä leiriohjaajaksi ja leireille lähtijöiden äidiksi. Tai evakkotytön eteneminen savolaisesta lastensalista opettajaksi ja yhtiön kesäsiirtolan johtajaksi.

Olin siis alle 7-vuotias ja kaksivuotinen evakkoaika takana. Jouduin eroon siskostani, joka pääsi isojen lasten aittamajoitukseen ja minun petini oli tuvan lastensalissa, missä pienet itkivät ikäväänsä ja pissivät joukolla petiinsä. En muista sainko pidäteltyä itkuni, mutta pissini kuitenkin kyllä.Sitten tuli onnenpotku! Isojen tyttöjen aitassa ilmeni tyhjä petipaikka. Arvatkaas kuka sen sai! Olisinko sittenkin ollut tippa silmässä aikuisten nähden? Siitä alkoi vauhdikas kesäsiirtolaelämä.

Nainen, s. 1940.

Jo leirille ilmoittautuminen ja valmistautuminen on ollut halki vuosikymmenten jännittävää ja toiveita täynnä. Pitemmän tai lyhyemmän menomatkan jälkeen oli arempienkin yritettävä noudattaa vastaanottajien ohjeita, tutustua muihin ja sopeutua tarkkaan päivärytmiin.

Eräänä päivänä minut vietiin bussien lähtöpaikalle, jossa opettaja sanoi sukunimen, jonka jälkeen mentiin bussiin. Opettaja takelteli sukunimeni kohdalla, ja se tuntui erityisen nololta. – Suuntana ”Hiekkaranta” Särkisalossa. Perillä luovutettiin matkalaukut opettajalle ja minä onneton jätin sinne vaihtoalushousuni. En uskaltanut pyytää niitä kuin vasta kahden viikon kuluttua.

Mies, s. 1952.


Tutustumisleikkinä kierrätimme vessapaperirullaa, josta piti ottaa niin monta palaa kuin mitä tarvitsee retkelle mukaan. Sitten kierrettiin ympäri rinkiä ja piti kertoa niin monta asiaa itsestään kuin mitä kädessä oli vessapaperia. Mitä 9-vuotiaalla oli itsestään kerrottavaa? Nainen, s. 1982.

Kaupungin mukavuuksiin tottuneelle ulkohuussi ja sähköttömyys saattoivat olla järkytyksiä. Maalaislapset ja kaupunkilaiset ihmettelivät toistensa varusteita ja puhetapaa. Toisaalta yhteinen leirikohtalo mukautti eri yhteiskuntaluokkia ja sukupuolia toimivaksi tilapäisyhteisöksi. Esiintyi myös monikielisyyttä ja -kulttuurisuutta, mukaan suostuneiden kirjeenvaihtokaverien ja kansainvälisten suurleirien muodossa. Kertomuksissa tuotiin esiin sekin, ettei maataloista juuri kesäleireille lähdetty tai edes päästetty, koska työleiriä oli kotioloissakin riittävästi. Joku taas varjeli leirilläkin yksityisyyttään, vaikka imi kokemuksia kaikin aistein.

Muistan vain pienen tumman harjateltan, jossa olin yksin. Ja aamuista sellainen muisto, että aamuaurinko lämmitti, teetä oli peltimukissa ja voi suli näkkileivän päälle. Maukasta! Nainen, s. 1966.


Köyhän perheen poikana oli aina mukava päästä viikoksi ilmaiseen Kivisaaren täyshoitolaan, jossa syötiin peräti viisi kertaa päivässä. Aamuisin sai uunituoreita sämpylöitä, jotka olivat niin hyviä, että niille perustettiin jopa oma Facebook-faniryhmä.

Mies, s. 1994.

Puuhia ja kepposia riitti. Karmaiseva huuto öiseltä lammelta karkotti Indiana Jonesinsa katsoneet suin päin pakosalle ”vanhalta uhripaikalta”, mutta huomenissa melu paljastui CD-soittimesta soitetuksi lapsikuoron lauluksi. Urheiluleirin pojat karkasivat puntikselle katsomaan tanssipaikan naisia, ja käryn käytyä tuli rangaistukseksi ”kovennettua” paahteessa seisomista lähes Tuntemattoman sotilaan tyyliin. Vesisotaa käytiin venein ja ämpärein, ja hankaintappi aiheutti haavoittumisen.

Odotettuja kohokohtia olivat vanhempien vierailut ja tietenkin päätösjuhla, joka teki kaikkiin vaikutuksen, olipa tilaisuus sitten teemaltaan hengellinen, taiteellinen tai urheilullinen.  ”Elinan surma” esitettiin eräässä juhlassa jopa kolmella eri tyylilajilla, mistä alkoi teatteriharrastus. Leiriolympialaisten palkintona saadun valkoisen T-paidan arvoa taas nosti, että samanlaisen sai eräs ihastus. Kaikki eivät moista hempeilyä tunnustaneet.

Aikuisista en muista mitään, en potenut koti-ikävää. Ilmeisesti em. tyttöporukalla oli niin hauskaa keskenään, että kaikki oli hyvin. Poikia oli samoilla leireillä, mutta useimmat meidän mielestämme NIIN lapsellisia, että ei kannattanut vaivata päätään.

Nainen, s. 1966.


Uimme ja saunoimme. Kävelymatka kaupalle oli pitkä, mutta kaikki odotti sitä kovasti, koska sai ostettua karkkia. Discot oli ihan parhaimmat ja talon ullakolla juteltiin kummitusjuttuja. Ihania muistoja.

Nainen, s. 1968.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura järjesti Kesäleirimuistot-keruun 15.8.2023–15.3.2024. Vastaukset on arkistoitu SKS:n arkistoon ja ne arkistoidaan myös Tietoarkistoon.

Kiitämme lämpimästi kaikkia keruuseen osallistuneita! Vastaajien kesken on arvottu kirjapalkintoja.

Keruusta kertoo lisää

Arkisto

Asiakas- ja tietopalvelu

Arkisto

+358 201 131 240

Mitä mieltä olit tästä jutusta?

Kiitos vastauksestasi!
Kiitos vastauksestasi.

Mitä mieltä olit tästä jutusta – Herättää kysymyksiä

Kerro meille ajatuksistasi

Kenttä on validointitarkoituksiin ja tulee jättää koskemattomaksi.
Kiitos vastauksestasi

Vastaa muistitietokeruisiin

Uutiset ja puheenaiheet

28.5.2025 - Blogi

Nälkää, puutetta ja kirjallisuuden voimaa. Toivo Pekkasen Lapsuuteni (1953) tutkimusosaston lukupiirissä

27.5.2025 - Uutiset 2

Kirjesampo avaa ainutlaatuisen näkymän 1800-luvun suomalaisiin kirjekokoelmiin

Placeholder image
23.5.2025 - Blogi

Kirjeenvaihtoa ja muita asiakirjoja – Ajatuksia Lauri Hongon toiminta-asiakirjojen parissa työskentelystä