Etualalla mangoldeja. Taustalla näkyy punainen aurinkovarjo.

Viljely vaatii työtä ja omistautumista, mutta tuottaa iloa, hyötyä ja uskoa tulevaisuuteen

Etualalla mangoldeja. Taustalla näkyy punainen aurinkovarjo.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja tutkijaryhmä Palsta Itä-Suomen yliopistosta keräsivät kokemuksia ja muistoja viljelypalstoilta ja siirtolapuutarhoista. Puutarhaviljely on harrastus, joka tuottaa satoa ja palkitsee tekijänsä ilolla ja luontokokemuksilla, mutta joskus työn määrä, kanssaviljelijät tai sadosta kilpailevat eläimet ärsyttävät.

Muistitietokeruuseen Siirtolapuutarhassa ja viljelypalstalla kertyi 98 tekstiä ja 282 kuvaa. Kokemuksistaan palstaviljelijänä kertoi 66 vastaajaa ja siirtolapuutarhaviljelijänä 20. Osa halusi kertoa viljelystä omalla kesämökkipihallaan. Puolet vastaajista viljeli pääkaupunkiseudulla, ja myös tamperelaiset olivat aktiivisia kirjoittajia. Kaikkiaan vastauksia kertyi tasaisesti aivan etelästä Ouluun saakka.  

Kirjoittajista naisia oli 87 ja miehiä 13. Yksi ilmoitti sukupuolekseen muu ja yksi ei halunnut sukupuoltaan kertoa. Vastaajien ikähaitari oli suuri. Ennen vuotta 1960 syntyneitä oli noin puolet vastaajista. 29 vastaajaa oli syntynyt 1960- tai 1970-luvulla, 21 vastaajaa 1980- ja 1990-luvulla ja nuorin oli syntynyt 2000-luvulla. Mukana oli myös muutamia kirjoittajia, joiden juuret olivat muualla kuin Suomessa. 

Viljelijät löytävät viljelystä monipuolisia positiivisia kokemuksia, jota tarjoavat niin luonto kuin kanssaviljelijät: 

”Saan valtavasti iloa luonnosta, valoista, varjoista, lehtivihreästä, auringosta, ötököistä ja linnuista. Voisin tuijotella edellä mainittuja tuntikausia.” 

Aina yhteiselo puutarhassa ei ole harmonista. Kiusaa aiheuttavat rikkaruohot, kuivuus ja märkyys, satoa napostelevat eläimet sekä naapureiden tai viljely-yhdistysten kontrolli:  

”Palstalla on kaikki nämä kolmetoista kesää vallinnut jonkinlainen kauhun tasapaino. Pelko siitä, että saa häädön huonosti hoidetun kasvimaan johdosta, ja toisaalta ilo nauttia ihanista kesäpäivistä – hiki otsalla helteellä rikkaruohoja vastaan taistellen tai kivikovaa savimaata kevään räntäsateessa tai syyssateilla kääntäen. Tämä kesä oli viimeinen – jätän kauhupalstani seuraavalle innokkaalle.” 

Myös maailman huolet kuten ilmastonmuutos, pölyttäjien väheneminen tai koronapandemia ulottuvat kasvimaalle. Näihin viljely tuo kuitenkin myös lohtua ja toiminnan mahdollisuuksia: 

”Puutarhalla aika ja sen kuluminen on jotenkin konkreettisempaa. Krookukset, sinililjat, omenapuut, unikot, malvat, syysleimut ja päivänhatut kukkivat ja tietää taas jonkin ajankohdan vuodesta tulleen. Puutarha on myös meditatiivinen paikka, jossa huolet ja kaikki muu kiire unohtuu. Etenkin korona-aikana puutarha oli pelastus. En tiedä miten pää olisi pysynyt kasassa, jos olisi pitänyt olla yksin kerrostaloasunnossa koko tuo aika.” 

Monille viljelijöille palstat tuovat mahdollisuuden viljellä ruokaa omaa tarpeeseen. Työttömälle se on taloudellisesti tärkeää, omavaraisuus kannattaa ja satoa saattaa jäädä naapureillekin jaettavaksi. Toisille arvo on siinä, että tuntee ruuan alkuperän: 

”Osa palstailun viehätystä on mahdollisuus olla ulkona ja kasvattaa itse ruokaa omaan pöytään. Tunnustan, että olen usein ylpeä voidessani kertoa, että nyt sitten syödään oman maan porkkanoita, taatusti luomua ja lähiviljeltyä.” 

Palstan ylläpitämiseen kuluu myös rahaa, mutta taloudellinen hyöty ei ole arvojärjestyksessä useinkaan tärkein, vaan harrastuksen imu tai muu hyöty: 

”Palstan pitämisestä oli monipuolista sosiaalista ja inhimillistä iloa, jota ei voi rahassa mitata.” 

On kyse sitten hyötyviljelystä tai puutarhanhoidosta kauneuden vuoksi, palstanhoito tuo elämään monivuotista perspektiiviä. Kevään tulo ilahduttaa kerta toisensa jälkeen, sadon kypsyminen riemastuttaa, ja tulevaa kannattaa odottaa, vaikka puutarha ei ihan vielä näytäkään siltä kuin on suunnitellut.  

”Minulla on työn alla preeriakukkapenkki, johon olen kylvänyt monenlaisia korkeita kaksivuotisia ja perennoja. Se näyttää toistaiseksi ihan jättömaalta, mutta parin vuoden kuluttua uskon kyllä, että näky on toinen.” 

Puutarhan hoito vaatii uurastusta ja sinnikkyyttä, mutta useimpien mielestä se kannattaa vuodesta toiseen. Uusi palsta tarjoaa mahdollisuuden seurata siementen kasvua. Monen kasvukauden päästä yhteys puutarhaan saattaa olla niin vahva, ettei työn määrää enää laske. 

”Siemen puhui minulle: 

– Laita minut maahan ole kiltti. 
– Ei minulla ole maata, vastasin siemenelle. 
– Näe minusta unta, niin näytän sinulle maan, johon voit minut laittaa. Niin siemen minulle sanoi. Ja minä uskoin siementä. 

Seuraavana päivänä saavuin paratiisiin ja laitoin siemenen maahan.” 

SKS ja Palsta-tutkijaryhmä Itä-Suomen yliopistosta järjestivät muistitietokeruun Siirtolapuutarhassa ja viljelypalstalla 1.3.–15.10.2024. Aineisto on avoimesti tutkittavissa SKS:n arkistossa. 

Monitieteiseen Palsta-ryhmään kuuluu joukko tutkijoita sekä Itä-Suomen yliopistosta että muista yliopistoista. Mukana on muun muassa kulttuurintutkijoita, ympäristöpolitiikan tutkijoita ja teologeja. Heitä yhdistää kiinnostus puutarhoihin, omakätiseen ruuantuotantoon sekä työn ja talouden vaihtoehtoisiin järjestyksiin. Lisäksi tutkijoita innostavat kysymykset viljelijöiden suhteesta maahan, kasveihin ja eläimiin sekä toisiin viljelijöihin. Palsta-ryhmäläisistä löydät lisätietoa Itä-Suomen yliopiston verkkosivuilta osoitteesta https://uefconnect.uef.fi/palsta-tutkijaryhma/.

Kiitämme lämpimästi kaikkia keruuseen osallistuneita! Vastaajien kesken on arvottu kirjapalkintoja.

Lisätietoja: SKS:n arkisto, p. 0201 131 240, arkisto@finlit.fi.

Lisätietoja

Arkisto

Asiakas- ja tietopalvelu

Arkisto

+358 201 131 240

Mitä mieltä olit tästä jutusta?

Kiitos vastauksestasi!
Kiitos vastauksestasi.

Mitä mieltä olit tästä jutusta – Herättää kysymyksiä

Kerro meille ajatuksistasi

Kenttä on validointitarkoituksiin ja tulee jättää koskemattomaksi.
Kiitos vastauksestasi

Uutiset ja puheenaiheet

2.5.2025 - Blogi

Tie meren yli – Turku ruotsalaisena yliopistokaupunkina 1640–1828

25.4.2025 - Blogi

Lukemisen puutteen huolesta toimintaan 

24.4.2025 - Blogi

Ihmisen kaikkein paras ystävä