Sotien jälkeen ymmärrys sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuudesta on alkanut lisääntyä, ja se näkyy myös SKS:n arkiston aineistoissa äänten asteittaisena vapautumisena. Vai näkyykö?
Helvi Juvonen (1919–1959) on sodanjälkeisen runoutemme klassikko, kääntäjä ja kriitikko. Juvosen runoutta on ollut vaikea asettaa raameihin, mutta myös henkilönä Juvonen poikkesi tavallisuudesta. Juvonen ei taipunut ajalleen tyypillisiin naiseudelle asetettuihin käytösnormeihin vaan viihtyi housuissa ja tupakoi. Aikana, jolloin homoseksuaalisuus oli vielä rikos, hän eli yhdessä kumppaninsa Sirkka Meriluodon kanssa. Vuonna 1948 Juvonen kirjoitti:
”Rakas, sano mitä pyysin. Olen kuin makeisia kerjäävä karhu. Jos et ole jänistänyt, saanko kertoa äidille? Hän ymmärtää ja tulee iloiseksi, kun on surrut yksinäisyyttäni. Ei ilman lupaasi. Jos se kaikki lähtöpäivänäsi oli totta, sano se. Elän sillä sairaalaan menooni asti.”
SKS:n arkistossa säilytetään Helvi Juvosen ja Sirkka Meriluodon välistä laajaa kirjeenvaihtoa. Heikon terveytensä vuoksi Juvonen joutui viettämään usein aikaa sairaalassa, jolloin yhteyttä pidettiin kirjeitse. Kirjeenvaihto vuosilta 1944–1958 on eräs ainutkertainen dokumentaatio kahden naisen välisestä rakkaussuhteesta.
SKS:n arkistossa on myös vuosituhannen vaihteessa Finlandia-palkittujen kirjailijoiden Pentti Holapan, Pirkko Saision, Johanna Sinisalon ja Helena Sinervon haastatteluja sekä muita aineistoja, joiden kautta avautuu kirjallisuuden kentällä tapahtunut murros siinä, miten sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuutta on viime vuosikymmeninä alettu ymmärtää ja kuvata. Viimeisen kymmenen, kahdenkymmenen vuoden aikana kirjallisuudessakin kuvataan seksuaalisuutta ja sukupuolta yhä useammin ja monipuolisemmin, niin nykyaikaan kuin menneisyyteenkin sijoittuvissa romaaneissa.
Viime vuosikymmeninä tapahtunut muutos yleisessä ilmapiirissä näkyy ja kuuluu aineistoissa. Kun esimerkiksi Pirkko Saisio kuvaa vuonna 1986 tehdyssä haastattelussa toimittaja Päivi Ahtosalolle pari vuotta aikaisemmin ilmestyneen Kainin tyttären kustannusprosessia, tupakkaa palaa: Saision kärsivällisyyttä on koetellut kirjan kustannustoimittajien empiminen tämän naisten välistä rakkautta kuvaavan teoksen äärellä. Saisio on myös kertonut, kuinka hänen esikoisromaanistaan Elämänmeno (1975) samansukupuolinen rakkaus vielä karsittiin pois. Muutama vuosikymmen myöhemmin naisten välinen rakkaus ei kuitenkaan ole enää kirjallisuudessa tai arkistoaineistoissa erityinen ihmettelyn saati peittelyn aihe.
Vaikka sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden historia on kertomus vapautumisesta sekä identiteettien ja itseilmaisun mahdollisuuksien moninaistumisesta, ei eri-ikäisten aineistojen välillä ole välttämättä mitään selvää kronologista kehitystä. Esimerkiksi Käkikosken kirjeenvaihto 1800-luvulta voi olla suorasanaisempaa kuin jonkin historiallisen henkilön mahdollista seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuulumista kiertelevä puhe 2000-luvun alusta. Aineistojen löytymistä tutkimuskäyttöön hankaloittaa se, että toisin kuin perinteen kokoelman keruuaineistoja, ei laajuudeltaan aivan toista luokkaa olevia henkilöarkistoaineistoja ole asiasanoitettu mitenkään.
Toisaalta eri-ikäisiä aineistoja, joissa seksuaalisuuden ja sukupuolen ilmaisut poikkeavat aikansa normista, on nimettävissä nopeasti. Samoin monia seksuaalivähemmistöihin kuuluneiden ja julkisuudessa sellaisiksi tiedettyjen henkilöiden aineistoja on ollut saatavilla, mutta niitä ei syystä tai toisesta ole vielä käytetty kovin paljon. Enemmän kuin arkistoaineistojen löydettävyys tai käytettävyys ovat tutkimusta kaiketi rajanneet tutkimusalojen omat painopisteet sekä julkinen ilmapiiri, joka ei edelleenkään ole kaikkialla ja kaikille sama.