SKS:n kirjaston kokoelmissa on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä käsittelevää kulttuurintutkimuskirjallisuutta pääosin 1980-luvulta alkaen. Myös kirjaston aineistot heijastavat asenteiden muuttumista ja äänten vapautumista.
Vanhemmissa aineistoissa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt mainitaan vain ohimennen tai niitä ei käsitellä lainkaan. Kai Sieversin ja Olli Stålströmin vuonna 1984 toimittama Rakkauden monet kasvot. Homoseksuaalisesta rakkaudesta, ihmisoikeuksista ja vapautumisesta viittaa itseensä ”ensimmäisenä suomalaisena tietoteoksena homoseksuaalisuudesta” eikä välttämättä ole väärässä. Aiheen tabuluonteesta kertoo myös se, että kahta vuotta myöhemmin ilmestyneessä Timo Niirasen teoksessa Erotiikan kulttuurihistoria viitataan vain yhdellä lauseella Sieversin ja Stålströmin teokseen luvussa, joka käsittelee aikaisempaa suomalaista tutkimusta. Homoseksuaalisuutta käsitellään Niirasen teoksen neljästätoista luvusta vain yhdessä. Nähtävästi erotiikan kulttuurihistoria on läpikotaisin vain ”miehen ja naisen yhteisiä toimia sängyssä”.
Kulttuurintutkimuksellinen kiinnostus sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä kohtaan alkoi kuitenkin kasvaa 1990-luvulla, mikä näkyy myös SKS:n kirjaston kokoelmissa aihepiiriin liittyvien aineistojen karttumisena. Aihetta alettiin myös käsitellä yhä monipuolisemmin. Esimerkiksi Gilbert Herdtin teos Same sex, different cultures. Exploring gay & lesbian lives (1997) kertoo seksuaalisuuksista eri kulttuureissa ja Sabrina Petra Rametin kokoomateos Gender reversals & gender cultures (1996) tutustuttaa lukijansa eri kulttuurien piirissä tapahtuvaan sukupuolen muutokseen. Evelyn Blackwoodin ja Saskia E. Wieringan kokoomateos Female desires. Transgender practices across cultures (1999) keskittyy puolestaan sosiaaliset sukupuolet ylittäviin naissuhteisiin.
Ylisummaan 1990-luvulla yhteiskunnallinen keskustelu homoseksuaalisuudesta lisääntyi myös Suomessa selvästi, ja 2000-luvulle tultaessa kirjallisuutta aiheesta ilmestyi jo varsin kiitettävästi. Kati Mustolan ja Johanna Pakkasen vuonna 2007 toimittama kokoomateos Sateenkaari-Suomi. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen historiaa sisältää useita mielenkiintoisia puheenvuoroja asiantuntijoilta, ja sitä voikin luonnehtia aiheen perusteokseksi.
Uskontojen sekä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen suhde on aina ollut kipuileva. Martti Nissisen teos Homoerotiikka Raamatun maailmassa (1994) syntyi vuoden 1993 lainsäädäntöpohdinnan jälkimainingeissa. Myös kirkko joutui tällöin ottamaan kantaa oppiensa ja homoseksuaalisuuden suhteeseen. Teoksessaan Nissinen tarkastelee homoseksuaalisuutta ja sen ymmärtämistä Raamatun teksteissä ja silloisessa maailmanajassa. Sari Charpentierin teos Sukupuoliusko (2001) keskittyy enemmän pyhyyden, homoseksuaalisuuden ja avioliiton teemoihin. Homoseksuaalisuutta islamin kontekstissa puolestaan käsittelee Stephen O. Murrayn ja Will Roscoen toimittama teos Islamic homosexualities (1997), joka sisältää eri aikakausien, kulttuurien ja maanosien kautta aihetta lähestyviä tekstejä useilta tutkijoilta. Laajemmin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä sekä uskonnollisuutta käsitteleviä puheenvuoroja kokoaa pari vuosikymmentä myöhemmin julkaistu Yvette Taylorin ja Ria Snowdonin toimittama teos Queering religion, religious queers (2014).
2010-luvulla sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä kertovan kirjallisuuden määrä on vain kasvanut. Teoksissa aiheita lähestytään sekä yleisesti että tarkoin rajatuista näkökulmista. Tiia Aarnipuu (nykyisin Forsström) esittelee erilaisia sukupuolen ilmentymiä teoksessaan Trans. Sukupuolen muunnelmia (2008). Harri Kalhan teoksessa Tom of Finland. Taidetta seksin vuoksi (2012) tarkastellaan Touko Laaksosen kuvia analyyttisella otteella. Valdemar Melanko kertoo kirjeiden muodossa 1960-luvun helsinkiläisestä homokulttuurista teoksessaan Puistohomot (2012). Yvette Taylor ja Michelle Addison paneutuvat queerien läsnä- ja poissaolon teemoihin yhteiskunnallisesta näkökulmasta toimittamassaan teoksessa Queer presences and absences (2013). Seksuaalivähemmistöjen syrjintää eri konteksteissa valottaa David A. B. Murrayn toimittama teos Homophobias. Lust and loathing across time and space (2009).
Omanlaisensa virstanpylväs on puolestaan Sandra Hagmanin vertaisarvioitu Seitsemän kummaa veljestä. Kertomuksia suomalaisen homoseksuaalisuuden historiasta (2016), joka nimestään huolimatta painottaa enemmän vaihtuvia ”oikeanlaisen seksuaalisuuden ja sopivan mieheyden” rajoja kuin homoja historiassa. Sen päätäntö sanoittaa kenties yleisemminkin muutosta, jossa kaikessa hiljaisuudessa aletaan kysyä, ja kun aletaan kysyä, aletaan löytää, ja lopulta – tänään – ihmiset kertovat ja määrittelevät itse, itsensä, tavallisuutensa:
”Eeron sukupolven aloittama taistelu oli kantanut kauas. Mitähän olisivat juhlahumusta ajatelleet muut veljeksistä: opettaja-Juhani, punainen Tuomas tai intellektuelli Aapo? Olisiko hengittänyt vapautuneemmin reppana-Simeoni, vääpeli-Timo tai kaksoiselämä elänyt Lauri? Niin pitkä matka oli tähän käyty. Moni oli elänyt salassa, moni muuttanut Ruotsiin, niin moni oli tiellään murtunut. Toisaalta jännityksen kihelmöinti, pimeiden puistojen salainen kiihko oli sekin laantunut. Poikkeavasta oli tullut tavallista.”